Pari kuvaa puhelimesta

Pari kuva puhelimesta loppukesästä ja talvelta blogia päivittämään. Nyt ratsastusmotivaatio on ollut ihan nollassa enkä aiemmin tajunnut, että myös voisi ajaa. Sitten kun sen tajusin, tuli pakkaset ja liukkaat kelit ja Katella ei ollut kenkiä vielä. Muuten ollaan lähinnä käyty maasta käsin kävelemässä joku pikkulenkki.
Katelle tosin syksyllä ostin heijastinratsastusloimen, mutta sekin ratsastuskerta päättyi kävelytykseksi.

Muutama GoPro-video oli, mitkä piti ladata blogiin, mutta koneen kovalevy hajosi. Ei siis napannut oikeen muokata enää videoita, tosin en ole varma onko videot vielä edes muistikortillakaan.
Jos sitä pikku hiljaa pääsisi taas päivittämään blogiakin ahkerammin.

Vuosipäiväkin meni taas 10.12. ja kaksi vuotta vuokraamista tuli täyteen :)

Muutama kuva kesältä

Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.

Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.

Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.

Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.

Kuvauspäivä

Pitkästä aikaa sain kuvaajan eilen mukaan ja sain Katesta vähän erilaisia kuvia ja itseni niihin mukaan myös.
Suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, mutta eivät onneksi menneetkään. Sitten kuvaaja ajoi väärälle paikkakunnalle samannimiselle tielle, koska kaikki navigaattorit eivät löydä tallin osoitetta. Onneksi sentään kovin kauaksi ei kuvaaja eksynyt.

Kate ei meinannut oikein innostua kuvaushommista. Tiedä sitten ihmettelikö Kate vähän turparemmin poisjättämistä, kun aukoi aika paljon suutansa, vaikka ohjat roikkuivat. Lisäksi kärpäset kiusasivat ja ruoka houkutteli ja Kate ei muutenkaan kovin pitkiä aikoja paikoillaan viihdy. Itse en erityisemmin viihdy kameran toisella puolella, joten paljon kuvia meni omien ilmeiden tai ilmeettömyyden tai muualle katsomisen takia pilalle.
Metsän reunassa ylitettiin minimaalinen oja, jota ei ojaksi voi edes oikein sanoa eikä Kate tykännyt sen ylittämisestä. Myöskään ei tullut mukaan mitään rapisevaa, että Katen huomion olisi saanut vähän kameran suuntaan.

Maastoilu ja peltoravit ja kentällä touhuilua

Viimeviikon keskiviikkona otettiin maastoon myös jalkaheijastimet käyttöön, kun jo heijastinrintaremmi ja itselleni heijastinliivi on tullut jo varusteeksi maastoon. Päivät rupeavat lyhenemään ja tulee aiemmin pimeämpi, joten on hyvä näkyä, vaikka yleensä mennäänkin päivällä ja suhteellisen valoisaan aikaan.

Lähdettiin sillalle päin ja tehtiin matkan varrella tempon vaihtelua: hidasta käyntiä, normaalitahtista ja nopeaa käyntiä (jonka Kate aluksi olisi mieltänyt raviksi). Sillalle vievästä risteyksestä käännyttiin toiseen suuntaan, mutta ei menty pitkän matkaa, kun Kate näki jotain mielestään jännittävää ja mentiin hiljakseen lähemmäs. Tulin jossain kohtaa alas selästä, kun Kate pysyi paikoillaan eikä kääntynyt kotiin päin. Käveltiin pelottavan kohdan ohi ja käännyttiin takaisin talllille.

Käytiin vielä pellolla pikaisesti pyörähtämässä, ottamassa pari ravipätkää. Paikoittain heinää oli Katea puoleen sääreen, mutta ravailtiin lähinnä kohdassa, jossa heinää oli vuohiseen asti. Kuitenkin Kate nosteli todella korkealle jalkojaan ja paineli menemään vauhdikkaasti. Itse naureskelin selässä, kun kuvittelin miltä meno näyttää...
Ei kauaa pellolla ravailtu, sillä käy äkkiä raskaaksi vähän kostea peltopohja ja kun Kate nosteli jalkojaan niin korkealle. Käveltiin loppukäynnit pellolla, jonka jälkeen venytykset ja takaisin tarhaan.

