Juoksutusta pitkästä aikaa

Tänään mentiin keskiviikkoisen suunnitelman mukaan pellolle pyöriskelemään, minä paikoillani ja Kate vähän isommalla ympyrällä.
Käveltiin aluksi pitkin peltoa ja tehtiin muutama pysähdys- ja peruutusharjoitus, että Kate olisi paremmin kuulolla. Ympyrälle lähetettäessä Kate nosti itsekseen ravin ja ravasi oma-aloitteisesti viitisen minuuttia, ennen kuin pyysin Katen käyntiin. Annoin Katen kävellä pari minuuttia, ennen kuin taas muutama minuutti oikeaan kierrokseen. Välissä Kate sai kävellä, kun vaihdettiin suuntaa ja ravauttelin Katea noin kymmenen minuuttia yhteensä vasempaan kierrokseen.
Alussa Kate viskoi päätään ja ravasi reippaasti, mutta ensimmäisten välikäyntien jälkeen meno oli jo rauhallista. Vasemmassa kierroksessa Kate menikin jo hienosti rentona, rauhallista ravia pää alhaalla.

Käytiin sitten loppukäynnit metsässä, noin viidentoista minuutin lenkki. Kävelin myös itse, eipähän tarvitse tänään enää mennä lenkille kun treeni tuli karsinoiden siivouksesta ja kävelystä :D
Kate oli hionnut jonkun verran (ei sinänsä ihme), joten sai loimen päällensä. Jalat olivat suhteellisen kuivat ja normaalilämpöiset.

Hyvä fiilis

Eilen keskiviikkona oli taas ihana, aurinkoinen päivä - tosin hieman viileä, sillä tuuli aika paljon. Onneksi kuitenkin tuuli oli vähän laantunut, kun lähdin ratsastamaan.
Mikä parasta, Katella oli kengät saatu myös takajalkoihin, joten ei tarvinnut enää miettiä niin paljoa, mikä olisi paras reitti mennä. Katekin tuntui olevan taas innokkaampi liikkumaan, kun ei tarvinnut varoa liukastumasta. Pieniä tepsuttelu"kohtauksia" tuli pari matkan aikana, aika alkumatkasta ja puolivälissä kun mentiin metsässä. Ensimmäisen kohdan aiheutti, kun pysäytin Katen odottamaan autoa, mutta kyseessä olikin postiauto, jonka tietenkin piti päästä lähelle postilaatikkoa. Tästä kuitenkin selvittiin vain tekemällä pieni voltti. Muutenkin Kate tuntui melko virkeältä, ravia tarjosi usein ja käveli reipasta vauhtia.

