Ensimmäinen laukka

Lähdettiin tänään Katen kanssa jouluaaton aaton ratsastuksen suuntaan, eli vastapäiseen kuin yleensä. Tällä kertaa muistin laittaa myös Endomondon päälle.

Olin ottanut varuiksi kaviokoukun mukaan, mutta melko hyvin Kate käveli eikä kompastellut tai liukastellut juurikaan. En juurikaan ottanut matkalta kuvia tai katsellut aikoja.

Kun oltiin päästy metsäpolulta tielle, otin ohjat ja Kate jo kiihdytti vauhtia raviin jo, kun tunsi ohjien tiukentuvan. Alussa jo Katella oli vauhti päällä, ei tullut sellaista leppoisaa alkuravia mitä Kate yleensä tarjoaa, ennen kuin alkaa kiihdyttämään. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi kiihtymistänsä ja sitten tuli muutama laukka-askel. Ensimmäinen kerta ikinä, kun Katen kanssa ollaan laukattu. Ja omalla kohdalla viimeksi vuosi ja 3 kuukautta sitten laukattu, tai mahdollisesti jopa enemmänkin. Edellisen vuokrahevosen kanssa nimittäin en juurikaan laukkaillut, kun kentällä ei omaan tasapainoon luottaminen toiminut ja estin istunnalla hevosta nostamasta laukkaa.

Tilsatkin tuntuivat tippuvan vauhdissa pois, kun pätkän jälkeen tulin alas ja katsoin tilsat eikä niitä ollut juurikaan.

Käveltiin pieni matka takaisinpäin ja käännyttiin, uudestaan ravia. Tällä kerralla Kate lähti heti todella nopeasti ja nosti vähän ajan päästä laukan. Pääsin tällä kertaa nauttimaan laukasta oikeastaan koko matkan ajan, kunnes piti siirtää käyntiin. Taas tilsoja katsomaan ja käveltiin sitten metsäpolulle asti yhdessä, ennen kuin nousin selkään (astmaatikkona kun hengitys rupesi olemaan sen verran vaikeaa ja avaava lääke autossa).

Metsäpolun jälkeen tiellä tulin loppumatkaksi taas alas selästä ja otettiin tässäkin vaiheessa tilsat pois, niitä oli vähän jo kertynyt.

Kesto n. 50min, matkaa 5,85km. Keskinopeus 6,77km/h.
Yläreunassa valkoinen nuoli, sinnepäin ollaan yleensä lähdetty.

Tallissa Kate sai hetken olla fleecen alla, vaikkakin kosteus oli melkeinpä lumisateesta johtuvaa. Satulan ja satulavyön alta hevonen oli kuitenkin kuiva. Sitten huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja Kate ulos vielä.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa laukata. Vaikka aamu lähti käyntiin vähän typerästi, pelkästään jo kauniissa metsässä ihanan lumisessa maisemassa ratsastus piristi huomattavasti. On Kate vaan niin ihana! :D

Kuvausyrityksiä

Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.

Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.

No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.

Joulupäivitys

Tiistaina käytiin omistajan, Masan ja Katen kanssa jouluaaton aaton maastolenkillä. Lähdettiin ihan eri suuntaan kuin yleensä. En silloin oikein katsonut aikaa ja unohdin Endomondonkin pistää päälle, joten ei ole juurikaan muistikuvia, kun oli jouluhäsläys vielä päällä.

Ajattelin kuitenkin, että lähdetään joku päivä Katen kanssa sinne ja Endomondo päälle.

Tänään kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa Katea. Piti mennä päivällä jo ja ottaa muutamia jouluisia kuvia, mutta en sitten päässyt kuin vasta viiden jälkeen.

Pari kännykkälaatuista kuvaa otin postausta sotkemaan.

Masailua ja urheilua

Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.

Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.

Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.

Shiatsu

Lauantaina 13. päivä tosiaan Kate pääsi shiatsuttavaksi. Shiatsun teki Suvi (Pure Heart / Facebook). Tämän julkaiseminen venähti, sillä video ei toiminut Youtubessa oikein, Blogger ei suostunut edes lataamaan jne...
Ihan kaikkea en saanut videolle. Videomateriaalia en saanut kuin 20 minuutista alusta, sillä muistikortti tuli täyteen. Tosin Katen reaktiot eivät kovinkaan eronneet videokoosteesta loppuvaiheessa.
Kate on vähän tyyppiä "En myönnä mitään" (esimerkkinä rapsuttaessa huulet vain vähän värisevät, kun taas Masalla tulee selkeä hamuamistyylinen). Vähän arvelinkin siis, että hoito ei ainakaan ensimmäisellä kerralla saisi sellaista kunnon näkyvää uneliaisuutta ja rentoutta päälle, miten sen nyt paremmin selittäisi, mutta pienet vinkit antoivat kyllä suuntaa. Pieni huulten "vapina", haukottelu, nuoleskelu, jalan lepuutus, silmät ja korvat (sekä tietysti muutkin, mutta nämä helpommin havaittavat) kertoivat kyllä hyvin, mikä tekee hyvää. Kyllä muutaman kerran Kate näytti siltä, että kohta nukahtaa, vaan ei kuitenkaan.
Kate tuntui hieman olevan hämillään, että mitä nyt tapahtuu.
Kuvat ovat loppupuolelta, siinä +20 min hoidon alkamisesta.

Katelta Suvi löysi lavan ja sään alueella jäykkyyttä ja pientä lihasjumia, mitä olenkin epäillyt jo jonkin aikaa. Varsinkin maastossa isoissa mäissä (hassu sana! :D Ei liene hyvä idea kirjoittaa postausta keskellä yötä) satula usein tuntuu valuvan sään ja lapojen päälle. Myös Suvin mielestä satulan valuminen saattaa olla syy siihen, että lapa/säkä ovat jumissa.
Lisäksi ristiselän ja niskan alueella Kate jonkin verran reagoi, siellä lienee olevan pientä jumia myös. Niskan jumista en osaa oikein sanoa mistä johtuu, mutta Suvi sanoi mahdolliseksi, että niska jumiutuu, kun Katella on tapana nostaa päänsä korkealle, jos se kuulee tai näkee jotain.

Tähän nyt jonkinnäköinen supertiivistys, että mitä shiatsu on - tarkemmat selostukset näkee mm. postauksen alussa olevalta Pure Heartin sivulta.
Shiatsu on japanilainen hoitomenetelmä, jossa hoidetaan energiakanavia. Akupisteet sijaitsevat energiakanavilla. Shiatsussa käytetään kosketusta ja painetta/painelua kehon energiakanaviin (=meridiaaneihin).

Pidin itse Suvin tavasta käsitellä ja kuunnella hevosta.
Katella hoidettiin virtsarakko-, ohutsuoli- ja mahameridiaaneja. Tästä eteenpäin teksti perustuu Suvin antamaan selvitykseen.
Meridiaanien nimillä ei ole yksin tekemistä elimen kanssa, jonka nimisiä ovat, vaan vaikuttavat monella tavalla.
Katen hoito aloitettiin virtsarakkomeridiaanilla. Virtsarakkomeridiaani on yleensä hoidossa mukana ja se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja tasapainottavasti muihin meridiaaneihin. Sen ensisijainen tehtävä liittyy liikkeeseen ja luurankoon.
Ohutsuolimeridiaanin tehtävä liittyy mm. ruoansulatusjärjestelmään. Suvi valitsi tämän meridiaanin Katelle, sillä Katella oli jännittyneisyyttä lavassa ja säässä. Ohutsuolimeridiaani kulkee lavan ja sään lähistöllä.
Mahameridiaani liittyy ravitsemiseen, ravintoon ja ruoansulatusjärjestelmään.

Pahoittelen musiikin loppuun tulleita aplodeja, en jaksanut enempää säätää koko videon kanssa enää. :D

Puomijumppaa

Jep. Lauantaista asti olen yrittänyt värkätä videokoostetta, mutta kaikki muokkausohjelmat ovat vastaan. En ole ollut vähään aikaan omalla koneellani, joten käytössäni on vain Windowsin oma elokuvatyökalu. No, tein videon valmiiksi ja latasin youtubeen - video välkkyi muutamassa kohdassa. Koitin ladata uudestaan, mutta välkkyminen jatkui. Koitin jopa toista videosivustoa, joka ei suostunut koko videota jostain syystä lataamaan (ei ollut tiedostomuoto syynä). No, tajusin sitten katsoa itse alkuperäisen version. Siinähän se vika oli, vaikka katsoinkin videon muutamaan kertaan sitä tehdessä ja lopuksi kerran.
Omalla koneellani oleva videonmuokkausohjelmasta oli ilmeisesti mennyt käyttökoodi umpeen, sillä se olisi vesileimaa lykännyt videoon. Ei käy meikäläiselle, joten pitää etsiä joku ratkaisu. Postaus shiatsusta siis viivästyy vielä hieman.

