11.10. käytiin Katen kanssa kävelemässä pieni lenkki. Kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska Katella ei ole kenkiä.
Samalla kokeilin actionkameraa, mutta oli hieman vaikeaa pitää kameraa kädessä ja kuvata samalla, koska vielä en ole kerennyt ostamaan kameralle valjaita/kypäräremmiä.
Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.
Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.
Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.
Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.
Pitkästä aikaa sain kuvaajan eilen mukaan ja sain Katesta vähän erilaisia kuvia ja itseni niihin mukaan myös.
Suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, mutta eivät onneksi menneetkään. Sitten kuvaaja ajoi väärälle paikkakunnalle samannimiselle tielle, koska kaikki navigaattorit eivät löydä tallin osoitetta. Onneksi sentään kovin kauaksi ei kuvaaja eksynyt.
Kate ei meinannut oikein innostua kuvaushommista. Tiedä sitten ihmettelikö Kate vähän turparemmin poisjättämistä, kun aukoi aika paljon suutansa, vaikka ohjat roikkuivat. Lisäksi kärpäset kiusasivat ja ruoka houkutteli ja Kate ei muutenkaan kovin pitkiä aikoja paikoillaan viihdy. Itse en erityisemmin viihdy kameran toisella puolella, joten paljon kuvia meni omien ilmeiden tai ilmeettömyyden tai muualle katsomisen takia pilalle.
Metsän reunassa ylitettiin minimaalinen oja, jota ei ojaksi voi edes oikein sanoa eikä Kate tykännyt sen ylittämisestä. Myöskään ei tullut mukaan mitään rapisevaa, että Katen huomion olisi saanut vähän kameran suuntaan.
Masa kävi visiitillä aidan toisella puolella.
Kuulusteluissa (ei hevosen) selvisi, että Masa on havaittu tarhan läheisessä pihassa kello 8 aikaan aamulla. Itse huomasin Masan 16 aikaan.
Rikoksen alkupaikkaa ei havaittu, kaksi potentiaalista aidanylityspaikkaa löytyi, mutta jälkiä ei missään. Toisaalta molempien luona maa oli kuivaa, joten jäänee arvoitukseksi miten Masa on siirtynyt toiselle puolelle.
Menin laitumelle ja Kate käveli vastaan. Katselin, että missä se Masa on, kun yleensä ovat melko lähekkäin. Ajattelin, että ihan hyvä, päästään luikahtamaan aidasta niin, että Masa ei hengaile vieressä. Jostain syystä X kuitenkin päätin mennä katsomaan, että missä Masa on.
Kun Masa kuuli askelia, kuului hirnuntaa ja hörähdyksiä. Lannasta päätellen reppana oli ollut kyseisessä paikassa jo jonkin aikaa. Tietysti piti ottaa kuvia todistusaineistoksi ennen kuin päästää pienen hepan pulasta.
Onneksi olin ottanut tallista Katen riimun ja narun ja Katen riimu mahtui Masalle. No, Masa ei mahtunut kääntymään eikä se uskaltanut peruuttaakaan. Aidassa kulki sähköt, enkä tiennyt missä sähköpaimen on. Omistajan konsultoinnin ja pienen etsimisen jälkeen sähköt saatiin pois. Otin langat Masan edestä alas, mutta herralla oli sen verran kiire, että en ihan maahan asti saanut lankoja kun Masa koitti mennä yli. No, lankoihinhan sen jalat osuivat, mutta onneksi Masakin on jollain tavalla fiksu ja pysyi hyppysissä ja rauhoittui.
Kokeiltiin seuraavaksi kääntymistä. Nyt, kun langat eivät enää olleet niin pelottavat, pienen säheltämisen jälkeen hevonen oli käännetty 180 astetta.
Masa huomasi reitin vapauteen ja pinkaisi ravilla pois. Sen verran aivoissa itsellänikin jotain liikkuu, etten jäänyt naruun kiinni vaan heitin narun Masan selän yli. Masa jäi muutaman metrin päähän, otti ruohoa ja lähti ravaamaan poispäin kun itse laitoin langat paikoilleen.
Juostiin Katen kanssa yhteistuumin portille. Pian kuuluikin Masan raviaskeleet ja herra ravaa portille. Portin sisäpuolelle päästyä Masa joi melko paljon, mikä ei toisaalta ole ihme jos 8 tuntia on ollut muualla kuin siellä missä pitäisi. Onneksi kuitenkin Masa on sen verran fiksu, ettei (kai) kovin kauas ole laitumesta lähtenyt.