Jatkettiin matkaa sinne, mistä viimeksi lähdettiin mönkijäreittiä menemään. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin vielä siitä, katsomaan mitä edestäpäin löytyy. Löydettiin piha ja tie, joka vei pienelle sillalle (sellainen hevosen pituinen ja normaalin "pikkutien" levyinen). Käveltiin sillan yli, kun Kate puolessa välissä huomasi, että oltiinkin sillalla. Korvat ja pää rupesivat kääntyilemään sillan molemmin puolin ja säpsähdyskin tuli. Vielä sillan jälkeen Kate eteni varovaisesti, kunnes tajusi, että silta loppui. Käveltiin sillalta vielä vähän eteenpäin, mutta ei jatkettu, kun en ollut varma miten tie jatkuu eteenpäin (meneekö ihmisten pihoihin vai onko ihan julkinen tie). Käännyttiin takaisin, eikä sillalla säpsyilty eikä menty niin varovasti, vaikka vähän piti katsella.
Mentiin taas mönkijän tekemää reittiä, Katea sai vähän pidätelläkin välillä, kun vauhtia meinasi olla polulle liikaa. Etenkin, kun näkyi jo tietä, meinasi Katella nousta ravikin.
Koska Kate oli niin virkeä, otettiin ravipätkä. Reipasta vauhtia Kate päästeli, mutta kuunteli hyvin pidätteitä, kun halusin siirtyä takaisin käyntiin.
Käveltiin sitten risteykseen, josta lähti suoraan pieni ylämäki ja oikealle vähän isompi ylämäki, joka jatkui jollekin kivikkoiselle kallioalueelle. Käännyttiin oikealle, käytiin kääntymässä ylhäältä ja käveltiin alas. Sitten käännyttiin takaisin ylämäkeen ja annoin ravipohkeet.
Kate lähti melko lujaa ravaamaan, koitin siinä kevennellä vauhdissa. Kuitenkin jalustin meinasi livetä jalasta, joten pidätin Katea. Kate ei kuitenkaan käyntiin siirtynyt, mutta hidasti kuitenkin vähän ravia. Sain jalustimen takaisin jalkaan, ja koska ajattelin, että Katella energiaa ja halua ravata kuitenkin on, annoin sen jatkaa ravia. Tosin itse istuin kevyessä istunnassa, jottei jalustin lähtisi. Kaiketi kevyt istunta oli hyvä päätös, sillä kun matkaa oli arviolta neljäsosa jäljellä, Kate "nykäisi" vähän vauhtia lisää. Voi olla, että olisi keventäessä jalustin lähtenyt :D tai sitten ei. No, ylhäällä Kate totteli hienosti taas pidätteitä. Alas tullessa Kate kuitenkin meinasi ravailla itsekseen taas, mutta pidätteet menivät hienosti läpi. Pidin Katen käynnissä loppumatkan tallille.
Kate oli hieman hionnut lenkin aikana, joten annoin sen olla hetken tallissa kuivumassa ennen kuin loimitin sen ja vein ulos. Kate sai harjailua ja rapsutuksia sekä pienet venytykset.

Lenkin kesto oli vähän yli tunti, matkaa kertyi 7,88km. Keskinopeus oli 6,4km/h ja maksiminopeus 21,1km/h.
Perjantaille suunnitelmassa on Katelle juoksutusta ja vähän taas maasta käsittelyä. Tietenkin säästä riippuen, katsoo nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Eilinen tallipäivä

Eilinen tallipäivä meinasi venyä myöhäiseksi, kun aamulla yhdentoista aikaan menin laittamaan autoa käyntiin. Ikälopun akun vuoksi se on nyt jättänyt välillä käynnistymättä, joten auto lataukseen ja toivomaan parasta.

No, pääsin kuin pääsinkin lähtemään tallille ja vielä valosalla. Tallilla olin vähän vaille kaksi ja kävin sitten hakemassa Katen sisälle. Kate oli valppaana, kun lähistöllä oli pulkkaillut pari poikaa. Hoitamisen jälkeen Kate säpsähti, kun tallin ovet pistettiin kiinni ja puhisi ulkona vähäsen. Kun Kate oli vähän rauhoittunut, nousin selkään. Nykyään selkäännousu onnistuu hyvin, Kate pysyy paikoillaan kun ponnistaa, lähtee kävelemään sen jälkeen, mutta pysähtyy pidätteestä nopeasti. Kate saa aina kehuja ja rapsutuksia, kun toimii hyvin selkäännousussa.
Kate säpsähti pihasta poistuessa vielä kulman takaa tulevaa omistajaa, joka oli tullut ulos jo selkäännousussa. Tielle päästyä Kate oli kuitenkin jo rauhallisempi.

Koska Katella ei vielä ollut kenkiä takana, ajattelin mennä vain parinkymmenen minuutin lenkin maastossa ja välillä tekisin muutamia pohkeenväistöjä. Maastotielle päästyä käveltiin sen verran kauas, että tietä ei enää näkynyt.
Pohkeenväistössä Kate alkoi kiihdyttämään, joten joutui antamaan vähän kentällä annettuja ohjasapuja enemmän pidätteitä. Pohkeenväistö oli vähän sellaista puolipohkeenväistöä, puoliksi vain sivulle päin kävelyä ja Kate oli vähän joko hämillään tai jännittynyt.