Lenkille kestoa tuli tunti, ja matkaa kertyi 6,07km. Keskinopeus 5,6km/h ja maksiminopeus 18,8km/h.

Aloitin jo kirjoittamaan tosiaan viime viikon keskiviikkona, mutta en saanut lopetettua ja postaus viivästyi.

Perjantaina mentiin kentälle, tällä kertaa ihan normaalisuitsilla ja tarkoituksena oli tehdä muutamia siirtymisiä. Aloitettiin ihan perus pysähdyksillä ja liikkeellelähdöillä, sekä tehtiin paljon voltteja, kiemurauria ja suunnanvaihtoja. Alkukäyntien jälkeen lähdin ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja tekemään muutamia pohkeenväistöjä. Koska Kate ei niinkään välitä pohkeenväistöstä, väistätin vain muutamia askelia ja myötäsin ja rapsutin. Tehtävien myötä Kate rupesi olemaan paremmin kuulolla.

Aloitin välikäyntien jälkeen ravityöskentelyn, jonkinlaista kahdeksikkoa ja voltteja. Kate ravasi melko nopeaa tahtia, joten tehtiin muutamia ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Kun ravin tahti vähän rauhoittui, harjoiteltiin muutaman kerran käynti-pysähdys-peruutus-käynti-ravi-siirtymisiä. Peruutuksen ja käynnin välillä ei siis pysähdytty. Muutaman toiston jälkeen otettiin perus pysähtymisiä, jotta Kate ei rupeaisi ennakoimaan liiaksi. Käveltiin muutama kierros pitkin ohjin.

Jatkettiin sitten vähän haastavammalla, käynti-pysähdys-ravi ja pari kertaa myös käynti-pysähdys-peruutus-ravi. Peruutuksesta ravinostoa ei tehty moneenkaan kertaan. Sain itsekin tehdä töitä, jotta siirtymisistä tuli edes jonkinnäköiset. Lopuksi siirtymiset onnistuivat ihan hyvin, ja siihen lopetettiin ja käveltiin loppukäynnit.

Tulin muutaman kierroksen jälkeen alas selästä ja löysäsin satulavyötä ja käveltiin vielä muutama minuutti.

Tallissa venyttelin Katen ja venytysten ajaksi pistin fleeceloimen selkään (mitä hysteerisyyttä?). Venyttelyiden jälkeen Kate pääsi vielä tarhaan.

Eilinen tallipäivä

Eilinen tallipäivä meinasi venyä myöhäiseksi, kun aamulla yhdentoista aikaan menin laittamaan autoa käyntiin. Ikälopun akun vuoksi se on nyt jättänyt välillä käynnistymättä, joten auto lataukseen ja toivomaan parasta.

No, pääsin kuin pääsinkin lähtemään tallille ja vielä valosalla. Tallilla olin vähän vaille kaksi ja kävin sitten hakemassa Katen sisälle. Kate oli valppaana, kun lähistöllä oli pulkkaillut pari poikaa. Hoitamisen jälkeen Kate säpsähti, kun tallin ovet pistettiin kiinni ja puhisi ulkona vähäsen. Kun Kate oli vähän rauhoittunut, nousin selkään. Nykyään selkäännousu onnistuu hyvin, Kate pysyy paikoillaan kun ponnistaa, lähtee kävelemään sen jälkeen, mutta pysähtyy pidätteestä nopeasti. Kate saa aina kehuja ja rapsutuksia, kun toimii hyvin selkäännousussa.
Kate säpsähti pihasta poistuessa vielä kulman takaa tulevaa omistajaa, joka oli tullut ulos jo selkäännousussa. Tielle päästyä Kate oli kuitenkin jo rauhallisempi.

