Ensimmäinen laukka

Lähdettiin tänään Katen kanssa jouluaaton aaton ratsastuksen suuntaan, eli vastapäiseen kuin yleensä. Tällä kertaa muistin laittaa myös Endomondon päälle.

Olin ottanut varuiksi kaviokoukun mukaan, mutta melko hyvin Kate käveli eikä kompastellut tai liukastellut juurikaan. En juurikaan ottanut matkalta kuvia tai katsellut aikoja.

Kun oltiin päästy metsäpolulta tielle, otin ohjat ja Kate jo kiihdytti vauhtia raviin jo, kun tunsi ohjien tiukentuvan. Alussa jo Katella oli vauhti päällä, ei tullut sellaista leppoisaa alkuravia mitä Kate yleensä tarjoaa, ennen kuin alkaa kiihdyttämään. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi kiihtymistänsä ja sitten tuli muutama laukka-askel. Ensimmäinen kerta ikinä, kun Katen kanssa ollaan laukattu. Ja omalla kohdalla viimeksi vuosi ja 3 kuukautta sitten laukattu, tai mahdollisesti jopa enemmänkin. Edellisen vuokrahevosen kanssa nimittäin en juurikaan laukkaillut, kun kentällä ei omaan tasapainoon luottaminen toiminut ja estin istunnalla hevosta nostamasta laukkaa.

Tilsatkin tuntuivat tippuvan vauhdissa pois, kun pätkän jälkeen tulin alas ja katsoin tilsat eikä niitä ollut juurikaan.

Käveltiin pieni matka takaisinpäin ja käännyttiin, uudestaan ravia. Tällä kerralla Kate lähti heti todella nopeasti ja nosti vähän ajan päästä laukan. Pääsin tällä kertaa nauttimaan laukasta oikeastaan koko matkan ajan, kunnes piti siirtää käyntiin. Taas tilsoja katsomaan ja käveltiin sitten metsäpolulle asti yhdessä, ennen kuin nousin selkään (astmaatikkona kun hengitys rupesi olemaan sen verran vaikeaa ja avaava lääke autossa).

Metsäpolun jälkeen tiellä tulin loppumatkaksi taas alas selästä ja otettiin tässäkin vaiheessa tilsat pois, niitä oli vähän jo kertynyt.

Kesto n. 50min, matkaa 5,85km. Keskinopeus 6,77km/h.
Yläreunassa valkoinen nuoli, sinnepäin ollaan yleensä lähdetty.

Tallissa Kate sai hetken olla fleecen alla, vaikkakin kosteus oli melkeinpä lumisateesta johtuvaa. Satulan ja satulavyön alta hevonen oli kuitenkin kuiva. Sitten huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja Kate ulos vielä.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa laukata. Vaikka aamu lähti käyntiin vähän typerästi, pelkästään jo kauniissa metsässä ihanan lumisessa maisemassa ratsastus piristi huomattavasti. On Kate vaan niin ihana! :D

Kuvausyrityksiä

Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.

Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.

No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.

Joulupäivitys

Tiistaina käytiin omistajan, Masan ja Katen kanssa jouluaaton aaton maastolenkillä. Lähdettiin ihan eri suuntaan kuin yleensä. En silloin oikein katsonut aikaa ja unohdin Endomondonkin pistää päälle, joten ei ole juurikaan muistikuvia, kun oli jouluhäsläys vielä päällä.

Ajattelin kuitenkin, että lähdetään joku päivä Katen kanssa sinne ja Endomondo päälle.

Tänään kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa Katea. Piti mennä päivällä jo ja ottaa muutamia jouluisia kuvia, mutta en sitten päässyt kuin vasta viiden jälkeen.

Pari kännykkälaatuista kuvaa otin postausta sotkemaan.

Masailua ja urheilua

Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.

Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.

Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.

