Pari kuva puhelimesta loppukesästä ja talvelta blogia päivittämään. Nyt ratsastusmotivaatio on ollut ihan nollassa enkä aiemmin tajunnut, että myös voisi ajaa. Sitten kun sen tajusin, tuli pakkaset ja liukkaat kelit ja Katella ei ollut kenkiä vielä. Muuten ollaan lähinnä käyty maasta käsin kävelemässä joku pikkulenkki.
Katelle tosin syksyllä ostin heijastinratsastusloimen, mutta sekin ratsastuskerta päättyi kävelytykseksi.
Muutama GoPro-video oli, mitkä piti ladata blogiin, mutta koneen kovalevy hajosi. Ei siis napannut oikeen muokata enää videoita, tosin en ole varma onko videot vielä edes muistikortillakaan.
Jos sitä pikku hiljaa pääsisi taas päivittämään blogiakin ahkerammin.
Vuosipäiväkin meni taas 10.12. ja kaksi vuotta vuokraamista tuli täyteen :)
11.10. käytiin Katen kanssa kävelemässä pieni lenkki. Kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska Katella ei ole kenkiä.
Samalla kokeilin actionkameraa, mutta oli hieman vaikeaa pitää kameraa kädessä ja kuvata samalla, koska vielä en ole kerennyt ostamaan kameralle valjaita/kypäräremmiä.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
En ole päivittänyt blogia nyt, kun ei ole voinut tehdä oikein Katella mitään. Joko on plussakelit ja Katelle tulee tilsoja tai sitten on niin liukasta, että Kate menee jumiin jos joutuu varomaan koko ajan askeleitaan.
Melkeinpä olen vain harjannut tai käynyt taluttelemassa pienen (10-20min lenkin). Kerran käytiin puolisen tuntia kärryttelemässä, mutta oli niin pimeää ja tilsasi muualla kuin tiellä, että ei tosiaan puolta tuntia pidempää oltu ja mentiin edestakaisin krokotiililenkille vievää tietä. Kate olisi tosin halunnut mennä lujempaa, pieni ravipätkä otettiin, jonka jälkeen käynti ei meinannut oikein luonnistua. Jos pidätin Katen ravista käyntiin, se joko peitsasi tai kipitti osin ravia ja osin käyntiä.
Käytiin myös kentällä ilman satulaa, mutta kenttä oli auraamatta (10 senttiä lunta ja vielä nollakeli tai pari pakkasastetta), joten tilsojen takia lopetettiin, kun kaksi kertaa oltiin kenttä kierretty.
Talutellessa olen yrittänyt vähän keksiä Katelle tekemistä, joko pieniä ravipätkiä tai peruutuksia tai väistämistä.
Nyt olen kunnostautunut Masankin kanssa touhuamisen suhteen. 30. päivä innostuin selvittämään Masan harjan ja hännän ja harjaamaan oikein huolella. Hännän ja harjan selvittämiseen menikin paljon aikaa, mutta Masa nautti. Pahoittelut kännykkälaatuisista kuvista, olen mennyt melko hämärään aikaan ja yleensä suoraa jostakin, joten en ole kameraa taaskaan ulkoiluttanut.
Ennen...
...jälkeen.
Tänään tuli päivä, mitä olen pitkään odottanut: pakkaspäivä! Sain bannerin tehneeltä ystävältäni myöskin ohjasajo-ohjat. Ohjasajaessa saa hevosta paremmin taivutettua ja käyttämään ehkä paremmin kroppaansa kuin mitä pelkällä liinalla.
Viisitoista minuuttia käytettiin kävelyyn, muutamaan pysähdykseen ja vähän hommaan tutustumiseen. Viitisen minuuttia oltiin ympyrällä, jolloin pidin ohjia vähän tuntumalla. Kate aluksi ihmetteli vähän, mutta pian tukeutui jo vähän ohjillekin.