Koska Katella ei vielä ollut kenkiä takana, ajattelin mennä vain parinkymmenen minuutin lenkin maastossa ja välillä tekisin muutamia pohkeenväistöjä. Maastotielle päästyä käveltiin sen verran kauas, että tietä ei enää näkynyt.
Pohkeenväistössä Kate alkoi kiihdyttämään, joten joutui antamaan vähän kentällä annettuja ohjasapuja enemmän pidätteitä. Pohkeenväistö oli vähän sellaista puolipohkeenväistöä, puoliksi vain sivulle päin kävelyä ja Kate oli vähän joko hämillään tai jännittynyt.

Mentiin kohtaan, jossa viimeksi käännyttiin metsäkoneiden vuoksi. Välillä tehtiin pohkeenväistöä ja välillä köpöteltiin suoraan pitkin ohjin. Kun käännyttiin takaisinpäin risteyksestä, alkoi kuulumaan traktorin tai vastaavan ääntä. Annoin Katen kävellä ripeästi, vaikka välillä meinasi nousta ravikin, että päästäisiin koneen alta pois jos se kääntyisi samaan suuntaan kuin me.
Sieltähän traktori tuli, Kate oli hermostunut (osasyy varmasti myös minä, olen ennakkoluuloinen vastaavissa tilanteissa ja jännityin) ja nosti raviakin, vaikka tosin pidätteitä kuunteli. Näytin traktorikuskille, että pysäytän hevosen ja laskeuduin alas satulasta. Halusin ottaa varman päälle, koska oma jännitykseni olisi voinut aiheuttaa Katessa enemmän jännitystä ja mahdollisesti säikähtämisen jne jne. Kävelin sitten mönkijän tekemälle reitille, onneksi ei ollut pitkä matka. Päästettiin traktori ohitse ja palattiin sitten tielle.
Kate oli hermostunut, steppaili hetken eteenpäin ja taaksepäin, kun olin nousemassa selkään. Kun traktorin ääni oli kadonnut omasta kuuloalueeltani (vai miten sen voisi sanoa fiksusti :D), Katekin rupesi rauhoittumaan ja pääsin selkään - ehkä parhain kerta selkäännousussa, vaikka askeleen pari Kate ottikin ennen pysähdystä.

Siitä jatkettiin sitten reipasta käyntiä pikkuhiljaa rentoutuen tielle ja kotiin. Tallissa harjasin Katen ja kävin lihaksia kädellä vähän lävitse (lähinnä, että oppii tuntemaan jos on jumeja ym, kun tarpeeksi usein käy lihaksia läpi ja oppii tuntemaan ne. Silloin huomaa myös mahdolliset jumikohdat).
Lenkin kesto oli vajaat 40 minuuttia, eli melkein kaksinkertainen suunniteltuun. Keskinopeus 5.06km/h ja maksiminopeus 7.9km/h. Kilometrejä tuli 3.07.

Otin vielä Masan talliin ja harjailin. Karva oli vähän nihkeä, ja syykin selvisi. Masa oli pitänyt omat treeninsä, kun oltiin Katen kanssa oltu lenkillä. No, eipähän ainakaan pitäisi tulla samoja loikkia kuin viimeksi.
Ilman mitään pomppuja tai säpsyilyjä päästiin pellolle ja siellä jatkamaan. Pysähdysharjoitukset eivät oikein toimineet alussa, mutta rupesivat toimimaan vähän viiveellä myöhemmin. Ruoho kiinnosti myös enemmän kuin keskittyminen minuun.
No, koitin saada Masaa pysymään liikkeessä ympyrällä, mutta se ei oikein onnistunut. Lopputilanne oli se, että joko 1) Masa hermostui/ärsyyntyi 2) Masan mielenkiinto loppui jo ennen kuin ehti alkaakaan 3) minun pehmeä tapa komentaa ei ole Masalle oikein sopiva ja lopputulos näytti tältä:

Ihan oma vikani, sillä vaadin ehkä liikaa itseltäni ja hevoselta ottaen huomioon sen, että Masa oli juoksennellut laitumella. Toisekseen en oikein osaa lukea Masaa ja en komenna nuorelle hevoselle tarvittavalla tiukkuudella. Olen vähän sellainen, että kokeilen mahdollisimman pehmeästi komentaa ja pikkuhiljaa koventaa otteita. No, ehkä joskus vielä opin :D

Pikamaasto ja masailua

 

Kauniin sään vuoksi ajattelin taas mennä köpöttelemään maastoon, ja koska pito oli melko hyvä (hyvä keino testata huonorenkaisella autolla tien pito :D), aattelin että voisi ottaa muutaman ravipätkänkin, mikäli maastossa olisi hyviä teitä.