Minä sain kuntoilla, kun juoksin laitumen aidat läpi. Kahdesta kohdasta oli ylälanka tippunut, mm. samasta mistä viime vuonna. Lankojen paikoilleenlaitto ja kiristys ja sitten Katen kanssa talliin.
Kate sai kunnon harjauksen ja rapsutteluja ja porkkanaa. Laitumella Masa oli taas vetänyt omaa treeniään, onneksi laitumen sisäpuolella, joten ajattelin viedä senkin talliin. Selvitin sen harjan ja hännät ja harjailin hiet pois. Pyyhin myös hionneimmat paikat kostealla pyyhkeellä.
Innostuin lisäksi pesemään ja rasvaamaan Katen suitset ja molempien riimut. Kotiläksyiksi otin Katen hackamoret pestäviksi ja rasvattaviksi.
Loppuun vielä kuvia 17. päivä kun käytiin Katen kanssa n. 40 min käyntimaastossa ilman satulaa. Kyllä sielu lepää, kuin pääsee lämpimänä kesäpäivänä maastoon :3
Olen vain useimmiten käynyt rapsuttelemassa Masaa ja Katea. Helposti vierähtää laitumella tuntikin, kun etenkin Masa on kovin sosiaalinen :D
Ollaan Masan kanssa selkeästi löydetty yhteisempi sävel, kun ollaan touhuttu enemmän yhdessä vaikkakin vain rapsuttelun ja hengailun kautta.
Viime perjantaina 5.6. mentiin Katen kanssa hetkeksi kentälle pyörimään. Pitkästä aikaa kun ratsaille jaksoin, sain myöskin jotain aikaseksikin päämäärättömän pyörimisen sijaan.
Kentän toisessa päädyssä oli osittain levitetty hiekkakasa, jonka vuoksi pääty oli raskaampi kuin toinen ja Kate vähän kompuroi. Oltiinkin melkein sitten melkein vain toisella päädyllä.
Ajattelin, että alan työstämään taipumista ja tein alkukäyntien aikana jo paljon kiemuroita ja muutamia peruutuksia. Kun otin ohjia, alkuun taivuttelin taas vähän ylireagoivasti ja vein ohjaa sivulle päin. Pienensin pikkuhiljaa ympyrää, mitä enemmän Kate rupesi taipumaan. Kun Kate alkoi reagoida paremmin, ajattelin tehdä vähän puolikkaita takaosakäännöksiä (tosin tarkoituksella isommasti mitä takaosakäännös), jotta saisin takaosaa vähän aktiivisemmaksi. Välissä käveltiin kuitenkin välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen aloin ratsastaa ympyröitä aluksi. Pyrin pitämään käynnin mahdollisimman hyvänä, vaikka pienensin pikku hiljaa ympyröitä. Kate tajusi homman jujun äkkiä.
Alettiin tekemään kasin mallista reittiä, ei ihan kasia mutta lähes, puolikkailla takaosakäännöksillä. Välillä käveltiin rentoutukseksi suoraankin ja muita reittejä. Ajattelin, että Kate kyllästyisi äkkiä, mutta se teki ihan halukkaasti tehtävät ja rupesi käyttämään takajalkojansakin ja tukeutumaan ohjaan.
Lopetettiin 20-25 minuutin ratsastuksen jälkeen ja käveltiin hetki kentällä pitkin ohjin ennen kuin siirryttiin maastoon kävelemään loppukäynnit. Yhteensä noin 30-35 minuuttia meni ratsastukseen.
Lauantaina oli tarkoitus käydä muistaakseni maastossa, mutta olin unohtanut toisen työn päivää sopiessa enkä kerennyt kuin harjata Katen ja samalla vähän Masaakin. Ja viedä tietysti porkkanaa tuliaisina.
Eilen tiistaina alun perin oli ajatus lähteä maastoon, mutta ajattelin pitkästä aikaa ohjasajaa. Tarkoituksena oli käydä maastossa kävelemässä 10-15 minuutin alkukäynnit ja mennä sitten pellolle vähän ravailemaan ja touhuamaan.