Ensimmäinen ravinosto oli lähinnä pää ylhäällä menoa, mutta seuraavalla Kate jo piti päänsä normaalissa asennossa. Muutaman kierroksen jälkeen Kate rupesi laskemaan päätään ja olemaan rennompi. Ravailtiin kymmenisen minuuttia.
Loppukäynnit olivat kymmenisen minuuttia. Hyvin kevyesti mentiin siis, Tallissa venyteltiin porkkanavenytyksillä.
Kuten maanantaina ja tiistaina ottaessani Masan sisälle, harjasin senkin samalla ennen karsinaan päästämistä.
Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.
Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.
No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.
Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.
Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.
Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.
Tänään Kate pääsi Suvin (Pure Heart / Facebook) käsittelyyn shiatsun kautta. Sitä ennen kuitenkin sain olla apuna (vaiko haittana? :D) Katen kenkien pois ottamisessa, sillä Katella ei ole vielä hokkikenkiä. Sain ihan omin kätösin yrittää saada kenkiä pois ja, no, sanotaanko että harjoittelu tekee mestarin. Tutustuin myös kavioraspin käyttöön kolmen kavion kanssa, siitä voikin jo sanoa sen joten kuten onnistuneen, tosin paljoa jonkinlaiseen onnistumiseen ei vaadita.
Käytiin Katen kanssa 10 minuutin reippaalla minilenkillä metsäpolulla. Kate pääsi vielä hetkeksi laitumelle, kun en viitsinyt 40 minuuttia seisottaa karsinassakaan.
Tällä välin harjailin Masaa aikani kuluksi, kun tallikin oli jo siivottu. Kovin olisi Masalla ollut mielenkiintoa puuhastella, ja vaikka vähän tylsistyneen oloinen olikin, käytös oli oikein hyvää pientä puuhastelua lukuun ottamatta. Paitsi silloin meinasi vähän ruveta häiritsemään pientä hevosparkaa, kun Kate katosi laitumella puiden taakse ja ihmiset olivat tallissa.
Masa pääsi shiatsun ajaksi sisälle, ettei se juoksentelisi laitumella ja Kate pysyisi vähän rauhallisempana mahdollisesti.
Teen shiatsusta oman postauksen, sillä pitää vähän udella lisätietoa ja muokata videosta jonkinlainen kooste.
Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.
Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.
Eilen käytiin pieni maastolenkki jalkaisin toissapäiväisen pitkän lenkin vastakohdaksi. Koska hevosen kävelyttäminen on hyvää aikaa treenata myös pikkuasioita, harjoiteltiin myös pysähtymistä. Maastossa on enemmän häiriötekijöitä kuin tallin pihassa, joten on hyvä välillä tehdä harjoituksia muuallakin kuin tutussa paikassa. Samoin pari kertaa hitaita käyntipätkiä ja nopeampia käyntipätkiä otettiin.
Käveltiin vajaat kymmenisen minuuttia krokotiililenkille päin, jonka jälkeen tehtiin muutama väistöharjoitus. Pienestäkin takaosan väistöstä Kate sai paljon kehuja ja porkkananpalan, kun etujalat pysyivät paikoillaan.
Käytiin myös kentällä tekemässä pari kertaa suuntaansa ja yksi peruutusharjoitus. Samalla harjoiteltiin sitä, kun naru koskettaa maata, hevonen seisoo paikoillaan.
Matkaa tuli 1,41km ja kesto oli noin 25 minuuttia. Keskinopeus 3,5km/h, kun oltiin paikoilla myös jonkin aikaa. Maksiminopeus 15km/h.
Taas päivityksiä, jäi yksi viikko välistä kun aloitin yötyön ja unirytmi vaihtui ihan päinvastaiseksi, kun olin sen juuri saanut "normaalin" ihmisen rytmiksi :)
Mutta kuitenkin, viime viikon ja tämän viikon käynnit:
Keskiviikko ja torstai 14.5. ja 15.5.