Tänään mentiin kentälle, taas. Annoin Katen hengailla ja kävellä 20 minuuttia kentällä irtona, ennen kuin otin Katen kiinni. Ajatuksena oli tehdä muutama puomitehtävä, jotta Kate saisi välillä käyttää itseään ja nostella jalkojaan.
Laitoin aluksi neljä käyntipuomia niin, että Kate sai venyttää jalkojaan päästäkseen puomien yli. Mentiin muutamaan kertaan molemmista suunnista, ennen kuin nostin yhden puomin ylös (suunnilleen 20cm korkeudelle). Kate ei oikein olisi halunnut mennä, kun en ottanut muita puomeja pois.
Kokeilin sitten siirtää osan puomeista pois ja osan jätin, ja mentiin muutamaan kertaan. Kun Kate vieläkin kolisteli, otin lopulta vain yhden maapuomin ja korotetun puomin suunnilleen puolentoista metrin välillä. Mentiin molempiin suuntiin pari kertaa, kun toisesta suunnasta saatiin melkein puhdas (toinen takajalka tiputti puomin), ajattelin, että kokeillaan vielä jonkinnäköinen onnistuminen vielä toiseen suuntaan. Tähän suuntaan Kate sitten nosti kaikki jalkansa tarpeeksi ylös ja pääsi puomia tiputtamatta yli.
Käveltiin vielä hetki ennen kuin vein Katen tallin kautta tarhaan.

Kengät pois

Tänään Kate pääsi Suvin (Pure Heart / Facebook) käsittelyyn shiatsun kautta. Sitä ennen kuitenkin sain olla apuna (vaiko haittana? :D) Katen kenkien pois ottamisessa, sillä Katella ei ole vielä hokkikenkiä. Sain ihan omin kätösin yrittää saada kenkiä pois ja, no, sanotaanko että harjoittelu tekee mestarin. Tutustuin myös kavioraspin käyttöön kolmen kavion kanssa, siitä voikin jo sanoa sen joten kuten onnistuneen, tosin paljoa jonkinlaiseen onnistumiseen ei vaadita.
Käytiin Katen kanssa 10 minuutin reippaalla minilenkillä metsäpolulla. Kate pääsi vielä hetkeksi laitumelle, kun en viitsinyt 40 minuuttia seisottaa karsinassakaan.

Tällä välin harjailin Masaa aikani kuluksi, kun tallikin oli jo siivottu. Kovin olisi Masalla ollut mielenkiintoa puuhastella, ja vaikka vähän tylsistyneen oloinen olikin, käytös oli oikein hyvää pientä puuhastelua lukuun ottamatta. Paitsi silloin meinasi vähän ruveta häiritsemään pientä hevosparkaa, kun Kate katosi laitumella puiden taakse ja ihmiset olivat tallissa.
Masa pääsi shiatsun ajaksi sisälle, ettei se juoksentelisi laitumella ja Kate pysyisi vähän rauhallisempana mahdollisesti.

Teen shiatsusta oman postauksen, sillä pitää vähän udella lisätietoa ja muokata videosta jonkinlainen kooste.

P.S. Molemmille maistuivat kotitekoiset namipalat. ;)

Laiska leipuri leipoo

Meidän vuokrauksen vuosipäivän kunniaksi piti tehdä Katelle herkkuja. Tietenkin ne unohtuivat, kun piti omistajalta kysyä lupa. Tietysti allergiat on kanssa hyvä varmistaa.
Huomenna Kate ja Masa saavat olla koekaniineja.
Laiskotti, joten en jaksanut aineita mittailla. Öljyn ja kaurahiutaleiden määrät ovat siis suuntaa-antavia.

Kaurahiutaleiden lisäys ja sekoitus

Tarvitsin namien tekoon
2 (kuorittua) omenaa
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
5-6 kourallista kaurahiutaleita

Mömmöt vuokaan, kun on tyytyväinen koostumukseen

Pilkoin omenat kuutioiksi ja poistin siemenet. Pilkoin porkkanat ja laitoin omenan- ja porkkananpalat tehosekoittimeen osissa, kunnes kaikki rehut olivat ihan pientä silppua.
Öljyä lisäsin (liikaa, joten arviolta max. 1 rkl olisi sopiva. Tiedä sitten, sopisiko vesi tai kokonaan nesteet pois, mutta ehkä ensikerralla ollaan fiksumpia), jotta saisin tahnamaisemman koostumuksen ja sekoitin lisää.
Lisäsin sitten kaurahiutaleita kourallinen, sekoitus, kourallinen, sekoitus.. jne. Kun koostumus oli tasainen ja itseäni miellyttävä (esimerkiksi kaurahiutaleita ei välttämättä edes tarvitse sekoittaa joukkoon tehosekoittimella, joka samalla pilkkoi niitä), laitoin 160 asteeseen 35 minuutiksi. Mutta omani jouduin käyttämään mikrossa kuivumassa vielä, sillä eivät kuivuneet tarpeeksi uunissa.
180-200 astetta ja jotain 20-30 minuutin paikkeilla olisi varmaankin parempi. Sillä tavalla, että pinta vähän saisi väriä eikä esimerkiksi hammastikulla tökkäistessä tuntuisi hirveän lössöltä, niin kuin oma tekeleeni :D

Uunituoreena

Uunin jälkeen annettiin jäähtyä, jonka jälkeen pilkoin palasiksi. Tosiaan tässä en ole vielä käyttänyt nameja mikrossa, tuosta vielä tummuivat kun kuivuivat vähäsen.

Yksi vuosi

Tänään tuli Katen vuokraamista täyteen yksi vuosi!
Unohtui viedä Katelle herkkuja, mutta eiköhän lauantainakin kerkeä.
Vuoden vuokraussuhteen kunniaksi yksi vain kuva (joka sekin huhtikuulta), koska muita julkaisukelpoisia kuvia, joissa myös minä esiinnyn ei ole. Paitsi ne, jotka jo ovat blogissa.

Juoksutusta

Vihdoin taas oma auto käytössä, joten pääsee useamminkin kuin kerran viikossa tallille.

Tallilla vastassa oli tänään ihanan mutainen hevo. Onneksi kuitenkin muta oli kuivunut jo. Oli sen verran kova tuuli, että ajattelin mennä kentälle. Saisi ehkä jopa muutaman kuvankin. No, juteltiin sitten omistajan kanssa muutama hetki, joten eihän sieltä mitään kuvia saanut nykyisellä objektiivilla ainakaan, kun tuli jo niin pimeä eikä kentän valo riittänyt kameralle.
Päästäessäni Katen kentälle vapaaksi ensimmäisenä Kate ravasi kentän pitkän sivun päähän, takaisin ja piehtaroimaan. Olen Katen nähnyt piehtaroivan kahdesti ja kuullut kerran (siivoilin Masan karsinaa ja Kate oli karsinassa odottamassa Masaa sisälle). No, tuumasin, että kokeillaan nyt kameralla silti, kun se oli mukana. Kotona kuvia läpikäydessä huomasin, että ei auta vaikka mitä tekisi. Tallissa otetuissa kuvissa taasen säädöt olivat ihan väärät, joten ei sieltäkään kuvia tullut.

Piehtaroinnin jälkeen sain nähdä muutamia laukkaspurtteja, jonka jälkeen Kate rauhoittui vähän.
Pyysin Katen raviin ja treenattiin muutama ympyrä ravissa käännöksineen, Kate toimi todella hyvin. Käännösten ajan Kate pysyi jopa ravissa. Hidastaminen ja luoksetulo ei oikein tahtonut toimia, mutta kyllä se käynti puolentoista kierroksen jälkeen tuli ja samalla Kate tuli luokse. Lähdin kävelemään ympäri kenttää ja Kate seurasi, saatiin loppukäynnit.
Yhteensä kentällä pyörittiin varmaan parisenkymmentä minuuttia, loppukäynnit 5-10 minuuttia. Oltaisiin muuten oltu pidempään, mutta olin unohtanut suojan kameralle ja rupesi satamaan sen verran, että lopetettiin siihen.