Maasto-osuus meni ihan hyvin, mutta pellon sijaan käytiin kentällä. Olin kuvittelevinani loppumaastosta, että Kate ei ihan normaalisti käyttänyt vasenta etustaan, joten kävin kentällä ravuuttamassa Katea muutaman kerran molempiin suuntiin ja tein pari siirtymistä. Kentällä Kate ei näyttänyt muulta kuin normaalilta ja kävin vielä etujalat läpi kädellä eikä missään tuntunut lämpöä tai aristusta eikä mitään muutakaan. Kengättömänä Kate saattoi arkoa vähän kiviä maastossa.
Joka tapauksessa tuuli tarttui ohjiin sen verran, että rupesi itseäni ärsyttämään. Ajattelin, että eiköhän mennä takaisin laitumelle tallin kautta. Kävin tallissa vielä jokaisen jalan läpi ja selän ja lavat koitin eikä mitään tuntunut.
Porkkanavenytysten jälkeen vein Katen takaisin laitumelle. Rasvasin sen ja Masan hännän, kun molemmat olivat hinkanneet häntäänsä.
En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.
Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.
Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa).
Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.
Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.
Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.
Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3
19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.
Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Lähdettiin tänään Katen kanssa jouluaaton aaton ratsastuksen suuntaan, eli vastapäiseen kuin yleensä. Tällä kertaa muistin laittaa myös Endomondon päälle.
Olin ottanut varuiksi kaviokoukun mukaan, mutta melko hyvin Kate käveli eikä kompastellut tai liukastellut juurikaan. En juurikaan ottanut matkalta kuvia tai katsellut aikoja.
Kun oltiin päästy metsäpolulta tielle, otin ohjat ja Kate jo kiihdytti vauhtia raviin jo, kun tunsi ohjien tiukentuvan. Alussa jo Katella oli vauhti päällä, ei tullut sellaista leppoisaa alkuravia mitä Kate yleensä tarjoaa, ennen kuin alkaa kiihdyttämään. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi kiihtymistänsä ja sitten tuli muutama laukka-askel. Ensimmäinen kerta ikinä, kun Katen kanssa ollaan laukattu. Ja omalla kohdalla viimeksi vuosi ja 3 kuukautta sitten laukattu, tai mahdollisesti jopa enemmänkin. Edellisen vuokrahevosen kanssa nimittäin en juurikaan laukkaillut, kun kentällä ei omaan tasapainoon luottaminen toiminut ja estin istunnalla hevosta nostamasta laukkaa.
Tilsatkin tuntuivat tippuvan vauhdissa pois, kun pätkän jälkeen tulin alas ja katsoin tilsat eikä niitä ollut juurikaan.
Käveltiin pieni matka takaisinpäin ja käännyttiin, uudestaan ravia. Tällä kerralla Kate lähti heti todella nopeasti ja nosti vähän ajan päästä laukan. Pääsin tällä kertaa nauttimaan laukasta oikeastaan koko matkan ajan, kunnes piti siirtää käyntiin. Taas tilsoja katsomaan ja käveltiin sitten metsäpolulle asti yhdessä, ennen kuin nousin selkään (astmaatikkona kun hengitys rupesi olemaan sen verran vaikeaa ja avaava lääke autossa).
Metsäpolun jälkeen tiellä tulin loppumatkaksi taas alas selästä ja otettiin tässäkin vaiheessa tilsat pois, niitä oli vähän jo kertynyt.
Kesto n. 50min, matkaa 5,85km. Keskinopeus 6,77km/h.
Yläreunassa valkoinen nuoli, sinnepäin ollaan yleensä lähdetty.
Tallissa Kate sai hetken olla fleecen alla, vaikkakin kosteus oli melkeinpä lumisateesta johtuvaa. Satulan ja satulavyön alta hevonen oli kuitenkin kuiva. Sitten huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja Kate ulos vielä.
Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa laukata. Vaikka aamu lähti käyntiin vähän typerästi, pelkästään jo kauniissa metsässä ihanan lumisessa maisemassa ratsastus piristi huomattavasti. On Kate vaan niin ihana! :D
Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.
Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.
No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.
Tiistaina käytiin omistajan, Masan ja Katen kanssa jouluaaton aaton maastolenkillä. Lähdettiin ihan eri suuntaan kuin yleensä. En silloin oikein katsonut aikaa ja unohdin Endomondonkin pistää päälle, joten ei ole juurikaan muistikuvia, kun oli jouluhäsläys vielä päällä.
