Muutama kuva kesältä

Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.

Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.

Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.

Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.

Pitkän ajan tyhjentävät päivitykset

En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.

Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.

Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa). 

Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.

Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.

Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.

Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3

19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.

Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.

Eilinen liikutus

Eilen oli melkoisen liukas ja kova maa. Katella ei ole vielä hokkeja, joten ajattelin, että päästän sen kävelemään kentälle; se saa kävellä sitä vauhtia mitä haluaa, missä muodossa haluaa eikä sen tarvitse kantaa lisäpainoa selässä, kun on muutenkin liukasta. Jo matkalla kentälle Kate liukasteli pari kertaa, kun jalat tulivat keskeltä tietä pois (keskellä oli hiekka ja kivet kerääntyneet, joten siinä oli parempi pito kesäkengillä).
Laitoin kentän narut kiinni ja päästin Katen irti. Aluksi se meni syömään ruohoa aitojen alta, mutta kävin vähän tökkäämässä kaulalle. Kate käveli muutaman metrin päähän, seisoi hetken paikoillaan ja hyppäsi siitä sitten sivuttaisloikan ja otti pari laukka-askelta luokseni, josta jatkoi sitten kävellen muualle.
Pari kertaa sen sai häätää taas ruohoa syömästä. Joko paineella tai sitten kauempana ollessa (esimerkiksi portin luona, kun hevonen oli toisella puolella kenttää) raipalla omaan jalkaan napauttaminen tai heiluttaminen. Oikeastaan raipalla ei ollut juurikaan mitään tehoa, joten melkeinpä aina jouduin menemään melko lähelle, ennen kuin Kate siirtyi.
Kerran heilautin raippaa ja Kate otti äkkispurtin raviin ja ravasi muutaman kierroksen. Alkuun yritin äänellä rauhoittaa, sillä paineella en viitsinyt. Meillähän on vähän paineella hidastaminen ja kääntyminen vielä hakusessa, enkä halunnut, että liukkauden takia Kate rupeaisi kiihdyttelemään tai laukkaamaan, ettei se mene jumiin. Kun ääniavulla ei ollut mitään merkitystä (en myöskään seissyt suoraan hevosta kohti tai katsonut siihen), ajattelin, että kyllä se tietää miten se parhaiten pystyssä pysyy. Jos se haluaa ravata, niin ravatkoon.

Masan ylläripylläri

Katen rauhoituttua ja lähdettyä taas seuraamaan minua, vietettiin kymmenisen minuuttia rapsutellen, tehtiin muutamat takaosan väistätystä (tai ehkä se voi mennä etuosakäännöksenä, vaikkei ainakaan vielä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti) molempiin suuntiin. Edelleen raippa, jonka virallinen tehtävä siis oli olla merkkinä näissä tehtävissä, kosketti sen puolen kinnertä, mistä halusin hevosen väistävän poispäin. Eli vasen kinner ja hevosen tulisi väistää takaosaa vastapäivään ja oikeasta kintereestä myötäpäivään. Oikealle väistämistä ollaan harjoiteltu vähän vähemmän, joten siitä riitti pienikin väistö. Pyrkimyksenä oli vasemmalla puolella se, että etujalat pysyisivät mieluiten pienesti paremmin paikoillaan kuin ennemmin, mutta edelleen melko löysällä linjalla jatkettiin, kun ei olla montaa kertaa vielä harjoiteltu.
Myös kahdesti koko hevosen väistätystä, yksi kerta per puoli. Molempiin suuntiin Kate väisti loppujen lopuksi (tajusin, että tässä ei ollut riimunnarua, joten jouduin pitämään riimusta kiinni, ettei Kate peruuta) parin seka-askeleen jälkeen kaikilla jaloilla ristiin. Merkkinä oli taas raipan naputus kuvitellun satulavyön taakse.

Sen jälkeen pyysin Katea ympyrälle, jossa se käveli viitisen minuuttia. Lopuksi annoin Katen mennä hetkeksi sinne minne halusi, paitsi välillä kävin patistamassa pois ruoholta. Muutoin melkein kyykin kentällä ja ihmettelin maailman menoa.
Menin yhteensä puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen portille, minne Kate yleensä tulee, ellei se jo valmiiksi seuraa. Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin parempi vaihtoehto, joten jouduin sen hakemaan.
Tallissa porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.