Tallissa venyteltiin taas porkkanavenytykset leivällä. Jalatkin piti venytellä, mutta jostain syystä unohdin ihan täysin.

Eilinen liikutus

Eilen oli melkoisen liukas ja kova maa. Katella ei ole vielä hokkeja, joten ajattelin, että päästän sen kävelemään kentälle; se saa kävellä sitä vauhtia mitä haluaa, missä muodossa haluaa eikä sen tarvitse kantaa lisäpainoa selässä, kun on muutenkin liukasta. Jo matkalla kentälle Kate liukasteli pari kertaa, kun jalat tulivat keskeltä tietä pois (keskellä oli hiekka ja kivet kerääntyneet, joten siinä oli parempi pito kesäkengillä).
Laitoin kentän narut kiinni ja päästin Katen irti. Aluksi se meni syömään ruohoa aitojen alta, mutta kävin vähän tökkäämässä kaulalle. Kate käveli muutaman metrin päähän, seisoi hetken paikoillaan ja hyppäsi siitä sitten sivuttaisloikan ja otti pari laukka-askelta luokseni, josta jatkoi sitten kävellen muualle.
Pari kertaa sen sai häätää taas ruohoa syömästä. Joko paineella tai sitten kauempana ollessa (esimerkiksi portin luona, kun hevonen oli toisella puolella kenttää) raipalla omaan jalkaan napauttaminen tai heiluttaminen. Oikeastaan raipalla ei ollut juurikaan mitään tehoa, joten melkeinpä aina jouduin menemään melko lähelle, ennen kuin Kate siirtyi.
Kerran heilautin raippaa ja Kate otti äkkispurtin raviin ja ravasi muutaman kierroksen. Alkuun yritin äänellä rauhoittaa, sillä paineella en viitsinyt. Meillähän on vähän paineella hidastaminen ja kääntyminen vielä hakusessa, enkä halunnut, että liukkauden takia Kate rupeaisi kiihdyttelemään tai laukkaamaan, ettei se mene jumiin. Kun ääniavulla ei ollut mitään merkitystä (en myöskään seissyt suoraan hevosta kohti tai katsonut siihen), ajattelin, että kyllä se tietää miten se parhaiten pystyssä pysyy. Jos se haluaa ravata, niin ravatkoon.

Masan ylläripylläri

Katen rauhoituttua ja lähdettyä taas seuraamaan minua, vietettiin kymmenisen minuuttia rapsutellen, tehtiin muutamat takaosan väistätystä (tai ehkä se voi mennä etuosakäännöksenä, vaikkei ainakaan vielä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti) molempiin suuntiin. Edelleen raippa, jonka virallinen tehtävä siis oli olla merkkinä näissä tehtävissä, kosketti sen puolen kinnertä, mistä halusin hevosen väistävän poispäin. Eli vasen kinner ja hevosen tulisi väistää takaosaa vastapäivään ja oikeasta kintereestä myötäpäivään. Oikealle väistämistä ollaan harjoiteltu vähän vähemmän, joten siitä riitti pienikin väistö. Pyrkimyksenä oli vasemmalla puolella se, että etujalat pysyisivät mieluiten pienesti paremmin paikoillaan kuin ennemmin, mutta edelleen melko löysällä linjalla jatkettiin, kun ei olla montaa kertaa vielä harjoiteltu.
Myös kahdesti koko hevosen väistätystä, yksi kerta per puoli. Molempiin suuntiin Kate väisti loppujen lopuksi (tajusin, että tässä ei ollut riimunnarua, joten jouduin pitämään riimusta kiinni, ettei Kate peruuta) parin seka-askeleen jälkeen kaikilla jaloilla ristiin. Merkkinä oli taas raipan naputus kuvitellun satulavyön taakse.

Sen jälkeen pyysin Katea ympyrälle, jossa se käveli viitisen minuuttia. Lopuksi annoin Katen mennä hetkeksi sinne minne halusi, paitsi välillä kävin patistamassa pois ruoholta. Muutoin melkein kyykin kentällä ja ihmettelin maailman menoa.
Menin yhteensä puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen portille, minne Kate yleensä tulee, ellei se jo valmiiksi seuraa. Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin parempi vaihtoehto, joten jouduin sen hakemaan.
Tallissa porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.

Ensi viikolla lauantaina pitäisi Katen päästä shiatsuttavaksi.

Pimeä metsälenkki ja vauhdikasta ravia

Koska olen edelleen autoton ja perjantaina sain kuulla, että luotettavasti palvellutta autoani ei korjauskulujen ylittäessä auton arvon enää korjata, tulen olemaan vielä määrittelemättömän ajan autoton. Päivitystahti on harvempi, kun pääsen yleensä kerran viikossa tallille.

21. päivä tätä kuuta eli perjantaina pääsin tallille vasta kolmen jälkeen. Mitään erityistä suunnitelmaa ei ollut. Siivosin Katen karsinan ennen kuin tajusin, että Masan karsina on jätettävä Katen liikutuksen jälkeen, koska pimeä tuli hyvää vauhtia.
Hain Katen sisälle ja harjasin sen. Harjatessa mietin, pitäisikö mennä kentälle ratsastamaan, tekemään maastakäsin juttuja vai maastoon. Mitään ihmeellistä tai vauhdikkaampaa ei kuitenkaan voisi tehdä, koska maa oli jokseenkin jäässä eikä Katella ole vielä hokkeja.
Päätin mennä maastoon, alunperin piti lähteä krokotiililenkille päin, mutta Kate kääntyi oma-aloitteisesti lähemmän metsäpolun suuntaan, joten sinne mentiin. Kate oli kovin pörheänä, kun ensimmäistä kertaa minun kanssani mentiin pimeällä. Muutenkin viileä ilma ja Masan kanssa tarhassa olivat säikkyneet jotain ennen kuin Katen hain sisälle, joten ei mikään ihmekään.
Kate kulki melko reippaasti ja välillä vähän huoletti, liukastuuko Kate. Vaikkakaan liukastumisesta ei välttämättä tule mitään, mutta Katekin saattaa fiksuna hevosena vähän varoa toista liukastumista ja jumiutua siitä.
Päästiin turvallisesti tielle, jossa lähdettiin takaisin tallille päin. Muutoin matka meni hyvin, mutta Kate säpsyi vähän postilaatikoita, joiden ohitse ollaan menty monta kertaa. No, ilman vahinkoja ja pysyin hyvin itsekin selässä. Kate on kyllä mukava, kun ei säikähtäessäkään mitään suurta tee - tällainen tasapainoton ihminenkin pysyy selässä ilman satulaa :D
Lenkin kesto about 5 minuutin tallissaolon lisänä (koska Kate hirnui kovasti Masan perään, joten keskityin hevoseen enkä viitsinyt näprätä puhelinta ennen kuin olin jo saanut Katen kiinni ja tavarat pois.
Lenkin kesto oli 24 minuuttia, matka 2,19km ja keskinopeus 5,4km/h. Maksimivauhti 13,6km/h.