Ajattelin kuitenkin, että lähdetään joku päivä Katen kanssa sinne ja Endomondo päälle.
Tänään kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa Katea. Piti mennä päivällä jo ja ottaa muutamia jouluisia kuvia, mutta en sitten päässyt kuin vasta viiden jälkeen.
Pari kännykkälaatuista kuvaa otin postausta sotkemaan.
Tänään Kate pääsi Suvin (Pure Heart / Facebook) käsittelyyn shiatsun kautta. Sitä ennen kuitenkin sain olla apuna (vaiko haittana? :D) Katen kenkien pois ottamisessa, sillä Katella ei ole vielä hokkikenkiä. Sain ihan omin kätösin yrittää saada kenkiä pois ja, no, sanotaanko että harjoittelu tekee mestarin. Tutustuin myös kavioraspin käyttöön kolmen kavion kanssa, siitä voikin jo sanoa sen joten kuten onnistuneen, tosin paljoa jonkinlaiseen onnistumiseen ei vaadita.
Käytiin Katen kanssa 10 minuutin reippaalla minilenkillä metsäpolulla. Kate pääsi vielä hetkeksi laitumelle, kun en viitsinyt 40 minuuttia seisottaa karsinassakaan.
Tällä välin harjailin Masaa aikani kuluksi, kun tallikin oli jo siivottu. Kovin olisi Masalla ollut mielenkiintoa puuhastella, ja vaikka vähän tylsistyneen oloinen olikin, käytös oli oikein hyvää pientä puuhastelua lukuun ottamatta. Paitsi silloin meinasi vähän ruveta häiritsemään pientä hevosparkaa, kun Kate katosi laitumella puiden taakse ja ihmiset olivat tallissa.
Masa pääsi shiatsun ajaksi sisälle, ettei se juoksentelisi laitumella ja Kate pysyisi vähän rauhallisempana mahdollisesti.
Teen shiatsusta oman postauksen, sillä pitää vähän udella lisätietoa ja muokata videosta jonkinlainen kooste.
Koska olen edelleen autoton ja perjantaina sain kuulla, että luotettavasti palvellutta autoani ei korjauskulujen ylittäessä auton arvon enää korjata, tulen olemaan vielä määrittelemättömän ajan autoton. Päivitystahti on harvempi, kun pääsen yleensä kerran viikossa tallille. 21. päivä tätä kuuta eli perjantaina pääsin tallille vasta kolmen jälkeen. Mitään erityistä suunnitelmaa ei ollut. Siivosin Katen karsinan ennen kuin tajusin, että Masan karsina on jätettävä Katen liikutuksen jälkeen, koska pimeä tuli hyvää vauhtia.
Hain Katen sisälle ja harjasin sen. Harjatessa mietin, pitäisikö mennä kentälle ratsastamaan, tekemään maastakäsin juttuja vai maastoon. Mitään ihmeellistä tai vauhdikkaampaa ei kuitenkaan voisi tehdä, koska maa oli jokseenkin jäässä eikä Katella ole vielä hokkeja.
Päätin mennä maastoon, alunperin piti lähteä krokotiililenkille päin, mutta Kate kääntyi oma-aloitteisesti lähemmän metsäpolun suuntaan, joten sinne mentiin. Kate oli kovin pörheänä, kun ensimmäistä kertaa minun kanssani mentiin pimeällä. Muutenkin viileä ilma ja Masan kanssa tarhassa olivat säikkyneet jotain ennen kuin Katen hain sisälle, joten ei mikään ihmekään.
Kate kulki melko reippaasti ja välillä vähän huoletti, liukastuuko Kate. Vaikkakaan liukastumisesta ei välttämättä tule mitään, mutta Katekin saattaa fiksuna hevosena vähän varoa toista liukastumista ja jumiutua siitä.
Päästiin turvallisesti tielle, jossa lähdettiin takaisin tallille päin. Muutoin matka meni hyvin, mutta Kate säpsyi vähän postilaatikoita, joiden ohitse ollaan menty monta kertaa. No, ilman vahinkoja ja pysyin hyvin itsekin selässä. Kate on kyllä mukava, kun ei säikähtäessäkään mitään suurta tee - tällainen tasapainoton ihminenkin pysyy selässä ilman satulaa :D
Lenkin kesto about 5 minuutin tallissaolon lisänä (koska Kate hirnui kovasti Masan perään, joten keskityin hevoseen enkä viitsinyt näprätä puhelinta ennen kuin olin jo saanut Katen kiinni ja tavarat pois.