Ensi viikolla lauantaina pitäisi Katen päästä shiatsuttavaksi.

Väistöharjoituksia ja kävelylenkki

Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.

Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.

Laukkaspurtteja ja liukkautta

6. päivä maanantaina olin hevosten omistajan kanssa samaan aikaan tallilla. Olin tullut jo jonkin aikaa sitten tallille, joten olin karsinat jo kerennyt siivoamaan ja lakaisemaan lattiat tallista ja satulahuoneesta. Suunnitelmissa Katen kanssa oli irtona touhuamista, joten tarjouduin kuvailemaan.

Katen kanssa aloitettiin taas ihan perus pysähtymisharjoituksilla, josta sitten kymmenisen minuutin kuluttua harjoiteltiin taas väistämistä. Alkuun väistämiset olivat säheltämistä (käytin tässä aitaa apuna, jotta olisi vähemmän säädettävää: hevosen nokka aitaa päin ja kaviot uralle -> hevonen ei lähde ainakaan eteenpäin). Pienestäkin väistämisestä, jossa hevonen väisti sivuttain eikä vain etu- tai takajalkoja palkittiin ja lopetettiin merkinanto. Merkiksi annoin kevyen, toistuvan painamisen kuvitellun satulavyön taakse ja riimun avulla sain Katen lopettamaan peruuttamisen. Alkuun Kate kokeili nimittäin peruuttamista ja jotain sekaista väistämistä, kunnes sain omat pyyntöni selkeämmiksi ja riimulla vähän neuvottua. Palkinto tuli tosiaan pienestäkin väistämisestä, mutta lopulta saatiin jo parikin väistöaskelta. Ja harjoitus kesti noin viisi minuuttia.

Sitten rapsutukset, Kate irti ja treenaamaan irtona juoksemista. Kate juoksee hyvin osan ajasta suurin piirtein ympyrällä, etenkin, kun saa vähän rauhoitettua. Alussa itse taas säädin jotain, antamani merkit erosivat aiemmista kerroista kunnes tajusin, että annoin merkit väärin päin. Onneksi huomasin sen melko nopeasti, joten suurempaa vahinkoa ei kerennyt sattua. Paineen ja elekieltäni Kate on jo paremmin oppinut, liikkeellelähdöt ja ravin nostaminen onnistuivat jo paremmin. Palkinnoksi oikeasta toiminnasta poistin paineen hetkeksi. Kate käytti tänään vähän laajemmin kenttää mitä viimekerralla. Harjoiteltiin myös suunnanvaihtoja, joista Kate luultavasti vähän hämmentyi ja koki ilmeisesti paineen vauhtia lisääväksi paineeksi, sillä ravi kiihtyi ja muutaman kerran Kate juoksi vain paineen läpi (mikä tietenkin on suurimmaksi osaksi minun vikani, sillä en ollut tarkempi paineen kohdistumisen jne kanssa). Rauhoitettiin tällaisissa tilanteissa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Kun suunnanvaihto onnistui, Kate sai paljon kehuja.

Tämä kuva oli pakko laittaa pelkästään sen vuoksi, kuinka
lyhyiltä Katen jalat näyttävät.. :D

Jossain kohtaa Kate otti parikin kunnon laukkaspurttia. Johtuiko se sitten siitä, että Kate hämmentyi vai siitä, että se sai mennä vapaasti vai mitä, en oikein osaa itse sanoa. Ensimmäisellä kerralla Kate pysyi niin hyvin ympyrällä, mutta aina irtona kentällä ollessa reitit ovat vähän laajentuneet. Muutaman pukinkin Kate näytti. En oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa (ehkä vähän liioitellusti, mutta kuitenkin), sillä tarkoitus ei ollut saada Katea laukkaamaan: jos Kate hämmentyneisyydestä/liiallisesta paineesta laukkasi, se on huono, mutta jos Kate ihan omasta tahdostaan laukkasi, sille en nyt voi juurikaan mitään, joten se ei ole niin huono.
Kun Kate meni spurttien jälkeen hienosti ravia ympyrällä ja pari suunnanvaihtoa onnistui, lopetettiin siihen ja käytiin maastossa loppukäynnit. 40-45 minuuttia meni alku- ja loppukäynnit mukaan luettuna.
On muuten yllättävän vaikea yrittää olla mahdollisimman selkeä hevoselle ja samalla ottaa itse kuvia...

