Kuvauspäivä

Pitkästä aikaa sain kuvaajan eilen mukaan ja sain Katesta vähän erilaisia kuvia ja itseni niihin mukaan myös.
Suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, mutta eivät onneksi menneetkään. Sitten kuvaaja ajoi väärälle paikkakunnalle samannimiselle tielle, koska kaikki navigaattorit eivät löydä tallin osoitetta. Onneksi sentään kovin kauaksi ei kuvaaja eksynyt.

Kate ei meinannut oikein innostua kuvaushommista. Tiedä sitten ihmettelikö Kate vähän turparemmin poisjättämistä, kun aukoi aika paljon suutansa, vaikka ohjat roikkuivat. Lisäksi kärpäset kiusasivat ja ruoka houkutteli ja Kate ei muutenkaan kovin pitkiä aikoja paikoillaan viihdy. Itse en erityisemmin viihdy kameran toisella puolella, joten paljon kuvia meni omien ilmeiden tai ilmeettömyyden tai muualle katsomisen takia pilalle.
Metsän reunassa ylitettiin minimaalinen oja, jota ei ojaksi voi edes oikein sanoa eikä Kate tykännyt sen ylittämisestä. Myöskään ei tullut mukaan mitään rapisevaa, että Katen huomion olisi saanut vähän kameran suuntaan.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen

Otsikkohan sen jo sanoo. Masa tietää sen myös.

Masa kävi visiitillä aidan toisella puolella.
Kuulusteluissa (ei hevosen) selvisi, että Masa on havaittu tarhan läheisessä pihassa kello 8 aikaan aamulla. Itse huomasin Masan 16 aikaan.
Rikoksen alkupaikkaa ei havaittu, kaksi potentiaalista aidanylityspaikkaa löytyi, mutta jälkiä ei missään. Toisaalta molempien luona maa oli kuivaa, joten jäänee arvoitukseksi miten Masa on siirtynyt toiselle puolelle.

Menin laitumelle ja Kate käveli vastaan. Katselin, että missä se Masa on, kun yleensä ovat melko lähekkäin. Ajattelin, että ihan hyvä, päästään luikahtamaan aidasta niin, että Masa ei hengaile vieressä. Jostain syystä X kuitenkin päätin mennä katsomaan, että missä Masa on.
Kun Masa kuuli askelia, kuului hirnuntaa ja hörähdyksiä. Lannasta päätellen reppana oli ollut kyseisessä paikassa jo jonkin aikaa. Tietysti piti ottaa kuvia todistusaineistoksi ennen kuin päästää pienen hepan pulasta.

Onneksi olin ottanut tallista Katen riimun ja narun ja Katen riimu mahtui Masalle. No, Masa ei mahtunut kääntymään eikä se uskaltanut peruuttaakaan. Aidassa kulki sähköt, enkä tiennyt missä sähköpaimen on. Omistajan konsultoinnin ja pienen etsimisen jälkeen sähköt saatiin pois. Otin langat Masan edestä alas, mutta herralla oli sen verran kiire, että en ihan maahan asti saanut lankoja kun Masa koitti mennä yli. No, lankoihinhan sen jalat osuivat, mutta onneksi Masakin on jollain tavalla fiksu ja pysyi hyppysissä ja rauhoittui.
Kokeiltiin seuraavaksi kääntymistä. Nyt, kun langat eivät enää olleet niin pelottavat, pienen säheltämisen jälkeen hevonen oli käännetty 180 astetta.
Masa huomasi reitin vapauteen ja pinkaisi ravilla pois. Sen verran aivoissa itsellänikin jotain liikkuu, etten jäänyt naruun kiinni vaan heitin narun Masan selän yli. Masa jäi muutaman metrin päähän, otti ruohoa ja lähti ravaamaan poispäin kun itse laitoin langat paikoilleen.

Juostiin Katen kanssa yhteistuumin portille. Pian kuuluikin Masan raviaskeleet ja herra ravaa portille. Portin sisäpuolelle päästyä Masa joi melko paljon, mikä ei toisaalta ole ihme jos 8 tuntia on ollut muualla kuin siellä missä pitäisi. Onneksi kuitenkin Masa on sen verran fiksu, ettei (kai) kovin kauas ole laitumesta lähtenyt.
Minä sain kuntoilla, kun juoksin laitumen aidat läpi. Kahdesta kohdasta oli ylälanka tippunut, mm. samasta mistä viime vuonna. Lankojen paikoilleenlaitto ja kiristys ja sitten Katen kanssa talliin.

Kate sai kunnon harjauksen ja rapsutteluja ja porkkanaa. Laitumella Masa oli taas vetänyt omaa treeniään, onneksi laitumen sisäpuolella, joten ajattelin viedä senkin talliin. Selvitin sen harjan ja hännät ja harjailin hiet pois. Pyyhin myös hionneimmat paikat kostealla pyyhkeellä.