Pörröinen otus

27. päivä lähdettiin maastoon, tällä kertaa satulan kanssa. Vähän alkumatkasta tihkutteli vettä, vaikka karsinoita siivotessa vielä ei ollut satanut
 Katella oli taas vähän energisen oloinen päivä, höselsi normaalia enemmän eikä oikein tahtonut keskittyä mihinkään. No, pääsin sitten Katen selkään pienen neuvottelun jälkeen ja Kate lähti heti reippaasti kävelemään.
Lähdettiin kävelemään krokotiililenkille päin, sillä sieltä päin päästiin menemään pitkästä aikaa lenkki, jolla mennään autotiellä pieni matka. Siitä on aikaa, kun viimeksi ollaan Katen kanssa siellä menty, joten vaihtelu oli ihan virkistävää.
Otettiin pätkä ravia, kun päästiin alamäki alas ja tasaiselle maalle. Tasaista maata on pieni pätkä ennen kuin tulee ylämäki. Pidätin vähän ennen ylämäen alkua, mutta Kate jatkoi ravaamista, vaikkakin vauhti hiljeni hieman. Ajattelin, että annan pidempää ohjaa ja istun kevyessä istunnassa, sillä yleensä Kate hidastaa itse ylämäkeen. Toisaalta myös ylämäki on helpompi hevoselle mennä ravissa kuin käynnissä. Ylämäen päällä Kate hidasti itse käyntiin.
Käveltiin siinä sitten jonkun aikaa, kunnes tultiin puiden takaa tielle niin, että näkyvyys on hyvä. Ollaan aina sillon tällöin siinä otettu pätkä ravia ja Kate ilmeisesti muisti sen, kun rupesi kiihdyttämään vauhtia, vaikkakaan ei raviin asti nostanut. Ravattiin sitten pieni pätkä.
Käveltiin sitten tielle asti, missä tulin alas, kun Kate sen verran kyttäili ja nosti itse ravia (tällöin vasta oltiin tulossa tielle, kun katsoin että varmuuden vuoksi parempi tulla alas satulasta). Käveltiin yhdessä tienpätkä, mikä alla olevassa kuvassa on kolmosnumeron molemmin puolin suora tie. Kun päästiin tieltä pois, nousin takaisin selkään, vaikkakaan Kate ei meinannut taaskaan pysyä paikoillaan. Ajatuksena oli, että kävellään tallille asti.
Kuitenkin Kate rupesi tarjoamaan ravia eikä oikein olisi malttanut kävellä. No, ajattelin, että antaa sitten ravata. Otin ohjat ja odotettiin, että takaa tuleva auto ohitti ja annoin pienesti pohkeita. Kate lähti ravaamaan ja itse keventelin hetken, kunnes nousin kevyeen istuntaan, että Kate saisi käyttää vapaammin lihaksiaan. Kate hieman kiihdytti vauhtiaan. Kun ajattelin pikkuhiljaa hidastamista, koska oltiin kuitenkin jo aiemmin ravailtu ja että kerettäisiin kävelemäänkin hyvät loppukäynnit, Kate yhtäkkiä kiihdytti. Tahdin oikein kuuli muuttuvan, kun Kate lisäsi vauhtia. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Kate on niin lujaa mennyt. Eikä se vaikuttanut säikähtävänkään mitään. Annoin sen ihan hetken mennä lujempaa, kunnes pidätin. Sai vähän normaalia enemmän pidättää, ja kun Kate oli käynnissä, se käveli pörheänä ja käynti-ravi-sekoitusta. Se olisi kovin mielellään jatkanut ravia, jouduin pariin kertaan keräämään vähän ohjia ja pidättämään, kun tuli selkeitä raviaskelia (normaalisti ääniapu auttaa rauhoittamaan Katen käyntiin).
Sitten käveltiin tallin lähelle, tulin alas selästä, löysäsin satulavyön ja käytiin 21. päivänä tehdyn metsälenkin suuntaan kävelemässä (6. numero ao. kuvassa ennen lähtö- ja päättymismerkkejä). Kymmenisen minuuttia käveltiin metsässä.
Tallissa otin kamppeet pois Katelta. Satulan alta se ei ollut hionnut juurikaan, mutta satulavyön kohdalta pikkaisen. Lisäksi alkuratsastuksen tihkusateen takia se oli jokseenkin märkä, joten pistin fleeceloimen hetkeksi sen päälle ja annoin vähän heinää eteen, jotta hevonen malttaisi mielensä tallissa, kun Masa oli ulkona. Lakaisin satulahuoneen lattiaa ja kulutin aikaa parisenkymmentä minuuttia. Kate oli jo sen verran kuivunut, että laitoin loimen ja vein Katen ulos. Lakaisin tallin lattian ja huidoin vähän hämähäkin seittejä katosta harjalla.

Tykkään nykyään käyttää Sports Trackerin sijaan Endomondo-sovellusta. Olen nyt muutamana kertana käyttänyt molempia samaan aikaan, ja etenkin maksimivauhdin suhteen Endomondo antaa fiksumpia lukemia (esimerkiksi tämän lenkin maksimivauhti oli ST:n mielestä 61,2km/h ja E:n 26,4km/h). Toisekseen Endomondossa on ihan ratsastus vaihtoehtona, kun ST:ssä joutuu valitsemaan kävely/juoksu/oma asetus. Lisäksi huomasin, että ST:n kartassa en enää saa teiden nimiä pois (tai sitten en vain osaa enää).
Matkaa kertyi 6,5km ja 6,9km/h oli keskivauhti E:n mukaan ja ST:n 6,5km/h. Porkkanavenytykset tuli myös tehtyä.

Ohjasajoa ja hackamoreilua

Sain lainaan autoa, joten pääsin pitkästä aikaa taas tallille, kun omani otti vapaata.
Olen jo pitkään pienessä mielessäni pohdiskellut ohjasajoa. Aiemmin en ole kuitenkaan viitsinyt, vaan keksinyt jotain muuta tekemistä. Tänään kuitenkin ei huvittanut kiivetä ilman satulaa selkään (koska en sinne pääse etenkään maasta, pitää olla jokin apuväline :D) enkä satulaa jaksanut vaivata.
Varusteet selkään, ajosuitset päähän ja kentälle. Kentällä sitten ohjat käteen Katen takaviistoon ja naksautus. Pari kertaa Kate kääntyi minua kohti, mutta pienellä ohjasavulla kolmannella kerralla päästiin liikkeelle. Siitä se lähti sujumaan, kiemurreltiin ja mutkiteltiin ja tehtiin voltteja. Varsinaiseen ympyrätyöskentelyyn ei ajo-ohjien pituus riitä, saatika ravityöskentelyyn ympyrällä (ei itseä huvita juosta Katen perässä), mutta voltin sai hyvin tehtyä käynnissä niin, ettei minun tarvinnut kävellä perässä.
Käveltiin vain vartin verran ja lopetettiin. Kate sai rapsutukset ja venyttelyt ennen kuin päästin sen takaisin tarhaan.

30. ja 31. viimekuuta menin hackamoreilla ilman satulaa kentällä. Torstaina 20 minuuttia ja perjantaina puoli tuntia. Lähinnä sen aikaa, että Kate rupesi hakeutumaan pikkuhiljaa muotoon ja oltiin saatu jotain tehtyä. Katen jalat olivat melko turvonneet, mutta liikunta niihinkin auttoi.

Väistöharjoituksia ja kävelylenkki

Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.

Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.

Laukkaspurtteja ja liukkautta

6. päivä maanantaina olin hevosten omistajan kanssa samaan aikaan tallilla. Olin tullut jo jonkin aikaa sitten tallille, joten olin karsinat jo kerennyt siivoamaan ja lakaisemaan lattiat tallista ja satulahuoneesta. Suunnitelmissa Katen kanssa oli irtona touhuamista, joten tarjouduin kuvailemaan.

Katen kanssa aloitettiin taas ihan perus pysähtymisharjoituksilla, josta sitten kymmenisen minuutin kuluttua harjoiteltiin taas väistämistä. Alkuun väistämiset olivat säheltämistä (käytin tässä aitaa apuna, jotta olisi vähemmän säädettävää: hevosen nokka aitaa päin ja kaviot uralle -> hevonen ei lähde ainakaan eteenpäin). Pienestäkin väistämisestä, jossa hevonen väisti sivuttain eikä vain etu- tai takajalkoja palkittiin ja lopetettiin merkinanto. Merkiksi annoin kevyen, toistuvan painamisen kuvitellun satulavyön taakse ja riimun avulla sain Katen lopettamaan peruuttamisen. Alkuun Kate kokeili nimittäin peruuttamista ja jotain sekaista väistämistä, kunnes sain omat pyyntöni selkeämmiksi ja riimulla vähän neuvottua. Palkinto tuli tosiaan pienestäkin väistämisestä, mutta lopulta saatiin jo parikin väistöaskelta. Ja harjoitus kesti noin viisi minuuttia.