Mentiin kohtaan, jossa viimeksi käännyttiin metsäkoneiden vuoksi. Välillä tehtiin pohkeenväistöä ja välillä köpöteltiin suoraan pitkin ohjin. Kun käännyttiin takaisinpäin risteyksestä, alkoi kuulumaan traktorin tai vastaavan ääntä. Annoin Katen kävellä ripeästi, vaikka välillä meinasi nousta ravikin, että päästäisiin koneen alta pois jos se kääntyisi samaan suuntaan kuin me.
Sieltähän traktori tuli, Kate oli hermostunut (osasyy varmasti myös minä, olen ennakkoluuloinen vastaavissa tilanteissa ja jännityin) ja nosti raviakin, vaikka tosin pidätteitä kuunteli. Näytin traktorikuskille, että pysäytän hevosen ja laskeuduin alas satulasta. Halusin ottaa varman päälle, koska oma jännitykseni olisi voinut aiheuttaa Katessa enemmän jännitystä ja mahdollisesti säikähtämisen jne jne. Kävelin sitten mönkijän tekemälle reitille, onneksi ei ollut pitkä matka. Päästettiin traktori ohitse ja palattiin sitten tielle.
Kate oli hermostunut, steppaili hetken eteenpäin ja taaksepäin, kun olin nousemassa selkään. Kun traktorin ääni oli kadonnut omasta kuuloalueeltani (vai miten sen voisi sanoa fiksusti :D), Katekin rupesi rauhoittumaan ja pääsin selkään - ehkä parhain kerta selkäännousussa, vaikka askeleen pari Kate ottikin ennen pysähdystä.

Siitä jatkettiin sitten reipasta käyntiä pikkuhiljaa rentoutuen tielle ja kotiin. Tallissa harjasin Katen ja kävin lihaksia kädellä vähän lävitse (lähinnä, että oppii tuntemaan jos on jumeja ym, kun tarpeeksi usein käy lihaksia läpi ja oppii tuntemaan ne. Silloin huomaa myös mahdolliset jumikohdat).
Lenkin kesto oli vajaat 40 minuuttia, eli melkein kaksinkertainen suunniteltuun. Keskinopeus 5.06km/h ja maksiminopeus 7.9km/h. Kilometrejä tuli 3.07.

Otin vielä Masan talliin ja harjailin. Karva oli vähän nihkeä, ja syykin selvisi. Masa oli pitänyt omat treeninsä, kun oltiin Katen kanssa oltu lenkillä. No, eipähän ainakaan pitäisi tulla samoja loikkia kuin viimeksi.
Ilman mitään pomppuja tai säpsyilyjä päästiin pellolle ja siellä jatkamaan. Pysähdysharjoitukset eivät oikein toimineet alussa, mutta rupesivat toimimaan vähän viiveellä myöhemmin. Ruoho kiinnosti myös enemmän kuin keskittyminen minuun.
No, koitin saada Masaa pysymään liikkeessä ympyrällä, mutta se ei oikein onnistunut. Lopputilanne oli se, että joko 1) Masa hermostui/ärsyyntyi 2) Masan mielenkiinto loppui jo ennen kuin ehti alkaakaan 3) minun pehmeä tapa komentaa ei ole Masalle oikein sopiva ja lopputulos näytti tältä:

Ihan oma vikani, sillä vaadin ehkä liikaa itseltäni ja hevoselta ottaen huomioon sen, että Masa oli juoksennellut laitumella. Toisekseen en oikein osaa lukea Masaa ja en komenna nuorelle hevoselle tarvittavalla tiukkuudella. Olen vähän sellainen, että kokeilen mahdollisimman pehmeästi komentaa ja pikkuhiljaa koventaa otteita. No, ehkä joskus vielä opin :D

Pikamaasto ja masailua

 

Kauniin sään vuoksi ajattelin taas mennä köpöttelemään maastoon, ja koska pito oli melko hyvä (hyvä keino testata huonorenkaisella autolla tien pito :D), aattelin että voisi ottaa muutaman ravipätkänkin, mikäli maastossa olisi hyviä teitä.