Tiistaina kävin vain harjaamassa Katen.

Tänään (tai oikeastaan eilen torstaina) lähdettiin maastoon, kun olin saanut karsinat siivottua. Mentiin krokotiililenkille, joskaan ei menty koko lenkkiä vaan melko nopeasti poikettiin sivutielle. Ravattiin tullessa pieni pätkä, Kate ravasi kivan rauhallista ja leppoisaa ravia. Mentiin sivutietä pätkä ja käännyttiin takaisinpäin, ja mentiin ihan metsäpolulle (tässä postauksessa perjantaina menty samaa polkua, tosin toisesta suunnasta). Katella oli hirveä kiire, joten vähän jarruttelin kun pohja oli pehmeä ja ruohikkoinen ja mahdollisesti liukas. Kate ei kuitenkaan liukastellut eikä juurikaan kompuroinut, vaikka ripeästi menikin.

Polun loppupäässä oli traktoreita, joten mentiin krokotiililenkin alkuun melko reipasta käyntiä ja välillä puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä. Siinä vaiheessa Kate kuitenkin rauhoittui jo, kun tiesi kodin olevan lähellä.
Tulin alas selästä, kun Kate oli rauhoittunut ja löysäsin satulavyön. Käveltiin rauhakseen tallille, missä otin varusteet pois ja pistin fleecen hetkeksi Katen päälle. Kate oli hieman hionnut lavoista, ryntäistä ja takajaloista sekä satulavyön kohdalta. Venyttelin ja kävin ihmettelemässä välissä Masaa, joka oli ilmeisesti kaatunut/liukunut osittain vasemman takajalkansa päälle. Tarha oli liukas, ja vaikka laitoinkin normaalia enemmän heiniä Masalle Katella ratsastuksen ajaksi, oli Masa kuitenkin vähän juoksennellut tarhassa. Masa oli vähän jäykähkö ja otti vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella.

En ollut yhtään varma siitä, pitäisikö Katelle pistää loimi. Pähkäilin sitä varmaankin kymmenisen minuuttia, kun kuitenkin kyseessä on vanha hevonen ja vaikka mentiin melko kevyt lenkki, silloinen auringonpaiste ja käyntiravisekoitus oli kuitenkin hiostuttanut Katea. Fleeceloimikaan ei ollut kerennyt juurikaan hikeä imeä. Mutta päivä oli kuitenkin melko lämmin. Ja toisaalta kuitenkin saattoi olla luvassa sadetta, ja entäs tuuli... No, päätin pistää Katelle kuitenkin sadeloimen, koska omistajakin tulisi muutaman tunnin sisään ja voisi tarvittaessa ottaa loimen pois.

Pieni maastokävely ja väistötreeniä

Eilen käytiin pieni maastolenkki jalkaisin toissapäiväisen pitkän lenkin vastakohdaksi. Koska hevosen kävelyttäminen on hyvää aikaa treenata myös pikkuasioita, harjoiteltiin myös pysähtymistä. Maastossa on enemmän häiriötekijöitä kuin tallin pihassa, joten on hyvä välillä tehdä harjoituksia muuallakin kuin tutussa paikassa. Samoin pari kertaa hitaita käyntipätkiä ja nopeampia käyntipätkiä otettiin.
Käveltiin vajaat kymmenisen minuuttia krokotiililenkille päin, jonka jälkeen tehtiin muutama väistöharjoitus. Pienestäkin takaosan väistöstä Kate sai paljon kehuja ja porkkananpalan, kun etujalat pysyivät paikoillaan.
Käytiin myös kentällä tekemässä pari kertaa suuntaansa ja yksi peruutusharjoitus. Samalla harjoiteltiin sitä, kun naru koskettaa maata, hevonen seisoo paikoillaan.

Matkaa tuli 1,41km ja kesto oli noin 25 minuuttia. Keskinopeus 3,5km/h, kun oltiin paikoilla myös jonkin aikaa. Maksiminopeus 15km/h.