Sitten rapsutukset, Kate irti ja treenaamaan irtona juoksemista. Kate juoksee hyvin osan ajasta suurin piirtein ympyrällä, etenkin, kun saa vähän rauhoitettua. Alussa itse taas säädin jotain, antamani merkit erosivat aiemmista kerroista kunnes tajusin, että annoin merkit väärin päin. Onneksi huomasin sen melko nopeasti, joten suurempaa vahinkoa ei kerennyt sattua. Paineen ja elekieltäni Kate on jo paremmin oppinut, liikkeellelähdöt ja ravin nostaminen onnistuivat jo paremmin. Palkinnoksi oikeasta toiminnasta poistin paineen hetkeksi. Kate käytti tänään vähän laajemmin kenttää mitä viimekerralla. Harjoiteltiin myös suunnanvaihtoja, joista Kate luultavasti vähän hämmentyi ja koki ilmeisesti paineen vauhtia lisääväksi paineeksi, sillä ravi kiihtyi ja muutaman kerran Kate juoksi vain paineen läpi (mikä tietenkin on suurimmaksi osaksi minun vikani, sillä en ollut tarkempi paineen kohdistumisen jne kanssa). Rauhoitettiin tällaisissa tilanteissa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Kun suunnanvaihto onnistui, Kate sai paljon kehuja.

Tämä kuva oli pakko laittaa pelkästään sen vuoksi, kuinka
lyhyiltä Katen jalat näyttävät.. :D

Jossain kohtaa Kate otti parikin kunnon laukkaspurttia. Johtuiko se sitten siitä, että Kate hämmentyi vai siitä, että se sai mennä vapaasti vai mitä, en oikein osaa itse sanoa. Ensimmäisellä kerralla Kate pysyi niin hyvin ympyrällä, mutta aina irtona kentällä ollessa reitit ovat vähän laajentuneet. Muutaman pukinkin Kate näytti. En oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa (ehkä vähän liioitellusti, mutta kuitenkin), sillä tarkoitus ei ollut saada Katea laukkaamaan: jos Kate hämmentyneisyydestä/liiallisesta paineesta laukkasi, se on huono, mutta jos Kate ihan omasta tahdostaan laukkasi, sille en nyt voi juurikaan mitään, joten se ei ole niin huono.
Kun Kate meni spurttien jälkeen hienosti ravia ympyrällä ja pari suunnanvaihtoa onnistui, lopetettiin siihen ja käytiin maastossa loppukäynnit. 40-45 minuuttia meni alku- ja loppukäynnit mukaan luettuna.
On muuten yllättävän vaikea yrittää olla mahdollisimman selkeä hevoselle ja samalla ottaa itse kuvia...

Tiistaina kävin vain harjaamassa Katen.

Tänään (tai oikeastaan eilen torstaina) lähdettiin maastoon, kun olin saanut karsinat siivottua. Mentiin krokotiililenkille, joskaan ei menty koko lenkkiä vaan melko nopeasti poikettiin sivutielle. Ravattiin tullessa pieni pätkä, Kate ravasi kivan rauhallista ja leppoisaa ravia. Mentiin sivutietä pätkä ja käännyttiin takaisinpäin, ja mentiin ihan metsäpolulle (tässä postauksessa perjantaina menty samaa polkua, tosin toisesta suunnasta). Katella oli hirveä kiire, joten vähän jarruttelin kun pohja oli pehmeä ja ruohikkoinen ja mahdollisesti liukas. Kate ei kuitenkaan liukastellut eikä juurikaan kompuroinut, vaikka ripeästi menikin.

Polun loppupäässä oli traktoreita, joten mentiin krokotiililenkin alkuun melko reipasta käyntiä ja välillä puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä. Siinä vaiheessa Kate kuitenkin rauhoittui jo, kun tiesi kodin olevan lähellä.
Tulin alas selästä, kun Kate oli rauhoittunut ja löysäsin satulavyön. Käveltiin rauhakseen tallille, missä otin varusteet pois ja pistin fleecen hetkeksi Katen päälle. Kate oli hieman hionnut lavoista, ryntäistä ja takajaloista sekä satulavyön kohdalta. Venyttelin ja kävin ihmettelemässä välissä Masaa, joka oli ilmeisesti kaatunut/liukunut osittain vasemman takajalkansa päälle. Tarha oli liukas, ja vaikka laitoinkin normaalia enemmän heiniä Masalle Katella ratsastuksen ajaksi, oli Masa kuitenkin vähän juoksennellut tarhassa. Masa oli vähän jäykähkö ja otti vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella.

En ollut yhtään varma siitä, pitäisikö Katelle pistää loimi. Pähkäilin sitä varmaankin kymmenisen minuuttia, kun kuitenkin kyseessä on vanha hevonen ja vaikka mentiin melko kevyt lenkki, silloinen auringonpaiste ja käyntiravisekoitus oli kuitenkin hiostuttanut Katea. Fleeceloimikaan ei ollut kerennyt juurikaan hikeä imeä. Mutta päivä oli kuitenkin melko lämmin. Ja toisaalta kuitenkin saattoi olla luvassa sadetta, ja entäs tuuli... No, päätin pistää Katelle kuitenkin sadeloimen, koska omistajakin tulisi muutaman tunnin sisään ja voisi tarvittaessa ottaa loimen pois.

Maastoilu ja peltoravit ja kentällä touhuilua

Viimeviikon keskiviikkona otettiin maastoon myös jalkaheijastimet käyttöön, kun jo heijastinrintaremmi ja itselleni heijastinliivi on tullut jo varusteeksi maastoon. Päivät rupeavat lyhenemään ja tulee aiemmin pimeämpi, joten on hyvä näkyä, vaikka yleensä mennäänkin päivällä ja suhteellisen valoisaan aikaan.

Lähdettiin sillalle päin ja tehtiin matkan varrella tempon vaihtelua: hidasta käyntiä, normaalitahtista ja nopeaa käyntiä (jonka Kate aluksi olisi mieltänyt raviksi). Sillalle vievästä risteyksestä käännyttiin toiseen suuntaan, mutta ei menty pitkän matkaa, kun Kate näki jotain mielestään jännittävää ja mentiin hiljakseen lähemmäs. Tulin jossain kohtaa alas selästä, kun Kate pysyi paikoillaan eikä kääntynyt kotiin päin. Käveltiin pelottavan kohdan ohi ja käännyttiin takaisin talllille.

Käytiin vielä pellolla pikaisesti pyörähtämässä, ottamassa pari ravipätkää. Paikoittain heinää oli Katea puoleen sääreen, mutta ravailtiin lähinnä kohdassa, jossa heinää oli vuohiseen asti. Kuitenkin Kate nosteli todella korkealle jalkojaan ja paineli menemään vauhdikkaasti. Itse naureskelin selässä, kun kuvittelin miltä meno näyttää...
Ei kauaa pellolla ravailtu, sillä käy äkkiä raskaaksi vähän kostea peltopohja ja kun Kate nosteli jalkojaan niin korkealle. Käveltiin loppukäynnit pellolla, jonka jälkeen venytykset ja takaisin tarhaan.

Lenkille kestoa tuli tunti, ja matkaa kertyi 6,07km. Keskinopeus 5,6km/h ja maksiminopeus 18,8km/h.

Aloitin jo kirjoittamaan tosiaan viime viikon keskiviikkona, mutta en saanut lopetettua ja postaus viivästyi.

Perjantaina mentiin kentälle, tällä kertaa ihan normaalisuitsilla ja tarkoituksena oli tehdä muutamia siirtymisiä. Aloitettiin ihan perus pysähdyksillä ja liikkeellelähdöillä, sekä tehtiin paljon voltteja, kiemurauria ja suunnanvaihtoja. Alkukäyntien jälkeen lähdin ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja tekemään muutamia pohkeenväistöjä. Koska Kate ei niinkään välitä pohkeenväistöstä, väistätin vain muutamia askelia ja myötäsin ja rapsutin. Tehtävien myötä Kate rupesi olemaan paremmin kuulolla.

Aloitin välikäyntien jälkeen ravityöskentelyn, jonkinlaista kahdeksikkoa ja voltteja. Kate ravasi melko nopeaa tahtia, joten tehtiin muutamia ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Kun ravin tahti vähän rauhoittui, harjoiteltiin muutaman kerran käynti-pysähdys-peruutus-käynti-ravi-siirtymisiä. Peruutuksen ja käynnin välillä ei siis pysähdytty. Muutaman toiston jälkeen otettiin perus pysähtymisiä, jotta Kate ei rupeaisi ennakoimaan liiaksi. Käveltiin muutama kierros pitkin ohjin.