Lenkin kesto oli 24 minuuttia, matka 2,19km ja keskinopeus 5,4km/h. Maksimivauhti 13,6km/h.
Pörröinen otus
27. päivä lähdettiin maastoon, tällä kertaa satulan kanssa. Vähän alkumatkasta tihkutteli vettä, vaikka karsinoita siivotessa vielä ei ollut satanut
Katella oli taas vähän energisen oloinen päivä, höselsi normaalia enemmän eikä oikein tahtonut keskittyä mihinkään. No, pääsin sitten Katen selkään pienen neuvottelun jälkeen ja Kate lähti heti reippaasti kävelemään.
Lähdettiin kävelemään krokotiililenkille päin, sillä sieltä päin päästiin menemään pitkästä aikaa lenkki, jolla mennään autotiellä pieni matka. Siitä on aikaa, kun viimeksi ollaan Katen kanssa siellä menty, joten vaihtelu oli ihan virkistävää.
Otettiin pätkä ravia, kun päästiin alamäki alas ja tasaiselle maalle. Tasaista maata on pieni pätkä ennen kuin tulee ylämäki. Pidätin vähän ennen ylämäen alkua, mutta Kate jatkoi ravaamista, vaikkakin vauhti hiljeni hieman. Ajattelin, että annan pidempää ohjaa ja istun kevyessä istunnassa, sillä yleensä Kate hidastaa itse ylämäkeen. Toisaalta myös ylämäki on helpompi hevoselle mennä ravissa kuin käynnissä. Ylämäen päällä Kate hidasti itse käyntiin.
Käveltiin siinä sitten jonkun aikaa, kunnes tultiin puiden takaa tielle niin, että näkyvyys on hyvä. Ollaan aina sillon tällöin siinä otettu pätkä ravia ja Kate ilmeisesti muisti sen, kun rupesi kiihdyttämään vauhtia, vaikkakaan ei raviin asti nostanut. Ravattiin sitten pieni pätkä.
Käveltiin sitten tielle asti, missä tulin alas, kun Kate sen verran kyttäili ja nosti itse ravia (tällöin vasta oltiin tulossa tielle, kun katsoin että varmuuden vuoksi parempi tulla alas satulasta). Käveltiin yhdessä tienpätkä, mikä alla olevassa kuvassa on kolmosnumeron molemmin puolin suora tie. Kun päästiin tieltä pois, nousin takaisin selkään, vaikkakaan Kate ei meinannut taaskaan pysyä paikoillaan. Ajatuksena oli, että kävellään tallille asti.
Kuitenkin Kate rupesi tarjoamaan ravia eikä oikein olisi malttanut kävellä. No, ajattelin, että antaa sitten ravata. Otin ohjat ja odotettiin, että takaa tuleva auto ohitti ja annoin pienesti pohkeita. Kate lähti ravaamaan ja itse keventelin hetken, kunnes nousin kevyeen istuntaan, että Kate saisi käyttää vapaammin lihaksiaan. Kate hieman kiihdytti vauhtiaan. Kun ajattelin pikkuhiljaa hidastamista, koska oltiin kuitenkin jo aiemmin ravailtu ja että kerettäisiin kävelemäänkin hyvät loppukäynnit, Kate yhtäkkiä kiihdytti. Tahdin oikein kuuli muuttuvan, kun Kate lisäsi vauhtia. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Kate on niin lujaa mennyt. Eikä se vaikuttanut säikähtävänkään mitään. Annoin sen ihan hetken mennä lujempaa, kunnes pidätin. Sai vähän normaalia enemmän pidättää, ja kun Kate oli käynnissä, se käveli pörheänä ja käynti-ravi-sekoitusta. Se olisi kovin mielellään jatkanut ravia, jouduin pariin kertaan keräämään vähän ohjia ja pidättämään, kun tuli selkeitä raviaskelia (normaalisti ääniapu auttaa rauhoittamaan Katen käyntiin).