 

 

Katella ei kuitenkaan vielä ollut kenkiä takana ja tamma arkoi hieman jalkaansa, joten ajattelin vain käydä lyhyellä kävelyllä. Käytiin autotietä pitkin kymmenisen minuuttia, koukattiin suunnitelmasta poiketen metsässä (ei normaalilla reitillä, vaan vanhalla tienpätkällä, jossa käytiin joulukuussa). Ei kuitenkaan jatkettu metsätietä tallitien viereen, vaan palattiin vähän matkan päästä takaisin tielle.

 

Kate ei selästä käsin tuntunut ontuvan ja eteni myös omalla moottorilla. Etenkin tallille päin mennessä vauhtia tulikin vähän enemmän, kun metsästä päästiin pois.

 

Matkaa lenkille tuli 2.2km, kesto oli sen parisenkymmentä minuuttia. Kekinopeus oli 5.6km/h ja maksiminopeus 11.2km/h.

 

Koska minulla ei ollut mihinkään kiire ja karsinat oltiin siivottu kun tulin ratsastamasta, päätin ottaa Masan kevyelle juoksutukselle. Harjailin sen ja kokeilin samalla jalat. Etusissa tuntui olevan pienesti nestettä, mutta lämpöä ei ollut. Myöskään vasemman takasen hokinpolkeama oli viileä ja hyvin näytti olevan parantunut.

 

Jo tallista pihaan päästyä Masa pörisi ja steppaili ympäri. Pysäytin sitten Masan ja oltiin paikoilla hetki, että Masa rauhoittui.
Pellolla Masa vähän heitteli päätään ja steppaili alussa, mutta rauhoittui melko nopeasti. Pysähtymistreenejä tehtiin pari, samoin muutama peruutus. Tosin minusta tuntui, että Masa ei oikein joko ymmärtänyt, mitä yritin sille kertoa tai sitten ei vain "halunnut päästää helpolla" (ts. onko ihminen ihan varmasti se, jota pitää seurata).
Ympyrälle Masa ei millään tahtonut aluksi mennä, vaan pyöri etuosansa läpi. Kokeilin kävellä takaosaa kohti ja äänellä avustaa, mutta parhaiten ympyrälle lähettäminen onnistui siten, että pysäytin Masan, siirryin vähän takaosan edelle ja kannustin äänellä liikkeelle.

Masalla tuntui olevan energiaa, sillä lähes poikkeuksetta ympyrälle lähdöt olivat sivusuuntaisia pystyynhyppyjä, joista Masa jatkoi laukalla ja siitä siirtyi raviin.
En koittanut erityisemmin ns. ylihallita hevosta, kehuin vaan äänellä, kun Masa ravasi nätisti tai eteni ympyrällä jotenkin nätisti, vaikka ei ihan kuulolla olisi ollutkaan.
Loppua kohden Masakin rauhoittui, mutta ei olisi halunnut mennä ympyrällä. Monesti Masa kääntyi minua kohti ja pysähtyi. Lopetettiin sitten, kun Masa meni kerran nätisti ympyrän.

 

Tallissa huomasin, että Masalla oli naarmu tullut vasempaan etuseen. Haava ei kuitenkaan ollut lämmin ympäristöstä eikä vuotanut verta (eikä Masa ontunut), joten hoidin sen normaalisti.

Lyhyt video

Lyhyt (huonolaatuinen) video perjantailta. Maanantailtakin olisi video, mutta blogger ei sitä suostu lataamaan.