Jatkettiin sitten vähän haastavammalla, käynti-pysähdys-ravi ja pari kertaa myös käynti-pysähdys-peruutus-ravi. Peruutuksesta ravinostoa ei tehty moneenkaan kertaan. Sain itsekin tehdä töitä, jotta siirtymisistä tuli edes jonkinnäköiset. Lopuksi siirtymiset onnistuivat ihan hyvin, ja siihen lopetettiin ja käveltiin loppukäynnit.

Tulin muutaman kierroksen jälkeen alas selästä ja löysäsin satulavyötä ja käveltiin vielä muutama minuutti.

Tallissa venyttelin Katen ja venytysten ajaksi pistin fleeceloimen selkään (mitä hysteerisyyttä?). Venyttelyiden jälkeen Kate pääsi vielä tarhaan.

Pieni maastokävely ja väistötreeniä

Eilen käytiin pieni maastolenkki jalkaisin toissapäiväisen pitkän lenkin vastakohdaksi. Koska hevosen kävelyttäminen on hyvää aikaa treenata myös pikkuasioita, harjoiteltiin myös pysähtymistä. Maastossa on enemmän häiriötekijöitä kuin tallin pihassa, joten on hyvä välillä tehdä harjoituksia muuallakin kuin tutussa paikassa. Samoin pari kertaa hitaita käyntipätkiä ja nopeampia käyntipätkiä otettiin.
Käveltiin vajaat kymmenisen minuuttia krokotiililenkille päin, jonka jälkeen tehtiin muutama väistöharjoitus. Pienestäkin takaosan väistöstä Kate sai paljon kehuja ja porkkananpalan, kun etujalat pysyivät paikoillaan.
Käytiin myös kentällä tekemässä pari kertaa suuntaansa ja yksi peruutusharjoitus. Samalla harjoiteltiin sitä, kun naru koskettaa maata, hevonen seisoo paikoillaan.

Matkaa tuli 1,41km ja kesto oli noin 25 minuuttia. Keskinopeus 3,5km/h, kun oltiin paikoilla myös jonkin aikaa. Maksiminopeus 15km/h.

Irtojuoksutusta ja maastoilua

Perjantaina viimeviikolla 19. päivä mentiin kentälle taas pyörimään irtona. Tällä kertaa olin itsekin jotenkuten valmistautunut. Tehtiin aluksi pysähtymisharjoituksia ja haettiin keskittymistä. Myös pari väistöharjoitusta tehtiin, jotta saatiin keskittymistä paremmaksi.
Pysähtyessä annoin liinan koskea maahan asti, kun taas väistöharjoituksissa annoin vähän painetta riimuun (Kate ilman painetta liikkuu kokonaan, paineen kanssa etujalat jäävät paikoilleen). Kahdesti tai kolmesti myös peruutettiin.
Harjoiteltiin myös luoksetuloa, jotta irtona mennessä olisi selkeämpää: kun menin kyykkyyn ja Kate tuli luokse, palkitsin sen porkkanalla. Tämä siksi, että Kate yhdistäisi paineen poistamisen ja kyykistämisen siihen, että se saa tulla luokse ilman, että sille lisätään painetta (jos hevonen tulisi esimerkiksi jo parin askeleen jälkeen luokse, vaikka painetta olisi). Alkuun Kate lähinnä vaikutti hämmentyneeltä ja yritti tulla lähelle. Alkuun painetta joutui lisäämään ihan kosketuksella, mutta muutaman toiston jälkeen pelkkä lähemmäs astuminen ja käden nostaminen sivulle sai Katen ymmärtämään, että vielä ei saisi tulla.
Toki se on hyvä, mikäli hevonen tahtoo tulla luokse, mutta toisaalta huono, jos treenit ovat kesken. Fiksu hevonen ymmärtää, että jos antaa aina tulla luokse, se voi luistaa hommista tulemalla luokse.
Kate myöskin otti muutamaa laukkapätkää, kun yritettiin vaihtaa suuntaa. Loppuajalla kuitenkin Kate ravasi suunnanvaihdotkin nättiä, rentoa ravia. Lopetettiin siihen, kun Kate oli rento ja oltiin päästy vähän enemmän kärryille siitä, mitä haluaisin Katen tekevän.
Vielä on paljon opittavaa ja olin itse melko sekavassa ajatusmaailmassa, eikä oikein blogiinkaan huvittanut kirjoittaa. Eräänlainen pettymys omalta osaltani, vaikka ehkä liikaa ei voi vaatia, kun molemmat vielä opettelevat toisten eleitä jne.
Lopuksi Katen kanssa käveltiin ympäri kenttää, Kate irti ja vaikka se olikin vähän hämmentynyt muutamaan otteeseen, se silti seurasi, vaikka olisi mahdollista mennä syömäänkin. Yllättävää oli myös se, että kun avasin porttia (tai siis otin [alemman, eli ylempi vielä jäi] narun, joka toimii porttina ja vein sen aidan päälle), Kate seurasi myös sinne ja takaisin.

Syksyn tullen heijastimet tulevat käyttöön maastoon. (Tosin mietin, miksi en
pidä kesällä, ei niistä haittaakaan ole..)

Tänään sitten mentiin maastolenkille. Olin jo kotona miettinyt reitin ja reitti varmistui vielä karsinoita siivotessa, en tiedä mikä ajatusvamma tuli, kun muistelin lenkin pituudeksi tunnin, mutta se venähtikin puoleksitoista tunniksi. Tosin aikaa vähän vei se, että tulin hetkeksi lenkillä alas selästä ja kävelen hitaammin kuin mitä Kate kun olen selässä ja toisen kerran loppulenkin (vajaan kilometrin?) ajaksi. Lisäksi muutama kohta kyseisellä lenkillä on sellaisia, joissa Kate jää joko tuijottelemaan tai matelemaan, kun se ihmettelee mm. sellaista pientä koristetuulimyllyä. Ja muita hevosia.
Ravattiin tarkoituksellisesti vain pieni pätkä alkumatkasta, epätarkoituksellisesti sellaista puoliksi käyntiä ja puoliksi ravia ja välillä peitsiä loppumatkasta, kun oli pelottava metsäkone ja varmaan muutama pieni hirviö pusikossa aikeena syödä pieni hevonen.
Lenkiltä ei oikeastaan muuta kerrottavaa ole, melkeinpä samanlaista leppoisaa matkustelua minun osalta kuin ennenkin ja Kate tarpoi eteenpäin minne pitikin. Ei ollut mitään ylitsepääsemättömän jännää. Mukavia autoilijoita oli paljon, kun hidastivat.
Sports Trackerin mukaan 1,5h, matkaa 9,74km ja keskinopeus 6,1km/h. Maksiminopeus 19km/h.
Kokeilin myös toisenlaista tracker-sovellusta, mutta joko en osaa käyttää sitä tai sitten siinä ei vain treenien jälkeen näy muut tiedot, kuin kesto ja matka (tai kyllä alkuvaiheessa näytti ainakin keskivauhdin, mutta en saa niitä mitenkää enää esille. No, koitetaan vielä pari kertaa, mutta ainakin näillä näkymin Sports Tracker pysyy (mietin lähinnä, kun maksiminopeus muunmuassa antaa välillä melkoisia lukemia).

Koska lenkki oli suunniteltua pidempi, tehtiin huolelliset venyttelyt. Vaikkakaan Kate ei hionnut oikeastaan, vähän nihkeä satulavyön mahan kohdalta. Porkkanavenytykset ja jalkavenytykset tehtiin ja sitten Kate pääsi tarhaan vielä jaloittelemaan.

Auto tuli takaa, juuri kun Kate oli menossa ruoholle.

Hackamoret ja kouluratsastuksen yrittämistä

Maanantaina kokeiltiin Katen omistajan kanssa Katelle hackamoreja. Normaaleihin suitsiin olivat hackamoret liian alas tulevat, mutta cob-koon suitsiin hackamoret sopivat hyvin.