Irtojuoksutusta ja maastoilua

Perjantaina viimeviikolla 19. päivä mentiin kentälle taas pyörimään irtona. Tällä kertaa olin itsekin jotenkuten valmistautunut. Tehtiin aluksi pysähtymisharjoituksia ja haettiin keskittymistä. Myös pari väistöharjoitusta tehtiin, jotta saatiin keskittymistä paremmaksi.
Pysähtyessä annoin liinan koskea maahan asti, kun taas väistöharjoituksissa annoin vähän painetta riimuun (Kate ilman painetta liikkuu kokonaan, paineen kanssa etujalat jäävät paikoilleen). Kahdesti tai kolmesti myös peruutettiin.
Harjoiteltiin myös luoksetuloa, jotta irtona mennessä olisi selkeämpää: kun menin kyykkyyn ja Kate tuli luokse, palkitsin sen porkkanalla. Tämä siksi, että Kate yhdistäisi paineen poistamisen ja kyykistämisen siihen, että se saa tulla luokse ilman, että sille lisätään painetta (jos hevonen tulisi esimerkiksi jo parin askeleen jälkeen luokse, vaikka painetta olisi). Alkuun Kate lähinnä vaikutti hämmentyneeltä ja yritti tulla lähelle. Alkuun painetta joutui lisäämään ihan kosketuksella, mutta muutaman toiston jälkeen pelkkä lähemmäs astuminen ja käden nostaminen sivulle sai Katen ymmärtämään, että vielä ei saisi tulla.
Toki se on hyvä, mikäli hevonen tahtoo tulla luokse, mutta toisaalta huono, jos treenit ovat kesken. Fiksu hevonen ymmärtää, että jos antaa aina tulla luokse, se voi luistaa hommista tulemalla luokse.
Kate myöskin otti muutamaa laukkapätkää, kun yritettiin vaihtaa suuntaa. Loppuajalla kuitenkin Kate ravasi suunnanvaihdotkin nättiä, rentoa ravia. Lopetettiin siihen, kun Kate oli rento ja oltiin päästy vähän enemmän kärryille siitä, mitä haluaisin Katen tekevän.
Vielä on paljon opittavaa ja olin itse melko sekavassa ajatusmaailmassa, eikä oikein blogiinkaan huvittanut kirjoittaa. Eräänlainen pettymys omalta osaltani, vaikka ehkä liikaa ei voi vaatia, kun molemmat vielä opettelevat toisten eleitä jne.
Lopuksi Katen kanssa käveltiin ympäri kenttää, Kate irti ja vaikka se olikin vähän hämmentynyt muutamaan otteeseen, se silti seurasi, vaikka olisi mahdollista mennä syömäänkin. Yllättävää oli myös se, että kun avasin porttia (tai siis otin [alemman, eli ylempi vielä jäi] narun, joka toimii porttina ja vein sen aidan päälle), Kate seurasi myös sinne ja takaisin.

Syksyn tullen heijastimet tulevat käyttöön maastoon. (Tosin mietin, miksi en
pidä kesällä, ei niistä haittaakaan ole..)

Tänään sitten mentiin maastolenkille. Olin jo kotona miettinyt reitin ja reitti varmistui vielä karsinoita siivotessa, en tiedä mikä ajatusvamma tuli, kun muistelin lenkin pituudeksi tunnin, mutta se venähtikin puoleksitoista tunniksi. Tosin aikaa vähän vei se, että tulin hetkeksi lenkillä alas selästä ja kävelen hitaammin kuin mitä Kate kun olen selässä ja toisen kerran loppulenkin (vajaan kilometrin?) ajaksi. Lisäksi muutama kohta kyseisellä lenkillä on sellaisia, joissa Kate jää joko tuijottelemaan tai matelemaan, kun se ihmettelee mm. sellaista pientä koristetuulimyllyä. Ja muita hevosia.
Ravattiin tarkoituksellisesti vain pieni pätkä alkumatkasta, epätarkoituksellisesti sellaista puoliksi käyntiä ja puoliksi ravia ja välillä peitsiä loppumatkasta, kun oli pelottava metsäkone ja varmaan muutama pieni hirviö pusikossa aikeena syödä pieni hevonen.
Lenkiltä ei oikeastaan muuta kerrottavaa ole, melkeinpä samanlaista leppoisaa matkustelua minun osalta kuin ennenkin ja Kate tarpoi eteenpäin minne pitikin. Ei ollut mitään ylitsepääsemättömän jännää. Mukavia autoilijoita oli paljon, kun hidastivat.
Sports Trackerin mukaan 1,5h, matkaa 9,74km ja keskinopeus 6,1km/h. Maksiminopeus 19km/h.
Kokeilin myös toisenlaista tracker-sovellusta, mutta joko en osaa käyttää sitä tai sitten siinä ei vain treenien jälkeen näy muut tiedot, kuin kesto ja matka (tai kyllä alkuvaiheessa näytti ainakin keskivauhdin, mutta en saa niitä mitenkää enää esille. No, koitetaan vielä pari kertaa, mutta ainakin näillä näkymin Sports Tracker pysyy (mietin lähinnä, kun maksiminopeus muunmuassa antaa välillä melkoisia lukemia).