Shiatsu

Lauantaina 13. päivä tosiaan Kate pääsi shiatsuttavaksi. Shiatsun teki Suvi (Pure Heart / Facebook). Tämän julkaiseminen venähti, sillä video ei toiminut Youtubessa oikein, Blogger ei suostunut edes lataamaan jne...
Ihan kaikkea en saanut videolle. Videomateriaalia en saanut kuin 20 minuutista alusta, sillä muistikortti tuli täyteen. Tosin Katen reaktiot eivät kovinkaan eronneet videokoosteesta loppuvaiheessa.
Kate on vähän tyyppiä "En myönnä mitään" (esimerkkinä rapsuttaessa huulet vain vähän värisevät, kun taas Masalla tulee selkeä hamuamistyylinen). Vähän arvelinkin siis, että hoito ei ainakaan ensimmäisellä kerralla saisi sellaista kunnon näkyvää uneliaisuutta ja rentoutta päälle, miten sen nyt paremmin selittäisi, mutta pienet vinkit antoivat kyllä suuntaa. Pieni huulten "vapina", haukottelu, nuoleskelu, jalan lepuutus, silmät ja korvat (sekä tietysti muutkin, mutta nämä helpommin havaittavat) kertoivat kyllä hyvin, mikä tekee hyvää. Kyllä muutaman kerran Kate näytti siltä, että kohta nukahtaa, vaan ei kuitenkaan.
Kate tuntui hieman olevan hämillään, että mitä nyt tapahtuu.
Kuvat ovat loppupuolelta, siinä +20 min hoidon alkamisesta.

Katelta Suvi löysi lavan ja sään alueella jäykkyyttä ja pientä lihasjumia, mitä olenkin epäillyt jo jonkin aikaa. Varsinkin maastossa isoissa mäissä (hassu sana! :D Ei liene hyvä idea kirjoittaa postausta keskellä yötä) satula usein tuntuu valuvan sään ja lapojen päälle. Myös Suvin mielestä satulan valuminen saattaa olla syy siihen, että lapa/säkä ovat jumissa.
Lisäksi ristiselän ja niskan alueella Kate jonkin verran reagoi, siellä lienee olevan pientä jumia myös. Niskan jumista en osaa oikein sanoa mistä johtuu, mutta Suvi sanoi mahdolliseksi, että niska jumiutuu, kun Katella on tapana nostaa päänsä korkealle, jos se kuulee tai näkee jotain.

Tähän nyt jonkinnäköinen supertiivistys, että mitä shiatsu on - tarkemmat selostukset näkee mm. postauksen alussa olevalta Pure Heartin sivulta.
Shiatsu on japanilainen hoitomenetelmä, jossa hoidetaan energiakanavia. Akupisteet sijaitsevat energiakanavilla. Shiatsussa käytetään kosketusta ja painetta/painelua kehon energiakanaviin (=meridiaaneihin).

Pidin itse Suvin tavasta käsitellä ja kuunnella hevosta.
Katella hoidettiin virtsarakko-, ohutsuoli- ja mahameridiaaneja. Tästä eteenpäin teksti perustuu Suvin antamaan selvitykseen.
Meridiaanien nimillä ei ole yksin tekemistä elimen kanssa, jonka nimisiä ovat, vaan vaikuttavat monella tavalla.
Katen hoito aloitettiin virtsarakkomeridiaanilla. Virtsarakkomeridiaani on yleensä hoidossa mukana ja se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja tasapainottavasti muihin meridiaaneihin. Sen ensisijainen tehtävä liittyy liikkeeseen ja luurankoon.
Ohutsuolimeridiaanin tehtävä liittyy mm. ruoansulatusjärjestelmään. Suvi valitsi tämän meridiaanin Katelle, sillä Katella oli jännittyneisyyttä lavassa ja säässä. Ohutsuolimeridiaani kulkee lavan ja sään lähistöllä.
Mahameridiaani liittyy ravitsemiseen, ravintoon ja ruoansulatusjärjestelmään.

Pahoittelen musiikin loppuun tulleita aplodeja, en jaksanut enempää säätää koko videon kanssa enää. :D

Puomijumppaa

Jep. Lauantaista asti olen yrittänyt värkätä videokoostetta, mutta kaikki muokkausohjelmat ovat vastaan. En ole ollut vähään aikaan omalla koneellani, joten käytössäni on vain Windowsin oma elokuvatyökalu. No, tein videon valmiiksi ja latasin youtubeen - video välkkyi muutamassa kohdassa. Koitin ladata uudestaan, mutta välkkyminen jatkui. Koitin jopa toista videosivustoa, joka ei suostunut koko videota jostain syystä lataamaan (ei ollut tiedostomuoto syynä). No, tajusin sitten katsoa itse alkuperäisen version. Siinähän se vika oli, vaikka katsoinkin videon muutamaan kertaan sitä tehdessä ja lopuksi kerran.
Omalla koneellani oleva videonmuokkausohjelmasta oli ilmeisesti mennyt käyttökoodi umpeen, sillä se olisi vesileimaa lykännyt videoon. Ei käy meikäläiselle, joten pitää etsiä joku ratkaisu. Postaus shiatsusta siis viivästyy vielä hieman.