Viimeviikon hevostelut

Netin epäsäännöllisen toimimisen vuoksi en kirjoittanut jokaisesta kerrasta erikseen, vaan ajattelin kirjoittaa yhden postauksen käyntikerroista.

Maanantaina oli pakkasasteita -15, mutta upea keli maastoiluun. Matkalla tallille rupesi harmittamaan, kun ei tullut otettua järjestelmäkameraa mukaan. No, ehkä joku kerta.
Kate talliin, varusteet päälle ja menoksi. Katehan ei ole opetettu seisomaan paikoillaan selkäännousussa, joten sitä ollaan treenailtu vähäsen. Toistaiseksi riittää, että Kate seisoo paikoillaan kun olen ponnistamassa, ponnistuksen jälkeen Kate lähtee liikkeelle. Aiemmin Kate on lähtenyt liikkeelle, kun on vasta jalustimen saanut jalkaan ja on ponnistamassa (hienosti on oppinut, vaikka ohjia tarviikin vähän avuksi. Onneksi Kate kuuntelee hyvin myös ääniapuja). Kunhan olen hionut akrobaattitaitojani vähän enemmän, keskityn myös pitämään Katen mahdollisimman paikoillaan koko selkäännousun ajan.

Alkumatka meni hyvin, kun päästiin tien toiselle puolelle (keskellä on tosi liukasta ja Katella ei ole kenkiä takana toistaiseksi). Pysyttiin reunassa, missä oli hyvin pitoa. Aattelin mennä ajatellun tien sijasta metsätielle, jos siellä olisi hieman pitävämpää, kun autot ei olisi liukastuttanut reittiä.

Valitettavasti kuitenkin vähäkäyttöisellä metsätiellä oli jäisiä kohtia aika paljon, koska lumi ei ollut päässyt pakkautumaan pitävästi ja reitti oli aika muhkuraista.  

Käytiin siis vajaan puolen tunnin lenkki, ei viitsinyt heppaparkaa enempää liukasteluttaa. Lisäksi kun hevonen joutuu varomaan, voi se jumittaa lihakset.  Myös itselläni alkoi olla turhan viileä, kun olin jättänyt päällyshousut tallille.

Kilometrejä lenkistä tuli 2.71km, keskinopeudella 5.9km/h ja maksiminopeus 7.7km/h.

Torstaina ajattelin kokeilla mennä metsäpolun "päätietä", siinä pito oli maanantaina ollut aika hyvä. Parempi pito myös olikin, keskellä ja reunoissa etenkin. Jonkun matkaa edettyä Kate rupesi pysähtelemään ja kuuntelemaan, kun metsässä oli moottorisaha (tai työkone).

Pakkasta oli taas -15 asteen kieppeillä, mutta tällä kertaa olin jättänyt collegehousut päälle.
Kate ehdotti muutamaan kertaan kääntymistä, mutta jatkettiin risteykseen, jonka läheltä moottorisahan ääni tuli. Kate sai kehuja ja käännyttiin sitten kotiinpäin ihan ratsastajan päätöksestä. Matkalla tehtiin pari pysähtymisharjoitusta.
Kotiinpäin tullessa käytiin katsomassa joku polku metsässä, mitä oltiin mönkijällä tai vastaavalla ajettu (katselin sitä jo ennen lumia, selkeä polku siis ollut jo silloin ja myös lumisena aikana ajettu). Mentiin muutama kymmenen metriä, mutta käännyttiin sitten takaisinpäin kun oli ohut puu kaatunut polulle (melkein kuin ohut puomi, Kate olisi kyllä päässyt yli ihan astumalla, mutta varpaani olivat jäätymään päin :D). Sitten käytiin vielä katsomassa sivutie, mutta se vei ilmeisesti jonkun pihaan, joten käännyttiin sitten takaisin.