Koska lenkki oli suunniteltua pidempi, tehtiin huolelliset venyttelyt. Vaikkakaan Kate ei hionnut oikeastaan, vähän nihkeä satulavyön mahan kohdalta. Porkkanavenytykset ja jalkavenytykset tehtiin ja sitten Kate pääsi tarhaan vielä jaloittelemaan.

Auto tuli takaa, juuri kun Kate oli menossa ruoholle.

Maastakäsin työskentelyä

Torstaina kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa ja vähän venyttelemässä Katea, joten siitä en erillistä postausta viitsi tehdä.

Eilen lauantaina ajattelin pitkästä aikaa juoksuttaa ja tehdä maastakäsin työskentelyä. Mentiin kentälle ihan varmuuden vuoksi, koska pellolla heinä oli kosteaa ja pohja vähän mutainen. Tehtiin 15-20 minuuttia ihan peruspysähtymisharjoitusta lähinnä, muutamalla takaosan väistöharjoituksilla ja peruutuksilla höystettynä. Sitten aloitin juoksuttamisen. Kentällä oli valmiiksi puomeja, joten ajattelin piristää juoksutusta niillä. Ensiksi oli kaksi puomia ympyrällä reilulla välillä, nelisen raviaskelta muistaakseni meni väliin. Molempiin suuntiin ensin käynnissä yhdestä kahteen kertaan ja muutaman kerran ravissa. Lisäsin sitten puomin keskelle, eli kaksi raviaskelta meni puomien väliin. Välissä Kate sai kävellä muutenkin kuin ympyrällä, kun siirtelin puomeja ja mietin miten olisi hyvä. Lopuksi tein vielä käyntipuomit. Juoksuttamisessa meni n. 20 minuuttia, käynteineen ja raveineen ja puomien kanssa säätämisineen.

Sitten ajattelin, että käyn pistämässä liinan portille vielä varmuuden vuoksi ja päästän Katen vapaaksi ja katson, miten Kate käyttäytyy. Kate meni ensimmäisenä syömään, mutta kun menin siirtelemään puomeja paikoilleen, Kate tuli luokseni. Otin siltä kuolaimet tässä välissä pois, sillä syöminen kuolainten kanssa oli vähän vaivalloista. Kate muutenkin tuli luokseni, vaikka välillä kävi syömässä kentän laidoilta. Se myös seuraili minua.

Koitin sitten ihan kokeilumielessä miten Kate reagoisi painostamiseen. Aluksi Kate oli vähän hämillään, kun ei saanutkaan mennä vapaasti kentän laidalle syömään. Kokeiltiin muutaman kerran myös nostaa ravi, ja Kate nostikin hienosti. Olin itse vähän epäjohdonmukainen muutamassa kohtaa, mikä hämmensi Katea. Ehkä jokin toinen kerta koitetaan uudestaan ja niin, että itsekin olen valmistautunut irtona käsittelyyn.

Viime torstain tallipäivä

Hirveä väsymys ollut loppuviikon (kenties sen takia, että on taas "joutunut" juoksemaan ympäriinsä. Miksi kaikki tulevat aina samaan sysäykseen), jonka takia myös blogin päivittely jäi. Edelleen pientä väsymystä, joten vain pikaisesti suurin piirtein torstaista.