True kouluhevo - letti ja pintelit. Letti tosin avattiin kuvan jälkeen, koska allekirjoittanutta olisi häirinnyt, jos se ratsastuksen aikana olisi auennut :D

Alun perin tänään piti mennä maastoilemaan, mutta matkalla sitten rupesi innostamaan kentällä pyöriminen. Alun perin myöskin oli tarkoitus mennä kuolaimilla, mutta koska Kate hyväksyi hienosti maanantaina hackamoren paineen, ajattelin, että voisin itse mennä niillä ja harjoitella samalla enemmän paino- ja pohjeapuja. Olin nimittäin vielä aika varovainen hackamoren kanssa, sillä tosiaan vasta maanantaina mentiin ensimmäisen kerran.
En odottanut itseltäni niin paljoa, mihin loppujen lopuksi kykenin. Kun varoin liikaa käyttämästä ohjia ja keskityin oikeasti osittain ihan ratsastamaan (normaalisti lähinnä matkustelen selässä...), tuli itseltänikin ihan hyviä pätkiä. Vaikka vielä paljon olisi kehitettävää, olin tyytyväinen siihen, että osaan edes jonkun verran.
Kate meni melko pitkänä alusta asti. Tehtiin paljon voltteja ja kiemurauria, kaseja, vielä enemmän voltteja, koko rata leikkaa muutamaan otteeseen ja pysähdyksiä. Muutaman kerran Kate vähän hakeutui ohjalle ja peräänantoon, mutta etenkin ravipätkien jälkeen oli meno vähän ei-niin-keskittynyttä. 30 minuutin työskentelyn jälkeen Kate rupesi hakeutumaan muotoon, ja vähän ennen loppukäyntejä mentiinkin (minulle) pitkän aikaa muodossa. Tuli hyvä fiilis, sillä Kate ei myöskään painunut alas vaan pysyi ohjalla, joten koin osaavani tehdä jotakin oikein satulassa. Ollaan kentällä oltu vain kolmesti kentällä; ensimmäisen kerran omistajan ja Masan kanssa, jolloin Kate painui tyhjäksi edestä, toisen kerran kun juoksutin Katea ja nyt tämän kerran.
Otettiin vain muutama pätkä ravia. Ravien aikana tehtiin muutama pääty-ympyrä ja koko rata leikkaa. Muuten mentiin suoraan ja keskityin itse omaan istuntaani ja annoin hevosen mennä melkein omiaan. Pari harjoitusravipätkää otettiin myös, ehkäpä vielä joku päivä opin istumaan harjoitusravissakin. :D

Huvin ja mielenkiinnon vuoksi pistin Sports Trackerin päälle kentällä pyörimisen ajaksi. Kuvaa tarvinne tänne laittaa, sillä siinä on vain suunnilleen neliön muotoinen suttu. Pyörittiin kentällä 40 minuuttia, matkaa kertyi 3,9km. Keskinopeus oli 5,5km/h.

Tulin sitten alas Katen selästä, löysäsin satulavyötä ja lähdin ihan mielenkiinnosta käppäilemään. En olisi Katesta uskonut, että se seuraa, vaikka huomaa olevansa vapaana ja kentän laidoilla oli ruohoa. Oli pakko kuvata myöskin pieni video, tosin varjoa pääsin vain kuvaamaan kun en takaperin jaksanut kävellä ja Kate oli turhan lähellä joka tapauksessa. En edes tästä pistä tunnisteisiin videota, koska tämä nyt on melko turha.

Innostuin myös vähän siivoamaan tarhan portin lähistöä, lähinnä vanhat heinät suurin piirtein haravoin kasaan ja heitin tarhasta pois. Masa kovasti haisteli heinäkekoja ja hääräili ympärillä, pariin kertaan jouduin siirtämään sitä ettei tule talikosta päähän. 

Kahden viikon päivitys

Keskiviikkona 3.9. ja perjantaina 5.9. mentiin pitkälti samaa reittiä, tosin perjantaina oli tarkoitus mennä tietä pitkin, mutta päädyttiinkin kuitenkin metsän kautta menemään. Molemmat lenkit olivat 25 minuuttia kestoltaan. Katella oli keskiviikkona vauhti päällä, joten vaikka matkallisesti lenkki oli vähän pidempi, niin ajallisesti oltiin samassa ajassa kuin perjantaina, jolloin Kate meni jo rauhallisemmin.
Keskiviikkona löydettiin "uusi" reitti, hakkuualuetta muutama sata metriä joka vähän pidemmälle mennessä johti ilmeisesti jonkin talolle, ei menty ihan sinne asti. Perjantaina rämmittiin tieltä metsän kautta metsätielle. Koska Sports Tracker ei suostu yhteistyötä, en saa kuvaa reiteistä, kutakuinkin reitti oli tämän postauken reitin mukainen tuohon "ulokkeeseen" asti. Tosin kyseisessä postauksessa mentiin loppumatka "ulokkeen" jälkeen tiellä, tällä viikolla mentiin metsässä loppuun asti.

Kuvat lauantailta

Keskiviikkona 10.9. kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa Katea.
Torstaina käytiin sillalla tekemässä vähän tutustumista. Käveltiin melkeinpä koko matka, pieni ravipätkä otettiin yhdessä kohtaa. Matkaa tuli 5,6km.
Sillalla ratsastin Katen niin lähelle siltaa kun se suostui menemään, jonka jälkeen se sai rapsutuksia ja paljon kehuja. Tulin alas selästä ja rapsutin hetken Katea.
Sitten lähdettiin sillan yli, Kate tuli perässä vähän huolestuneesti siltaa tuijotellen. Se sai rapsutuksia ja kehuja sillan ylittämisen ajan. Käytiin vähän kävelemässä sillan toisella puolella ja tultiin toista puolta takaisin. Toinen puoli ei Katesta ole niin huolestuttava. Kate sai taas kehuja ja rapsutuksia ja sai hetken seisoskella, ennen kuin mentiin takaisin sillalle pelottavampaa puolta. Tällä kertaa pysähdeltiin sillalla ja Kate sai paljon paljon paljon kehuja. Pyörittiin siltaa edestakaisin kymmenisen minuuttia ja tutustuttiin siltaan, välillä pidettiin pieni hetki taukoa.
Sitten nousin takaisin Katen selkään ja lähdettiin kotiin, hirveä kiire Katella tuntui olevan. Palkinnoksi Kate sai tallissa omenaa.

Eilen, lauantaina lähdettiin pitkästä aikaa krokotiililenkille. Oli ihanan tyyni sää ja mukavan lämmin. Pitkästä aikaa myös tehtiin astetta reippaampi lenkki ja otettiin kunnon ravipätkää pari kertaa. Matkaa kertyi 4,8km ja keskinopeus oli 7,2km/h. Maksimivauhti Sports Trackerin mukaan oli 31,9km/h. Kate tarjoili ravia useampaankin kertaan, ilmeisesti vähän innostui pitkästä ravipätkästä, Alkuun Kate vähän himmaili ja tuntui vähän ihmettelevän. Eihän me yleensä ravata niin pitkään :D Mutta kun Kate tajusi, että sitä ei heti olla siirtämässä käyntiin, se rupesi hiljakseen kiihdyttämään eikä enää hidastellut. Kiivettiin vielä mäki osin ravissa ja osin käynnissä, ei menty ihan krokotiililenkkiä loppuun asti. Käännyttiin sitten takaisinpäin ja käynnissä yritin Katea pitää, tosin ravia olisi tamma tarjonnut useampaankin kertaan.
Saatiin myös seuraa hirvikärpäsistä. Itsestäni bongasin yhden ja Katesta ratsastuksen aikana kaksi, mutta tallilla Katen hännästä löytyi ainakin neljä lisää.

Maastakäsin työskentelyä

Torstaina kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa ja vähän venyttelemässä Katea, joten siitä en erillistä postausta viitsi tehdä.

Eilen lauantaina ajattelin pitkästä aikaa juoksuttaa ja tehdä maastakäsin työskentelyä. Mentiin kentälle ihan varmuuden vuoksi, koska pellolla heinä oli kosteaa ja pohja vähän mutainen. Tehtiin 15-20 minuuttia ihan peruspysähtymisharjoitusta lähinnä, muutamalla takaosan väistöharjoituksilla ja peruutuksilla höystettynä. Sitten aloitin juoksuttamisen. Kentällä oli valmiiksi puomeja, joten ajattelin piristää juoksutusta niillä. Ensiksi oli kaksi puomia ympyrällä reilulla välillä, nelisen raviaskelta muistaakseni meni väliin. Molempiin suuntiin ensin käynnissä yhdestä kahteen kertaan ja muutaman kerran ravissa. Lisäsin sitten puomin keskelle, eli kaksi raviaskelta meni puomien väliin. Välissä Kate sai kävellä muutenkin kuin ympyrällä, kun siirtelin puomeja ja mietin miten olisi hyvä. Lopuksi tein vielä käyntipuomit. Juoksuttamisessa meni n. 20 minuuttia, käynteineen ja raveineen ja puomien kanssa säätämisineen.