Keskiviikkona kävin päivällä yövuoron jälkeisten torkkujen jälkeen vain rapsuttelemassa, harjailemassa ja syöttelin vähän Katea pihassa. Olin aika puhki töiden jälkeen, joten tunnin verran hengailtiin Katen kanssa ennen kuin päästin sen takaisin tarhaan.
Torstaina sain itseni jopa ratsaille asti. Oli lämmin, joten käytiin vain parinkymmenen minuutin kävelylenkki metsätiellä. Olisi ollut pieni videonpätkä (joka tosin heilui erittäin pahasti.. :D), mutta koska blogger ei oikein tykännyt siitä, jää se lataamatta. Mitään erityistä ei kuitenkaan tapahtunut, joten ei liene kovinkaan suuri pettymys. Kovasti Kate olisi halunnut ottaa vähän evästä matkan varrelle.
Torstai ja perjantai 22.5. ja 23.5.
Torstain vastaisena yönä juoksin töissä pää kolmantena jalkana, joten ei liene yllätys, että Kate sai taas rapsuttelu-, harjailu- ja syöttelypäivän. Tunnin verran taas chillailtiin nauttien auringosta. Ei sillä, että vaikka olisinkin töiden puolesta jotain jaksanut tehdä, niin kuumuuden takia taas ei. On se Kate vaan niin ihana, vaikka kuinka huonolla tuulella tai väsyneenä tallille menee, niin siellä aina piristyy <3
Perjantaina, eli tänään asteita oli ainakin 25 varjossa. Koska tänään ei mitään ihmeempiä kuumuuden takia jaksanut tehdä, mutta halusin viettää vähän pidempään Katen kanssa aikaa, mentiin metsälenkille samaan paikkaan kuin 15. päivä. Varusteina oli pelkkä riimu, että Kate saisi syöpötellä välillä ilman kuolainten häirintää. Kuvat ja video on taasen puhelinlaatua.
Katen molemmissa etujaloissa on jonkinlainen karvaton kovahko kohta. Molemmissa jaloissa se on samalla kohdalla, vasemmassa vähän pienempi kuin oikeassa etusessa. Tänään laitoin niihin rasvaa, jos se auttaisi.
Masakin pääsi vartiksi pihaan syömään ruohoa. Kate oli puhelias, kovasti hörisi kun oltiin vieressä syömässä (tai siis Masa oli, en minä). Saipahan Katekin muutaman kourallisen vielä ruohoa, kun aidan vierelle päästiin.
Kiiltää <3
Tässä Kate ei näytä ihan niin rentoutuneelta, mitä hetki kuvan ottamista aiemmin :)
Tehtävä: Vie hevonen lenkille
Taka-ajatus: Sisäsiistiksi opettaminen
Oma tavoite: Juokse vähintään minuutin verran
Oma toive: Hevonen ei opi sisäsiistiksi ja tekemään jätöksiä lenkin varteen. Ei tarvitse siivota.
Yhteenveto: Hevonen ei suostunut tekemään jätöksiään lenkin aikana. Sisäsiistiksi kouluttaminen olkoon jatkumatta. Tehtävä suoritettu. Oma tavoite suoritettu. Oma toive toteutunut.
Arviointi käytöksestä:
Autot: erinomainen, myös (+)60km/h alueella.
Puunrunko: erinomainen.
Traktorin ääni: välttävä.
Traktori itse: hyvä.
Toinen hevonen: erinomainen.
Tänään mentiin keskiviikkoisen suunnitelman mukaan pellolle pyöriskelemään, minä paikoillani ja Kate vähän isommalla ympyrällä.
Käveltiin aluksi pitkin peltoa ja tehtiin muutama pysähdys- ja peruutusharjoitus, että Kate olisi paremmin kuulolla. Ympyrälle lähetettäessä Kate nosti itsekseen ravin ja ravasi oma-aloitteisesti viitisen minuuttia, ennen kuin pyysin Katen käyntiin. Annoin Katen kävellä pari minuuttia, ennen kuin taas muutama minuutti oikeaan kierrokseen. Välissä Kate sai kävellä, kun vaihdettiin suuntaa ja ravauttelin Katea noin kymmenen minuuttia yhteensä vasempaan kierrokseen.