Keskiviikkona, kun ajattelin, että lenkillä ollessa saattaa tulla pimeä, pistin etusiin punaiset heijastimet ja takasiin keltaiset. Olettaisin, että keltaiset heijastimet näkyvät vähän paremmin. Hoksasin myös pistää punaiset heijastimet suojien tarran alle, sillä heijastimissa ei ole kovin hyvä tarra.

Katen kanssa lähdettiin uusille maille kävelemään. Nähtiin menomatkalla orava (tai mahdollisesti kaksi, ellei kyseessä ollut sama orava :D), poneja, koira ja silta. Ja hevosia. Orava eikä ponit aiheuttaneet probleemia, mitä nyt vähän katsoi ensimmäisen kerran kun orava nähtiin, kun meni puiden takana. Haukkua Kate vähän katsoi, mutta ei ollut jännittynyt.
Siltaa Kate ei olisi halunnut ratsain ylittää. Kaiteelle asti mentiin, mutta sitten tuli epäluuloinen ilme ja yritettiin kääntyä takaisinpäin (tai käännyttiinkin, mutta ei liikuttu). Ohjasin Katen niin lähelle kaidetta kun se suostui melko keveillä avuilla menemään ja tulin alas satulasta.
Sillan jälkeen käveltiin jonkun verran eteenpäin, kun etsin mahdollista koroketta ja lisäksi tiessä oli sen verran mutkaa, että oli parempi etsiä suorempi pätkä ja mielellään lumipenkka josta pääsisin paremmin selkään :D Sopivaa paikkaa etsiessä Kate huomasi hevosia. Niitä (siis hevosia ylipäätään) se on aiemminkin tuijotellut, jos on joku ilmeisesti vähän oudompi hevonen kyseessä. Lähistön tallin hepat eivät nimittäin aiheuta tuijottelua.
Annoin Katen katsella jonkun viitisen minuuttia, välillä oikein kuului sydämenlyönnit ja koko hevonen oli jännittynyt, vaikka muut hevoset olivat tarhassa syömässä muutamien satojen metrien päässä.
Löysin sitten sopivan lumipenkan ja käännyttiin melkein samaan syssyyn takaisinpäin. Silta ylittyi tästä suunnasta ilman ongelmia, tosin sillan "sauman" (vai miksikä sitä kynnystä tai mikä lie onkaan kutsutaan), yli piti ottaa iiiiso askel.
Kotiinpäin ponit aiheuttivat hieman ihmettelyä, mutta ei niinkään jännitystä. Pienen säpsähdyksen aiheutti ponien aitauksessa puiden takana seisovat ihmiset ja autonoven paukahdus, mutta ei ollut isompaa. Kate rentoutuikin nopeasti.
Takaisin tullessa käytiin pikkumatka metsässä, jossa Kate vähän ihmetteli ilmeisesti kiviä, joiden päällä oli lunta. Selästä käsin päästiin haisteluetäisyydelle.

Kesto:             n. tunti
Kilometrit:       5,47km
Keskinopeus:   5,6km/h
Maksiminopeus: 17,1km/h



Masan kanssa käytiin pellolla. Omistajan vinkit Masan käsittelyyn tuottivat tulosta, sillä aluksi Masaa ei oikein olisi kiinnostanut tehdä mitään mitä pyysin: vinkkien avulla päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Pysähdykset toimivat melko hyvin, ruoka ei kiinnostanut ihan niin paljoa (tosin pellolle oli tullut enemmän lunta, niin ruokaa ei ollut niin paljoa jäljelläkään), peruutukset onnistuivat hyvin. Välillä peruutuksessa tuli kuopimista, mutta peruutukseksi joka tapauksessa hetki päättyi.

Ympyrälle Masa lähti niin paljon paremmin kuin viimeksi, myöskin ravi nousi (tosin tarvitsin alkuun raippaa ensimmäistä ravinnostoa varten, parilla muulla kerralla riitti oman kehon paine ja tarvittaessa liinan pää). Ei ravattu kauaa, muutama kierros vain, sillä Masan kenkiin kertyi lunta. Palkkioksi Masa sai rapsutuksia ja kehuja.

 

Varokaa heikkoja jäitä

Inhottavan liukas keli, pelkästään omaan pihaan vievä tie oli niin liukas, että 20km/h vauhdissakin auto lähti kuljeskelemaan omia polkuja.