Tänään mentiin kentälle, taas. Annoin Katen hengailla ja kävellä 20 minuuttia kentällä irtona, ennen kuin otin Katen kiinni. Ajatuksena oli tehdä muutama puomitehtävä, jotta Kate saisi välillä käyttää itseään ja nostella jalkojaan.
Laitoin aluksi neljä käyntipuomia niin, että Kate sai venyttää jalkojaan päästäkseen puomien yli. Mentiin muutamaan kertaan molemmista suunnista, ennen kuin nostin yhden puomin ylös (suunnilleen 20cm korkeudelle). Kate ei oikein olisi halunnut mennä, kun en ottanut muita puomeja pois.
Kokeilin sitten siirtää osan puomeista pois ja osan jätin, ja mentiin muutamaan kertaan. Kun Kate vieläkin kolisteli, otin lopulta vain yhden maapuomin ja korotetun puomin suunnilleen puolentoista metrin välillä. Mentiin molempiin suuntiin pari kertaa, kun toisesta suunnasta saatiin melkein puhdas (toinen takajalka tiputti puomin), ajattelin, että kokeillaan vielä jonkinnäköinen onnistuminen vielä toiseen suuntaan. Tähän suuntaan Kate sitten nosti kaikki jalkansa tarpeeksi ylös ja pääsi puomia tiputtamatta yli.
Käveltiin vielä hetki ennen kuin vein Katen tallin kautta tarhaan.

Kengät pois

Tänään Kate pääsi Suvin (Pure Heart / Facebook) käsittelyyn shiatsun kautta. Sitä ennen kuitenkin sain olla apuna (vaiko haittana? :D) Katen kenkien pois ottamisessa, sillä Katella ei ole vielä hokkikenkiä. Sain ihan omin kätösin yrittää saada kenkiä pois ja, no, sanotaanko että harjoittelu tekee mestarin. Tutustuin myös kavioraspin käyttöön kolmen kavion kanssa, siitä voikin jo sanoa sen joten kuten onnistuneen, tosin paljoa jonkinlaiseen onnistumiseen ei vaadita.
Käytiin Katen kanssa 10 minuutin reippaalla minilenkillä metsäpolulla. Kate pääsi vielä hetkeksi laitumelle, kun en viitsinyt 40 minuuttia seisottaa karsinassakaan.

Tällä välin harjailin Masaa aikani kuluksi, kun tallikin oli jo siivottu. Kovin olisi Masalla ollut mielenkiintoa puuhastella, ja vaikka vähän tylsistyneen oloinen olikin, käytös oli oikein hyvää pientä puuhastelua lukuun ottamatta. Paitsi silloin meinasi vähän ruveta häiritsemään pientä hevosparkaa, kun Kate katosi laitumella puiden taakse ja ihmiset olivat tallissa.
Masa pääsi shiatsun ajaksi sisälle, ettei se juoksentelisi laitumella ja Kate pysyisi vähän rauhallisempana mahdollisesti.

Teen shiatsusta oman postauksen, sillä pitää vähän udella lisätietoa ja muokata videosta jonkinlainen kooste.

P.S. Molemmille maistuivat kotitekoiset namipalat. ;)

Laiska leipuri leipoo

Meidän vuokrauksen vuosipäivän kunniaksi piti tehdä Katelle herkkuja. Tietenkin ne unohtuivat, kun piti omistajalta kysyä lupa. Tietysti allergiat on kanssa hyvä varmistaa.
Huomenna Kate ja Masa saavat olla koekaniineja.
Laiskotti, joten en jaksanut aineita mittailla. Öljyn ja kaurahiutaleiden määrät ovat siis suuntaa-antavia.