Lenkin kesto oli vähän päälle puoli tuntia (3.10km). Keskinopeus oli 5.7km/h ja maksiminopeus 7.7km/h.

Perjantaina päätin sitten käydä tietä katsomassa, jolle piti maanantaina mennä. Aluksi käännyttiin vasemmalle yhdestä risteyksestä (missä ei ollut tie päättyy-merkkiä), mutta tie meni jonkun pihaan. En sitten tiedä, olisiko jatkunut pihan läpi, mutta käännyttiin sitten menemättä pidemmälle. Jatkettiin sitten matkaa "isoa" tietä pitkin. Alamäessä vähän Katen jalat liusuivat, kun ajautui vähän keskemmälle ajourien kohdalle.
Mäen jälkeen päästiin sitten ylämäkeen, siinä riitti pito hyvin vaikka Kate vähän ajautuikin ajourille. Köpöteltiin vähän matkaa eteenpäin, kun tultiin sitten kohdalle, missä oli mönkijän jäljet metsään. Mietin, että jäljet ovat varmaan samaa polkua kuin mitä eilen käytiin kurkkimassa.
Ei sitten jatkettu tietä pidemmälle, vaan käännyttiin metsään.

Polku oli tosi tasainen, ja näki hyvin missä oli pieniä monttuja (sellaisia painaumia :D vaikea selittää, mutta että hevonen pääsi kuitenkin kävelemään niistä mutta mieluummin väistin ne). Köpöteltiin sitten reittiä pitkin. Mönkijä oli mennyt muuallakin, mutta ajattelin, että jos kyseinen vehje oli mennyt myös tavanomaisella maastoreitillämme, pitäisi suunnistaa ns. syvemmälle puskiin. Metsemmässä (onko se edes sana..) oli muutama röpäleinen ja epätasainen kohta, mutta niistä päästiin rauhallisella vauhdilla. Muutaman kerran Kate kompuroi, kun en ollut tarpeeksi hereillä ja auttanut Katea valitsemaan parempaa paikkaa kävellä.
Polun vieressä oli myös jäätynyt lätäkkö, minkä eteen Kate pysähtyi. Ohjasin sen kuitenkin polun reunaa, koska lätäkkö oli toisella puolella polkua. Oksia sai syvemmällä vähän väistellä ja siksakkailla, mutta muuten meni hyvin.
Maisemat rupesivat näyttämään tutuimmilta ja oksat taas harvenemaan ja oltiinkin sitten jo eilisen pikkupuun luona. Kate astui helposti yli, tosin vähän laiskahkosti. Päästiin siitä normaalille reitille ja käytiin moottorisahasta/metsäkoneesta huolimatta samassa kohdassa kuin eilen. Tässä otettiin pätkä ravia kääntymispaikalle asti. Kate olisi tahtonut kääntyä kotiinpäin, mutta pyysin sitä vielä menemään pari metriä poispäin kotoa. Kun Kate totteli, niin sai taputuksia ja kehuja ja käännyttiin sitten ratsastajan toimesta kotiinpäin.
Kate meni reippaasti ja melkein ravailikin, mutta hienosti hiljensi pyynnöstä.

Aikaa kului noin 45 minuuttia, matkaa kertyi 4.52km. Keskinopeus oli 6.4km/h ja maksiminopeus 18.1km/h.

Perjantai, lauantai ja torstai

Perjantaina oli tarkoitus lähteä maastoilemaan, mutta omistaja sattuikin sopivasti Masan kanssa liikkeellelähtemään, joten mentiin sitten kentälle köpöttelemään.