Tänään (virallisesti kylläkin eilen, kun venähti tämä kirjoittaminen pidemmälle kuin oli tarkoitus) oli sen verran liukas keli, että ei oikein voinut tehdä mitään erityistä. Pellolla oli myös jäisiä, hyvin liukkaita kohtia, mutta onneksi pellon toisessa päädyssä oli lunta. Lumisella alueella oli paras pito, ei juurikaan liukkaita kohtia.

Aluksi siivosin karsinat ja mietin samalla, mitä teen Katen kanssa. Pakkohan ei minun välttämättä ole siivota karsinoita, mutta tykkään touhuta ja karsinoiden siivoaminen on rentouttavaa. Kuitenkin, vaihtoehtona Katen liikuttamiselle olisi joko selästä tai maastakäsin. Koska oli kuitenkin sen verran liukas, päätin hyödyntää tilaisuutta tehdä "kunnon" käsittelytreenin, jossa saisin tutustua paremmin myös Kateen.

Otin Katen sisälle, katsoin jalat läpi ja varsinkin jalan, johon Kate oli polkaissut hokilla. Lämmöt olivat ok, nesteitä oli jonkun verran takasissa. Harjailin pitkän kaavan mukaan. En pistänyt suojia, kun käyntiä vain oli tarkoitus mennä.
Pellolla suunnattiin oikeastaan heti alussa mainitsemalle lumiselle alueelle. Aluehan ei ollut iso, mutta pystyi kuitenkin tekemään hyvin ja kävelemään ympäri.

Aloitettiin ihan perus pysähtymisharjoituksilla. Pysähdyin ja Katen tulisi pysähtyä yhtä lailla - aluksi pysähtyminen venyi ja sen jälkeen Kate yritti syödä. Syöminen kitkeytyi ensin toistojen ja kieltojen myötä (äännähdys ja mikäli se ei auttanut, kevyesti narusta ylöspäin vetäminen -> vahvistaen, mikäli pää ei noussut). Kun syöminen oltiin häiriölistalta kitketty, niin myös pysähtyminen alkoi toistojen myötä parantua. Myös pysähdyksissä saatoin huitoa toisella kädellä, johon Kate ei reagoinut ollenkaan.

Siirryttiin väistämiseen: tällä kertaa vaadin myös etuosan väistämistä, kun edellisellä kerralla vain takaosan. Aloitettiin helpommasta eli takaosan väistämisestä. Aluksi joutui kevyesti pitämään liinaa "tuntumalla", jotta Kate tajusi, että etujalat pysyvät paikoillaan ja takaosa liikkuu.
Harjoituksen tein kevyellä painamisella ja sanomalla "väistä". Tämä oli iisi homma tammalle.
Välissä käveltiin ja pysähdeltiin, tehtiin pari takaosan väistämistä ja jatkettiin kävelyä. Sitten oli aika kokeilla etuosan väistämistä, missä kelpuutin pelkän etujalan ja painon siirtymisen ulommalle etujalalle, sillä olin vähän laiskahko. Jouduin käyttämään liinan painetta taas apuna, jotta Kate tajuaisi paremmin mitä siltä haen. Eli kaulan alta käsi ja pieni ns. tuntuma liinasta riimuun, lavalle pieni paino ja "väistä". Tätä ei tehty moneenkaan kertaan, mutta että tulisi vaihtelua harjoitukseen, niin kokeiltiin tätäkin.

Kolmas asia, mitä harjoiteltiin, oli ympyrällä pysähtyminen ja liikkeellelähtö. Tässä vaiheessa olin ehkä jo saattanut jokseenkin kyllästyttää/vaatia liikaa Katelta, sillä molempien keskittymiskyky rupesi vähän rakoilemaan.
Lumen alta pilkistävä ruoho kiinnosti turhankin paljon hevosta, ja epäonnistumisia tulikin mielestäni liiaksi (etenkin näin myöhemmin ajateltuna). No, virheistä oppii. Lopetettiin jonkinlaiseen pariin onnistumiseen.

Harjoituksiin meni yhteensä puolisen tuntia. Vähän oli turvotusta jaloissa, ei kuitenkaan juuri enempää kuin ennen harjoituksia.