Kaurahiutaleiden lisäys ja sekoitus

Tarvitsin namien tekoon
2 (kuorittua) omenaa
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
5-6 kourallista kaurahiutaleita

Mömmöt vuokaan, kun on tyytyväinen koostumukseen

Pilkoin omenat kuutioiksi ja poistin siemenet. Pilkoin porkkanat ja laitoin omenan- ja porkkananpalat tehosekoittimeen osissa, kunnes kaikki rehut olivat ihan pientä silppua.
Öljyä lisäsin (liikaa, joten arviolta max. 1 rkl olisi sopiva. Tiedä sitten, sopisiko vesi tai kokonaan nesteet pois, mutta ehkä ensikerralla ollaan fiksumpia), jotta saisin tahnamaisemman koostumuksen ja sekoitin lisää.
Lisäsin sitten kaurahiutaleita kourallinen, sekoitus, kourallinen, sekoitus.. jne. Kun koostumus oli tasainen ja itseäni miellyttävä (esimerkiksi kaurahiutaleita ei välttämättä edes tarvitse sekoittaa joukkoon tehosekoittimella, joka samalla pilkkoi niitä), laitoin 160 asteeseen 35 minuutiksi. Mutta omani jouduin käyttämään mikrossa kuivumassa vielä, sillä eivät kuivuneet tarpeeksi uunissa.
180-200 astetta ja jotain 20-30 minuutin paikkeilla olisi varmaankin parempi. Sillä tavalla, että pinta vähän saisi väriä eikä esimerkiksi hammastikulla tökkäistessä tuntuisi hirveän lössöltä, niin kuin oma tekeleeni :D

Uunituoreena

Uunin jälkeen annettiin jäähtyä, jonka jälkeen pilkoin palasiksi. Tosiaan tässä en ole vielä käyttänyt nameja mikrossa, tuosta vielä tummuivat kun kuivuivat vähäsen.

Yksi vuosi

Tänään tuli Katen vuokraamista täyteen yksi vuosi!
Unohtui viedä Katelle herkkuja, mutta eiköhän lauantainakin kerkeä.
Vuoden vuokraussuhteen kunniaksi yksi vain kuva (joka sekin huhtikuulta), koska muita julkaisukelpoisia kuvia, joissa myös minä esiinnyn ei ole. Paitsi ne, jotka jo ovat blogissa.

Juoksutusta

Vihdoin taas oma auto käytössä, joten pääsee useamminkin kuin kerran viikossa tallille.

Tallilla vastassa oli tänään ihanan mutainen hevo. Onneksi kuitenkin muta oli kuivunut jo. Oli sen verran kova tuuli, että ajattelin mennä kentälle. Saisi ehkä jopa muutaman kuvankin. No, juteltiin sitten omistajan kanssa muutama hetki, joten eihän sieltä mitään kuvia saanut nykyisellä objektiivilla ainakaan, kun tuli jo niin pimeä eikä kentän valo riittänyt kameralle.
Päästäessäni Katen kentälle vapaaksi ensimmäisenä Kate ravasi kentän pitkän sivun päähän, takaisin ja piehtaroimaan. Olen Katen nähnyt piehtaroivan kahdesti ja kuullut kerran (siivoilin Masan karsinaa ja Kate oli karsinassa odottamassa Masaa sisälle). No, tuumasin, että kokeillaan nyt kameralla silti, kun se oli mukana. Kotona kuvia läpikäydessä huomasin, että ei auta vaikka mitä tekisi. Tallissa otetuissa kuvissa taasen säädöt olivat ihan väärät, joten ei sieltäkään kuvia tullut.

Piehtaroinnin jälkeen sain nähdä muutamia laukkaspurtteja, jonka jälkeen Kate rauhoittui vähän.
Pyysin Katen raviin ja treenattiin muutama ympyrä ravissa käännöksineen, Kate toimi todella hyvin. Käännösten ajan Kate pysyi jopa ravissa. Hidastaminen ja luoksetulo ei oikein tahtonut toimia, mutta kyllä se käynti puolentoista kierroksen jälkeen tuli ja samalla Kate tuli luokse. Lähdin kävelemään ympäri kenttää ja Kate seurasi, saatiin loppukäynnit.
Yhteensä kentällä pyörittiin varmaan parisenkymmentä minuuttia, loppukäynnit 5-10 minuuttia. Oltaisiin muuten oltu pidempään, mutta olin unohtanut suojan kameralle ja rupesi satamaan sen verran, että lopetettiin siihen.