Alussa Kate viskoi päätään ja ravasi reippaasti, mutta ensimmäisten välikäyntien jälkeen meno oli jo rauhallista. Vasemmassa kierroksessa Kate menikin jo hienosti rentona, rauhallista ravia pää alhaalla.
Käytiin sitten loppukäynnit metsässä, noin viidentoista minuutin lenkki. Kävelin myös itse, eipähän tarvitse tänään enää mennä lenkille kun treeni tuli karsinoiden siivouksesta ja kävelystä :D
Kate oli hionnut jonkun verran (ei sinänsä ihme), joten sai loimen päällensä. Jalat olivat suhteellisen kuivat ja normaalilämpöiset.
Tähän blogiin kirjoitan lähinnä omaksi huvikseni ja kehityksen näkemiseksi minun ja vuokrahevoseni Katen puuhista. Käyn liikuttamassa Katea toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti viikottain (vaihdellen 1-3krt/vk).
Ensimmäisenä ns. virallisena vuokrauspäivänä, ma 9.12.13, halusin itse kuntoilla ja vähän käydä myös tutustumassa maastoihin jalkapelillä. Samalla saisi tutustua Kateen hiukan paremmin, kun aiemmilla kerroilla vain hoidin ja ratsastelin kevyesti. Päätin lähteä muutaman kilometrin mittaiselle lenkille, koska sinne oli helppo suunnistaa ja myöskään ei pitäisi olla (avaavan lääkkeensä unohtaneelle) astmaatikolle liian paha lenkki, vaikka pakkasta hiukan olisikin.
Katelle suitset, liina ja heijastinnauhat jalkoihin ja menoksi. Liina sen vuoksi, että jos jotain yllättävää tulee, on hieman pelivaraa pitää hevosesta kiinni. Itse olin varustautunut huonosti, ei tullut mukaan heijastinliiviä ja jaloissa vain kesätallikengät, mutta onneksi tiet olivat hyväkuntoiset ja pääsi tarpomaan hyvin eteenpäin.
En mitään erityisiä harjoituksia tehnyt, lähinnä vain annoin hevosen olla enemmänkin vapaa. Lisäksi maastossa on huono aloittaa harjoitukset, sillä on niin paljon häiriötekijöitä. Käveltiin noin kolmasosa (yhteen suuntaan), ennen kuin otettiin yksi ravipätkä. Kate tietenkin juoksi lujempaa kuin minä eikä kesäkengät auttaneet asiaa, mutta yritinpähän kuitenkin. Hyvin tamma reagoi minun vauhtini hidastumiseen ja siirtyi itse käyntiin. Ravipätkä oli varmaan 50-70 metriä, astman vuoksi en pystynyt pidempään juoksemaan. Käveltiin ylläolevan kuvan loppuun asti, vaikka myöhemmin olisi tullut hyvä kääntöpaikka. Oli kuitenkin sen verran tullut jo pimeä, että ajattelin näin puutteellisissa heijastinvarusteissa kääntyä. Kotiinpäin mentiin lähinnä vain käyntiä.
Muutamia kertoja, etenkin poispäin tallilta jouduin kääntämään Katen ympyrälle, sillä kävelyvauhti oli turhan reipas minulle :D muuten kyllä hyvin meni, jos pientä haahuilua tien puolelta toiselle ei laskettu (mikä olikin minun vikani).
Matkan pituus 3,04km ja keskinopeus 5.2km/h. Juoksuspurttien aikana vauhti kävi maksimissaan 27.1km/h. Aikaa käytettiin vajaat puoli tuntia.
Koska lenkki oli kevyt tammalle ja energiaa tuntui olevan, niin kävin vielä muutaman ympyrän ravuuttamassa pellolla liinassa.