 

 

Katella ei kuitenkaan vielä ollut kenkiä takana ja tamma arkoi hieman jalkaansa, joten ajattelin vain käydä lyhyellä kävelyllä. Käytiin autotietä pitkin kymmenisen minuuttia, koukattiin suunnitelmasta poiketen metsässä (ei normaalilla reitillä, vaan vanhalla tienpätkällä, jossa käytiin joulukuussa). Ei kuitenkaan jatkettu metsätietä tallitien viereen, vaan palattiin vähän matkan päästä takaisin tielle.

 

Kate ei selästä käsin tuntunut ontuvan ja eteni myös omalla moottorilla. Etenkin tallille päin mennessä vauhtia tulikin vähän enemmän, kun metsästä päästiin pois.

 

Matkaa lenkille tuli 2.2km, kesto oli sen parisenkymmentä minuuttia. Kekinopeus oli 5.6km/h ja maksiminopeus 11.2km/h.

 

Koska minulla ei ollut mihinkään kiire ja karsinat oltiin siivottu kun tulin ratsastamasta, päätin ottaa Masan kevyelle juoksutukselle. Harjailin sen ja kokeilin samalla jalat. Etusissa tuntui olevan pienesti nestettä, mutta lämpöä ei ollut. Myöskään vasemman takasen hokinpolkeama oli viileä ja hyvin näytti olevan parantunut.

 

Jo tallista pihaan päästyä Masa pörisi ja steppaili ympäri. Pysäytin sitten Masan ja oltiin paikoilla hetki, että Masa rauhoittui.
Pellolla Masa vähän heitteli päätään ja steppaili alussa, mutta rauhoittui melko nopeasti. Pysähtymistreenejä tehtiin pari, samoin muutama peruutus. Tosin minusta tuntui, että Masa ei oikein joko ymmärtänyt, mitä yritin sille kertoa tai sitten ei vain "halunnut päästää helpolla" (ts. onko ihminen ihan varmasti se, jota pitää seurata).
Ympyrälle Masa ei millään tahtonut aluksi mennä, vaan pyöri etuosansa läpi. Kokeilin kävellä takaosaa kohti ja äänellä avustaa, mutta parhaiten ympyrälle lähettäminen onnistui siten, että pysäytin Masan, siirryin vähän takaosan edelle ja kannustin äänellä liikkeelle.

Masalla tuntui olevan energiaa, sillä lähes poikkeuksetta ympyrälle lähdöt olivat sivusuuntaisia pystyynhyppyjä, joista Masa jatkoi laukalla ja siitä siirtyi raviin.
En koittanut erityisemmin ns. ylihallita hevosta, kehuin vaan äänellä, kun Masa ravasi nätisti tai eteni ympyrällä jotenkin nätisti, vaikka ei ihan kuulolla olisi ollutkaan.
Loppua kohden Masakin rauhoittui, mutta ei olisi halunnut mennä ympyrällä. Monesti Masa kääntyi minua kohti ja pysähtyi. Lopetettiin sitten, kun Masa meni kerran nätisti ympyrän.

 

Tallissa huomasin, että Masalla oli naarmu tullut vasempaan etuseen. Haava ei kuitenkaan ollut lämmin ympäristöstä eikä vuotanut verta (eikä Masa ontunut), joten hoidin sen normaalisti.

Varokaa heikkoja jäitä

Inhottavan liukas keli, pelkästään omaan pihaan vievä tie oli niin liukas, että 20km/h vauhdissakin auto lähti kuljeskelemaan omia polkuja.