Tallissa venyteltiin taas porkkanavenytykset leivällä. Jalatkin piti venytellä, mutta jostain syystä unohdin ihan täysin.

Eilinen liikutus

Eilen oli melkoisen liukas ja kova maa. Katella ei ole vielä hokkeja, joten ajattelin, että päästän sen kävelemään kentälle; se saa kävellä sitä vauhtia mitä haluaa, missä muodossa haluaa eikä sen tarvitse kantaa lisäpainoa selässä, kun on muutenkin liukasta. Jo matkalla kentälle Kate liukasteli pari kertaa, kun jalat tulivat keskeltä tietä pois (keskellä oli hiekka ja kivet kerääntyneet, joten siinä oli parempi pito kesäkengillä).
Laitoin kentän narut kiinni ja päästin Katen irti. Aluksi se meni syömään ruohoa aitojen alta, mutta kävin vähän tökkäämässä kaulalle. Kate käveli muutaman metrin päähän, seisoi hetken paikoillaan ja hyppäsi siitä sitten sivuttaisloikan ja otti pari laukka-askelta luokseni, josta jatkoi sitten kävellen muualle.
Pari kertaa sen sai häätää taas ruohoa syömästä. Joko paineella tai sitten kauempana ollessa (esimerkiksi portin luona, kun hevonen oli toisella puolella kenttää) raipalla omaan jalkaan napauttaminen tai heiluttaminen. Oikeastaan raipalla ei ollut juurikaan mitään tehoa, joten melkeinpä aina jouduin menemään melko lähelle, ennen kuin Kate siirtyi.
Kerran heilautin raippaa ja Kate otti äkkispurtin raviin ja ravasi muutaman kierroksen. Alkuun yritin äänellä rauhoittaa, sillä paineella en viitsinyt. Meillähän on vähän paineella hidastaminen ja kääntyminen vielä hakusessa, enkä halunnut, että liukkauden takia Kate rupeaisi kiihdyttelemään tai laukkaamaan, ettei se mene jumiin. Kun ääniavulla ei ollut mitään merkitystä (en myöskään seissyt suoraan hevosta kohti tai katsonut siihen), ajattelin, että kyllä se tietää miten se parhaiten pystyssä pysyy. Jos se haluaa ravata, niin ravatkoon.

Masan ylläripylläri

Katen rauhoituttua ja lähdettyä taas seuraamaan minua, vietettiin kymmenisen minuuttia rapsutellen, tehtiin muutamat takaosan väistätystä (tai ehkä se voi mennä etuosakäännöksenä, vaikkei ainakaan vielä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti) molempiin suuntiin. Edelleen raippa, jonka virallinen tehtävä siis oli olla merkkinä näissä tehtävissä, kosketti sen puolen kinnertä, mistä halusin hevosen väistävän poispäin. Eli vasen kinner ja hevosen tulisi väistää takaosaa vastapäivään ja oikeasta kintereestä myötäpäivään. Oikealle väistämistä ollaan harjoiteltu vähän vähemmän, joten siitä riitti pienikin väistö. Pyrkimyksenä oli vasemmalla puolella se, että etujalat pysyisivät mieluiten pienesti paremmin paikoillaan kuin ennemmin, mutta edelleen melko löysällä linjalla jatkettiin, kun ei olla montaa kertaa vielä harjoiteltu.
Myös kahdesti koko hevosen väistätystä, yksi kerta per puoli. Molempiin suuntiin Kate väisti loppujen lopuksi (tajusin, että tässä ei ollut riimunnarua, joten jouduin pitämään riimusta kiinni, ettei Kate peruuta) parin seka-askeleen jälkeen kaikilla jaloilla ristiin. Merkkinä oli taas raipan naputus kuvitellun satulavyön taakse.

Sen jälkeen pyysin Katea ympyrälle, jossa se käveli viitisen minuuttia. Lopuksi annoin Katen mennä hetkeksi sinne minne halusi, paitsi välillä kävin patistamassa pois ruoholta. Muutoin melkein kyykin kentällä ja ihmettelin maailman menoa.
Menin yhteensä puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen portille, minne Kate yleensä tulee, ellei se jo valmiiksi seuraa. Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin parempi vaihtoehto, joten jouduin sen hakemaan.
Tallissa porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.

Ensi viikolla lauantaina pitäisi Katen päästä shiatsuttavaksi.