Tein Katen kanssa pysähtymisiä ihan sileällä ja pari kertaa puomin eteen ja taakse pysähtymistä.
Keräilin alkuköpöttelyjen jälkeen ohjia ja tein samoja harjoituksia, tosin välillä myös pohkeenväistöä ja muutamia peruutuksia. Kate meni edestä välillä tyhjäksi, sillä ratsastin "puoliksi tosissaan" -> pohjeavut toimivat, mutta keskivartalo ja istunta ei ollut mukana.
Viimevuoden marraskuussa loukkasin häntäluun, minkä takia en istu istuinluiden päällä vaan selkä notkolla (mikä myös aiheuttaa muita ongelmia) ym. Pitäisi joku kerta mennä kentälle ihan ajatuksen kanssa ja ilman jalustimia, hakea kunnolla istuntaa ja keskittyä enemmän itseeni kuin hevoseen.
Myöhemmin muutama ravipätkä, mutta keventelystä ei oikein tullut mitään. Oma tasapaino ja rytmi olivat sen verran hukassa.

Lauantaina Katen vasemman takajalan kenkä oli puoliksi irti, joten pidettiin vaan rapsuttelu- ja paijaushetki. Itselläni oli myös kiire, joten oli ihan hyvä ettei käyty liikkumassa.

Seuraavan viikon Torstaina lähdettiin taas Katen kanssa maastoilemaan. Takajaloista oltiin otettu kengät pois, mutta uudet kengät oli kuitenkin hankittu. Aluksi oli ongelmia selkäännousussa, Kate kun ei seiso paikoillaan ja satula tuntui kippaavan. Problem solved, menin itse korkeammalle kohdalle ja Kate matalampaan ja siitä äkkiä ponnistin selkään.
Kate kurkkaili usein paluusuuntaan päin ja meni siksakkia tiellä, mutta vartin päästä kun otettiin ravipätkä niin seikkailukin loppui. Ravailtiin varmaankin parisataa metriä, sitten pohja muuttui vähän kivisemmäksi. Siirsin käyntiin, koska Katella ei tosiaan ollut takajaloissa kenkiä. Kate vähän arkoikin pohjaa, joten luovittiin siksakkia (tällä kertaa omasta aloitteestani) koittaen välttää kivisimpiä kohtia.
Köpöteltiin sitten viime maastoreissulta tuttu ylämäkireitti, joka ravattiin vain puoliväliin. Käytiin tällä kertaa ihan lopussa, siellä oli hakkuualue ja umpikuja. Tultiin polku alas ja nähtiin ensimmäistä kertaa reitillä auto! Kate ei ollut moksiskaan ja fiksu kuski jäi odottamaan risteykseen, että päästiin Katen kanssa ohitse. Tie kun ei ole kovin leveä. Kun auto sitten lähti jatkamaan matkaa, Kate vähän säpsähti ääntä mutta muuten meni hyvin.
Päästiin isommalle tielle, jossa Kate säpsähti aina ennenkin ohitettua liikennemerkkiä, jonka jälkeen tuleva kuusirykelmä oli Katen mielestä jännittävä. Naureskelin vaan Katelle ja seuraavaan risteykseen sujuikin matka taas ihan hyvin. Mutta itse risteyksessä Kate jäi tuijottelemaan ei-menosuuntaan päin: sieltä oli tulossa niinkin jännä asia kuin hevonen. Kate vähän puhisi ja jatkettiin tien yli, Kate vähän vilkuili taakseen ja jatkoi puhinaa. No, pysähdyttiin sitten siihen ihmettelemään ja vaihdettiin toisen ratsastajan kanssa sen verran sanaa, että he menivät edelle.
Kate oli ihan innoissaan, tepsutteli pikakäyntiä ja meni korvat hörössä. Myös kotipolulla vielä oli vähän jänskää, mutta pihaan käännyttäessä Kate oli jo oma rento rauhallisesti etenevä itsensä.

Vauhti oli ravipätkästä huolimatta vähän hitaampi, keskinopeus 6,1km/h ja maksiminopeus 13,9km/h. Matkaa kertyi 5,52km ja aikaa meni vähän vajaa tunti.

Välipäivitys

Lyhyt huonolaatuinen kännykkävideo maanantain maastoreissulta.