Sitten käveltiin tallin lähelle, tulin alas selästä, löysäsin satulavyön ja käytiin 21. päivänä tehdyn metsälenkin suuntaan kävelemässä (6. numero ao. kuvassa ennen lähtö- ja päättymismerkkejä). Kymmenisen minuuttia käveltiin metsässä.
Tallissa otin kamppeet pois Katelta. Satulan alta se ei ollut hionnut juurikaan, mutta satulavyön kohdalta pikkaisen. Lisäksi alkuratsastuksen tihkusateen takia se oli jokseenkin märkä, joten pistin fleeceloimen hetkeksi sen päälle ja annoin vähän heinää eteen, jotta hevonen malttaisi mielensä tallissa, kun Masa oli ulkona. Lakaisin satulahuoneen lattiaa ja kulutin aikaa parisenkymmentä minuuttia. Kate oli jo sen verran kuivunut, että laitoin loimen ja vein Katen ulos. Lakaisin tallin lattian ja huidoin vähän hämähäkin seittejä katosta harjalla.
Tykkään nykyään käyttää Sports Trackerin sijaan Endomondo-sovellusta. Olen nyt muutamana kertana käyttänyt molempia samaan aikaan, ja etenkin maksimivauhdin suhteen Endomondo antaa fiksumpia lukemia (esimerkiksi tämän lenkin maksimivauhti oli ST:n mielestä 61,2km/h ja E:n 26,4km/h). Toisekseen Endomondossa on ihan ratsastus vaihtoehtona, kun ST:ssä joutuu valitsemaan kävely/juoksu/oma asetus. Lisäksi huomasin, että ST:n kartassa en enää saa teiden nimiä pois (tai sitten en vain osaa enää).
Matkaa kertyi 6,5km ja 6,9km/h oli keskivauhti E:n mukaan ja ST:n 6,5km/h. Porkkanavenytykset tuli myös tehtyä.
Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.
Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.
6. päivä maanantaina olin hevosten omistajan kanssa samaan aikaan tallilla. Olin tullut jo jonkin aikaa sitten tallille, joten olin karsinat jo kerennyt siivoamaan ja lakaisemaan lattiat tallista ja satulahuoneesta. Suunnitelmissa Katen kanssa oli irtona touhuamista, joten tarjouduin kuvailemaan.
Katen kanssa aloitettiin taas ihan perus pysähtymisharjoituksilla, josta sitten kymmenisen minuutin kuluttua harjoiteltiin taas väistämistä. Alkuun väistämiset olivat säheltämistä (käytin tässä aitaa apuna, jotta olisi vähemmän säädettävää: hevosen nokka aitaa päin ja kaviot uralle -> hevonen ei lähde ainakaan eteenpäin). Pienestäkin väistämisestä, jossa hevonen väisti sivuttain eikä vain etu- tai takajalkoja palkittiin ja lopetettiin merkinanto. Merkiksi annoin kevyen, toistuvan painamisen kuvitellun satulavyön taakse ja riimun avulla sain Katen lopettamaan peruuttamisen. Alkuun Kate kokeili nimittäin peruuttamista ja jotain sekaista väistämistä, kunnes sain omat pyyntöni selkeämmiksi ja riimulla vähän neuvottua. Palkinto tuli tosiaan pienestäkin väistämisestä, mutta lopulta saatiin jo parikin väistöaskelta. Ja harjoitus kesti noin viisi minuuttia.
Sitten rapsutukset, Kate irti ja treenaamaan irtona juoksemista. Kate juoksee hyvin osan ajasta suurin piirtein ympyrällä, etenkin, kun saa vähän rauhoitettua. Alussa itse taas säädin jotain, antamani merkit erosivat aiemmista kerroista kunnes tajusin, että annoin merkit väärin päin. Onneksi huomasin sen melko nopeasti, joten suurempaa vahinkoa ei kerennyt sattua. Paineen ja elekieltäni Kate on jo paremmin oppinut, liikkeellelähdöt ja ravin nostaminen onnistuivat jo paremmin. Palkinnoksi oikeasta toiminnasta poistin paineen hetkeksi. Kate käytti tänään vähän laajemmin kenttää mitä viimekerralla. Harjoiteltiin myös suunnanvaihtoja, joista Kate luultavasti vähän hämmentyi ja koki ilmeisesti paineen vauhtia lisääväksi paineeksi, sillä ravi kiihtyi ja muutaman kerran Kate juoksi vain paineen läpi (mikä tietenkin on suurimmaksi osaksi minun vikani, sillä en ollut tarkempi paineen kohdistumisen jne kanssa). Rauhoitettiin tällaisissa tilanteissa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Kun suunnanvaihto onnistui, Kate sai paljon kehuja.