Innostuin lisäksi pesemään ja rasvaamaan Katen suitset ja molempien riimut. Kotiläksyiksi otin Katen hackamoret pestäviksi ja rasvattaviksi.

Loppuun vielä kuvia 17. päivä kun käytiin Katen kanssa n. 40 min käyntimaastossa ilman satulaa. Kyllä sielu lepää, kuin pääsee lämpimänä kesäpäivänä maastoon :3

Ratsastukseen aktivoitumista

 

Olen vain useimmiten käynyt rapsuttelemassa Masaa ja Katea. Helposti vierähtää laitumella tuntikin, kun etenkin Masa on kovin sosiaalinen :D

Ollaan Masan kanssa selkeästi löydetty yhteisempi sävel, kun ollaan touhuttu enemmän yhdessä vaikkakin vain rapsuttelun ja hengailun kautta.

Viime perjantaina 5.6. mentiin Katen kanssa hetkeksi kentälle pyörimään. Pitkästä aikaa kun ratsaille jaksoin, sain myöskin jotain aikaseksikin päämäärättömän pyörimisen sijaan.

Kentän toisessa päädyssä oli osittain levitetty hiekkakasa, jonka vuoksi pääty oli raskaampi kuin toinen ja Kate vähän kompuroi. Oltiinkin melkein sitten melkein vain toisella päädyllä.

Ajattelin, että alan työstämään taipumista ja tein alkukäyntien aikana jo paljon kiemuroita ja muutamia peruutuksia. Kun otin ohjia, alkuun taivuttelin taas vähän ylireagoivasti ja vein ohjaa sivulle päin. Pienensin pikkuhiljaa ympyrää, mitä enemmän Kate rupesi taipumaan. Kun Kate alkoi reagoida paremmin, ajattelin tehdä vähän puolikkaita takaosakäännöksiä (tosin tarkoituksella isommasti mitä takaosakäännös), jotta saisin takaosaa vähän aktiivisemmaksi. Välissä käveltiin kuitenkin välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen aloin ratsastaa ympyröitä aluksi. Pyrin pitämään käynnin mahdollisimman hyvänä, vaikka pienensin pikku hiljaa ympyröitä. Kate tajusi homman jujun äkkiä.

Alettiin tekemään kasin mallista reittiä, ei ihan kasia mutta lähes, puolikkailla takaosakäännöksillä. Välillä käveltiin rentoutukseksi suoraankin ja muita reittejä. Ajattelin, että Kate kyllästyisi äkkiä, mutta se teki ihan halukkaasti tehtävät ja rupesi käyttämään takajalkojansakin ja tukeutumaan ohjaan.

Lopetettiin 20-25 minuutin ratsastuksen jälkeen ja käveltiin hetki kentällä pitkin ohjin ennen kuin siirryttiin maastoon kävelemään loppukäynnit. Yhteensä noin 30-35 minuuttia meni ratsastukseen.

Lauantaina oli tarkoitus käydä muistaakseni maastossa, mutta olin unohtanut toisen työn päivää sopiessa enkä kerennyt kuin harjata Katen ja samalla vähän Masaakin. Ja viedä tietysti porkkanaa tuliaisina.

Eilen tiistaina alun perin oli ajatus lähteä maastoon, mutta ajattelin pitkästä aikaa ohjasajaa. Tarkoituksena oli käydä maastossa kävelemässä 10-15 minuutin alkukäynnit ja mennä sitten pellolle vähän ravailemaan ja touhuamaan.
Maasto-osuus meni ihan hyvin, mutta pellon sijaan käytiin kentällä. Olin kuvittelevinani loppumaastosta, että Kate ei ihan normaalisti käyttänyt vasenta etustaan, joten kävin kentällä ravuuttamassa Katea muutaman kerran molempiin suuntiin ja tein pari siirtymistä. Kentällä Kate ei näyttänyt muulta kuin normaalilta ja kävin vielä etujalat läpi kädellä eikä missään tuntunut lämpöä tai aristusta eikä mitään muutakaan. Kengättömänä Kate saattoi arkoa vähän kiviä maastossa.
Joka tapauksessa tuuli tarttui ohjiin sen verran, että rupesi itseäni ärsyttämään. Ajattelin, että eiköhän mennä takaisin laitumelle tallin kautta. Kävin tallissa vielä jokaisen jalan läpi ja selän ja lavat koitin eikä mitään tuntunut.
Porkkanavenytysten jälkeen vein Katen takaisin laitumelle. Rasvasin sen ja Masan hännän, kun molemmat olivat hinkanneet häntäänsä.