Sitten ajattelin, että käyn pistämässä liinan portille vielä varmuuden vuoksi ja päästän Katen vapaaksi ja katson, miten Kate käyttäytyy. Kate meni ensimmäisenä syömään, mutta kun menin siirtelemään puomeja paikoilleen, Kate tuli luokseni. Otin siltä kuolaimet tässä välissä pois, sillä syöminen kuolainten kanssa oli vähän vaivalloista. Kate muutenkin tuli luokseni, vaikka välillä kävi syömässä kentän laidoilta. Se myös seuraili minua.

Koitin sitten ihan kokeilumielessä miten Kate reagoisi painostamiseen. Aluksi Kate oli vähän hämillään, kun ei saanutkaan mennä vapaasti kentän laidalle syömään. Kokeiltiin muutaman kerran myös nostaa ravi, ja Kate nostikin hienosti. Olin itse vähän epäjohdonmukainen muutamassa kohtaa, mikä hämmensi Katea. Ehkä jokin toinen kerta koitetaan uudestaan ja niin, että itsekin olen valmistautunut irtona käsittelyyn.

Siltaepisodi

Tiistaina 5.8. piti tehdä ihan virallinen videopostaus, mutta suunnitelmat vähän vaihtuivat. Lenkistä en kerro enempää, hieman tylsähkö video siitä tuli enkä jaksanut paljoa muokkailla. Ratsastusvideot kuvattu vanhalla digikameralla, joten laatukin sen mukaista. Erottaa siitä sentään hevosen. Lenkki oli 40 minuuttia, vaikka suunnittelin aluksi 20-30 minuutin lenkkiä. Matkaa kertyi 3,86km ja keskinopeus 5,3km/h. Maksiminopeus oli 10,5km/h. Keskiviikkona vain kuvailin ja rapsuttelin Katea ja Masaa, tämän postauksen kuvat ovat siis 6.8. kuvattuja.

Eilen lauantaina oli mukavan viileä talleilla pitkästä aikaa. Noin 20 astetta varjossa ja tuuli vähän. Ajattelin pitkästä aikaa käydä ihan tiellä, kun lauantaisin ei hirveästi autoja saati rekkoja liiku teillä. Kate oli vähän sellaisella tuulella, että vähän oli normaalia kyttääväisempi ja vähän sellainen ei varsinaisesti haluton mutta ei myöskään olisi hirveästi innostanut lähteä tallilta.

Ensimmäisiä tuijotteluita aiheutti pyöröpaalit pellolla. Sen jälkeen tien vieressä laiduntava poni ja myöhemmin tiellä Kate säpsähti kahdessa kohdassa lähes peräkkäin, muutaman kymmenen metrin välillä. Ajattelin, että käydään pitkästä aikaa kävelemässä sillan yli ja käännytään sitten vähän matkaa sillan jälkeen. Katen kanssa ollaan ylitetty silta muutamaan kertaan ja aina ollaan vähintään pienen neuvottelun jälkeen päästy hyvin ylitse.

Kate ei millään olisi halunnut mennä sillan yli. Aluksi päästiin melkein sillan alkukohtaan, mutta Kate päätti peruuttaa. Se olikin pisin kohta, mihin Kate suostui menemään. Siltaa ennen on sellainen hiekkainen levennys joka muuttuu myöhemmin pelloksi, joten päästiin hyvin väistämään autoja ja rauhoittamaan välillä tilannetta (en siis paineistanut Katea koko aikaa, vaan rauhoitin välillä tilanteen niin, että kun Kate ei enää poistunut sillan/kaiteen läheltä tai siitä mihin sen olin pyytänyt, se sai rapsutuksia ja olla muutaman minuutin ilman, että tein yhtään mitään).

Kun Kate ei suostunut menemään edes kaiteen kohdalle, joka alkaa jo ennen siltaa, koitin saada sillan hevoselle kannattavammaksi niin, että peruutettiin aina, kun Kate lähti sillasta poispäin. Loppujen lopuksi se vain turhautti Katea ja Kate ilmaisikin sen muutamaan otteeseen kuopimalla.

Peruuttamisen jälkeen rauhoitin tilannetta vähän vain antamalla Katen olla hetken. Koitin seuraavaksi ratsastaa enemmän tielle ja sitä kautta ohjata loivemmin sillalle, mutta Kate ei suostunut asfaltille menemään muutamalla yrityksellä, joten tilanteen rauhoitus ja taktiikan vaihto.

Parhaiten Katen sain lähelle siltaa, tosin en kaidetta edemmäs, vetämällä kevyesti sillanpuoleisesta ohjasta ja kannustamalla äänellä enemmän kuin fyysisillä avuilla. Paljon kehuja aina, kun Kate siirtyi lähemmäs siltaa. Loppujen lopuksi oltiin neuvoteltu suunnasta puolisen tuntia, kunnes autoilija tuli taluttamaan Katen sillan yli. Paljon kehuja ja ihminen vierellä Kate tuli varovasti ja puhisten sillan yli ja sai tooooodella paljon kehuja sillan jälkeen. Kiitoksia vain sille, joka meidät auttoi sillan yli! :) Pyörittiin vielä kymmenisen minuuttia sillan toisella puolella ja nähtiin samalla toinen ratsukkokin. Takaisinpäin tultaessa Kate meni hyvin sillan yli, tosin hirveän epävarmasti ja varovasti. Sillan ylityksen jälkeen Kate sai porkkanaa ja rapsutuksia.

Katelle tuli kiire kotiinpäin ja säpsähti tiellä samoissa kohdissa kuin tultaessa. Muuten kotimatka meni hyvin ja Katekin rentoutui kun päästiin lähemmäs tallia.

Tietysti olisin voinut tulla alas Katen selästä ja taluttaa Katen sillan yli, mutta en pääse Katen selkään ilman jotain kantoa tai kiveä ja talvella jouduin samassa kohdassa kävelemään Katen vierellä melko pitkään ennen kuin pääsin takaisin Katen selkään. Jälkiviisaus on turhaa, sillä olisin myös voinut lopettaa siihen, kun Kate suostui menemään lähelle ja olemaan rentona. No, tästäkin opin ja mahdollisena seuraavana kertana osaan vaatia vähemmän sekä itseltäni että hevoselta. Virheitä tulee tehdä jotta niistä osaa ottaa oppia. Seuraavalla kerralla tehdään Katen kanssa jotain rentoa ja leppoisaa. Tallissa Kate sai vielä porkkanaa ja huolellisen harjauksen.

Normaalisti 40 minuutin lenkki venähti noin 1h30min pituiseksi (noin 20min/suunta + 30min sillan luona + 10min sillan jälkeen). Vaikkakin aikaa meni, koko aikaa ei oltu liikkeessä mikä näkyy myös keskinopeudessa (3,7km/h) ja seisoskeltiinkin sillan luona tosiaan jonkun aikaa, että saatiin välillä vähän tilannetta rauhoitettua ja Katen hermoja vähän lepuutettua, raasua kun kiusattiin ikävällä sillalla. Maksiminopeus oli 15,2km/h, kun sillalta päästiin ja Katella oli kiire kotiin. Mentiin jonkin aikaa osittain ravia ja osittain käyntiä. Matkaa kertyi yhteensä pyörimisineen päivineen 6,10km, vaikka sama lenkki oli talvella 5,47km (ja tästä lauantain lenkistä talvella käytiin vielä 500 metriä edemmäs, eli yhteensä edestakaisin vajaat kilometri enemmän). Ensi kerralla ollaan viisaampia sillan suhteen, otetaan enemmän porkkanaa mukaan ja vaaditaan vähemmän :)

Tuo sotku on se, missä pyörittiin sillan edessä. Tosin nuolen yläpuolella oleva reitti on jokin ihan randomi, ei sitä kautta kyllä menty, kun ilmeisesti menee metsän ja pellon läpi ja ne olivat vieressä...