Tämä kuva oli pakko laittaa pelkästään sen vuoksi, kuinka lyhyiltä Katen jalat näyttävät.. :D
Jossain kohtaa Kate otti parikin kunnon laukkaspurttia. Johtuiko se sitten siitä, että Kate hämmentyi vai siitä, että se sai mennä vapaasti vai mitä, en oikein osaa itse sanoa. Ensimmäisellä kerralla Kate pysyi niin hyvin ympyrällä, mutta aina irtona kentällä ollessa reitit ovat vähän laajentuneet. Muutaman pukinkin Kate näytti. En oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa (ehkä vähän liioitellusti, mutta kuitenkin), sillä tarkoitus ei ollut saada Katea laukkaamaan: jos Kate hämmentyneisyydestä/liiallisesta paineesta laukkasi, se on huono, mutta jos Kate ihan omasta tahdostaan laukkasi, sille en nyt voi juurikaan mitään, joten se ei ole niin huono.
Kun Kate meni spurttien jälkeen hienosti ravia ympyrällä ja pari suunnanvaihtoa onnistui, lopetettiin siihen ja käytiin maastossa loppukäynnit. 40-45 minuuttia meni alku- ja loppukäynnit mukaan luettuna.
On muuten yllättävän vaikea yrittää olla mahdollisimman selkeä hevoselle ja samalla ottaa itse kuvia...
Tiistaina kävin vain harjaamassa Katen.
Tänään (tai oikeastaan eilen torstaina) lähdettiin maastoon, kun olin saanut karsinat siivottua. Mentiin krokotiililenkille, joskaan ei menty koko lenkkiä vaan melko nopeasti poikettiin sivutielle. Ravattiin tullessa pieni pätkä, Kate ravasi kivan rauhallista ja leppoisaa ravia. Mentiin sivutietä pätkä ja käännyttiin takaisinpäin, ja mentiin ihan metsäpolulle (tässä postauksessa perjantaina menty samaa polkua, tosin toisesta suunnasta). Katella oli hirveä kiire, joten vähän jarruttelin kun pohja oli pehmeä ja ruohikkoinen ja mahdollisesti liukas. Kate ei kuitenkaan liukastellut eikä juurikaan kompuroinut, vaikka ripeästi menikin.
Polun loppupäässä oli traktoreita, joten mentiin krokotiililenkin alkuun melko reipasta käyntiä ja välillä puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä. Siinä vaiheessa Kate kuitenkin rauhoittui jo, kun tiesi kodin olevan lähellä.
Tulin alas selästä, kun Kate oli rauhoittunut ja löysäsin satulavyön. Käveltiin rauhakseen tallille, missä otin varusteet pois ja pistin fleecen hetkeksi Katen päälle. Kate oli hieman hionnut lavoista, ryntäistä ja takajaloista sekä satulavyön kohdalta. Venyttelin ja kävin ihmettelemässä välissä Masaa, joka oli ilmeisesti kaatunut/liukunut osittain vasemman takajalkansa päälle. Tarha oli liukas, ja vaikka laitoinkin normaalia enemmän heiniä Masalle Katella ratsastuksen ajaksi, oli Masa kuitenkin vähän juoksennellut tarhassa. Masa oli vähän jäykähkö ja otti vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella.
En ollut yhtään varma siitä, pitäisikö Katelle pistää loimi. Pähkäilin sitä varmaankin kymmenisen minuuttia, kun kuitenkin kyseessä on vanha hevonen ja vaikka mentiin melko kevyt lenkki, silloinen auringonpaiste ja käyntiravisekoitus oli kuitenkin hiostuttanut Katea. Fleeceloimikaan ei ollut kerennyt juurikaan hikeä imeä. Mutta päivä oli kuitenkin melko lämmin. Ja toisaalta kuitenkin saattoi olla luvassa sadetta, ja entäs tuuli... No, päätin pistää Katelle kuitenkin sadeloimen, koska omistajakin tulisi muutaman tunnin sisään ja voisi tarvittaessa ottaa loimen pois.