Tänään (virallisesti kylläkin eilen, kun venähti tämä kirjoittaminen pidemmälle kuin oli tarkoitus) oli sen verran liukas keli, että ei oikein voinut tehdä mitään erityistä. Pellolla oli myös jäisiä, hyvin liukkaita kohtia, mutta onneksi pellon toisessa päädyssä oli lunta. Lumisella alueella oli paras pito, ei juurikaan liukkaita kohtia.

Aluksi siivosin karsinat ja mietin samalla, mitä teen Katen kanssa. Pakkohan ei minun välttämättä ole siivota karsinoita, mutta tykkään touhuta ja karsinoiden siivoaminen on rentouttavaa. Kuitenkin, vaihtoehtona Katen liikuttamiselle olisi joko selästä tai maastakäsin. Koska oli kuitenkin sen verran liukas, päätin hyödyntää tilaisuutta tehdä "kunnon" käsittelytreenin, jossa saisin tutustua paremmin myös Kateen.

Otin Katen sisälle, katsoin jalat läpi ja varsinkin jalan, johon Kate oli polkaissut hokilla. Lämmöt olivat ok, nesteitä oli jonkun verran takasissa. Harjailin pitkän kaavan mukaan. En pistänyt suojia, kun käyntiä vain oli tarkoitus mennä.
Pellolla suunnattiin oikeastaan heti alussa mainitsemalle lumiselle alueelle. Aluehan ei ollut iso, mutta pystyi kuitenkin tekemään hyvin ja kävelemään ympäri.

Aloitettiin ihan perus pysähtymisharjoituksilla. Pysähdyin ja Katen tulisi pysähtyä yhtä lailla - aluksi pysähtyminen venyi ja sen jälkeen Kate yritti syödä. Syöminen kitkeytyi ensin toistojen ja kieltojen myötä (äännähdys ja mikäli se ei auttanut, kevyesti narusta ylöspäin vetäminen -> vahvistaen, mikäli pää ei noussut). Kun syöminen oltiin häiriölistalta kitketty, niin myös pysähtyminen alkoi toistojen myötä parantua. Myös pysähdyksissä saatoin huitoa toisella kädellä, johon Kate ei reagoinut ollenkaan.

Siirryttiin väistämiseen: tällä kertaa vaadin myös etuosan väistämistä, kun edellisellä kerralla vain takaosan. Aloitettiin helpommasta eli takaosan väistämisestä. Aluksi joutui kevyesti pitämään liinaa "tuntumalla", jotta Kate tajusi, että etujalat pysyvät paikoillaan ja takaosa liikkuu.
Harjoituksen tein kevyellä painamisella ja sanomalla "väistä". Tämä oli iisi homma tammalle.
Välissä käveltiin ja pysähdeltiin, tehtiin pari takaosan väistämistä ja jatkettiin kävelyä. Sitten oli aika kokeilla etuosan väistämistä, missä kelpuutin pelkän etujalan ja painon siirtymisen ulommalle etujalalle, sillä olin vähän laiskahko. Jouduin käyttämään liinan painetta taas apuna, jotta Kate tajuaisi paremmin mitä siltä haen. Eli kaulan alta käsi ja pieni ns. tuntuma liinasta riimuun, lavalle pieni paino ja "väistä". Tätä ei tehty moneenkaan kertaan, mutta että tulisi vaihtelua harjoitukseen, niin kokeiltiin tätäkin.

Kolmas asia, mitä harjoiteltiin, oli ympyrällä pysähtyminen ja liikkeellelähtö. Tässä vaiheessa olin ehkä jo saattanut jokseenkin kyllästyttää/vaatia liikaa Katelta, sillä molempien keskittymiskyky rupesi vähän rakoilemaan.
Lumen alta pilkistävä ruoho kiinnosti turhankin paljon hevosta, ja epäonnistumisia tulikin mielestäni liiaksi (etenkin näin myöhemmin ajateltuna). No, virheistä oppii. Lopetettiin jonkinlaiseen pariin onnistumiseen.

Harjoituksiin meni yhteensä puolisen tuntia. Vähän oli turvotusta jaloissa, ei kuitenkaan juuri enempää kuin ennen harjoituksia.

Hyvä sää vs. huono sää

Pahoittelen postauksen puhelimella otettuja (eli huonolaatuisia) kuvia.

Eilen oli mukava sää, kun pystyi vielä turvallisin mielin mennä maastoilemaan. Katelta otettiin kengät takajaloista pois, kun toinen hukkui maanantaisella reissulla ja oli parempi ottaa toisestakin pois, ennen kuin löytää molempiin kengät.
Muistin itsellenikin tällä kertaa ottaa heijastinliivin, ja Katellakin oli heijastinrintaremmin lisäksi heijastinnauhat kaikissa jaloissa.

matkalla tallille

Tallin pihalta lähdettyä tuli Katen mielestä vähän jännittävä tyttö (ilmeisesti kirkas puku pientä tuijottelua aiheutti), mutta fiksusti sitten ohi mentiin ja jatkettiin rennosti matkaa. Pistin tiellä Sports Trackerin mukamas päälle, mutta tallille palattua huomasin unohtaneeni aloittaa treenin... Ärsytti :D Mutta käytettiin aikaa 35min, käytiin edellinen reitti mutta jatkettiin vielä vähän pidemmälle. Luultavasti jotain 8-12km/h väliltä oli keskinopeus.

Maastossa poispäin tallilta meni hyvin, Kate tuntui rennolta ja vastaanottavaiselta. Energiaa tuntui olevan, mutta pitäydyttiin ihan käynnissä. Köpöteltiin siinä eteenpäin ja päästiin sitten risteykseen, missä ajattelin kääntyä takaisinpäin. Kate jäi katselemaan puiden välistä suolle tai hakkuuaukealle. Käänsin siinä Katen kotia kohden. Kate tuntui hieman jännittyneeltä ja rupesi narskuttelemaan hampaitaan, koitin puhua rauhoittavasti ja höpöttelin omiani. Välillä Kate käänteli päätään taaksepäin ja oli hieman säpsyhkö, mutta kuitenkin oli vastaanottavainen pidätteille.
Arviolta puolivälissä metsätietä Kate teki ihmeellisen pompun ja sen jälkeen otin ohjia vähän tuntumalle. Kun Kate tuntui rauhoittuneen hieman, annoin taas pidempää ohjaa ja oltiinkin loppumatka rentona, hampaiden narskuttelukin loppui kun päästiin tilanteesta vähän kauemmas.

Kävin vielä taluttelemassa Katen laidunkaveria Masaa pellolla. Tein sen kanssa muutamia pysähtymis- ja peruutusharjoituksia noin kymmenen minuutin ajan, ennen kuin vein sen talliin.

Tänään oli sen verran huono keli, että alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätin vain juoksuttaa Katen liinassa pellolla. Harjailin Katen ajan kanssa.
Tiellä Katen takajalat lipsuivat, mutta onneksi pellolle ei ollut pitkä matka. Olin vain tyytyväinen, että en mennyt maastoon tai pellolle ratsastamaan, tosin kipeän selän takia en myöskään ollut ajatellut selkään mennä ylipäätään.

Käveltiin peltoa ympäri ja tein samalla Katen kanssa pysähtymisharjoituksia ja takapään väistämisharjoituksia (takapään väistätys on eri asia kuin etupään väistätys tai kokonaan väistäminen, mitä Kate aluksi tarjosi). Äkkiä tamma hoksasi mistä oli kyse väistöissä, palkinnoksi sai rapsutuksia. Pysähtyminen oli alussa hieman viiveellistä ja lumen alta pilkistävä ruoho oli kiintoisampaa kuin vierellä seisominen ja keskittyminen. Ei mennyt muutamaa toistoa pidempään, kun tämäkin jo sujui.
Harjoituksia tehtiin 10 minuuttia.

Juoksutin vain kevyesti, noin viitisen minuuttia per suunta ravissa. Sen jälkeen käveltiin taas kymmenisen minuuttia, pysähdys- ja peruutusharjoituksilla. Peruutus onnistui moitteettomasti, kuten pysähdyksetkin suurimmaksi osaksi minun viereeni.