Ostin viime- vai toissa viikolla Masalle (ja Katelle, mutta Masan nyt oletin enemmän innostuvan) pallon. Kate oli ensimmäisenä tutkailemassa palloa ja tökkäsikin pariin kertaan. Ei siitä kuitenkaan pidemmäksi aikaa mitään ihmeellistä irronnut.
Masan kanssa käytiin taas kentällä pyörähtämässä liinan päässä viime viikolla. Neljäkymmentä minuuttia oltiin ja suurin osa meni siihen, että Masa ei käänny kohti neljännesympyrän jälkeen.
Sain kuitenkin myös hienoja kiilausyrityksiä, wannabepukkeja (joita tuskin voi sanoa edes pukeiksi) ja laukkaspurtteja. Muutama ympyrä kun sujui molempiin suuntiin, lopetettiin. Tahdoin jättää onnistumiseen treenin.
Olen vain useimmiten käynyt rapsuttelemassa Masaa ja Katea. Helposti vierähtää laitumella tuntikin, kun etenkin Masa on kovin sosiaalinen :D
Ollaan Masan kanssa selkeästi löydetty yhteisempi sävel, kun ollaan touhuttu enemmän yhdessä vaikkakin vain rapsuttelun ja hengailun kautta.
Viime perjantaina 5.6. mentiin Katen kanssa hetkeksi kentälle pyörimään. Pitkästä aikaa kun ratsaille jaksoin, sain myöskin jotain aikaseksikin päämäärättömän pyörimisen sijaan.
Kentän toisessa päädyssä oli osittain levitetty hiekkakasa, jonka vuoksi pääty oli raskaampi kuin toinen ja Kate vähän kompuroi. Oltiinkin melkein sitten melkein vain toisella päädyllä.
Ajattelin, että alan työstämään taipumista ja tein alkukäyntien aikana jo paljon kiemuroita ja muutamia peruutuksia. Kun otin ohjia, alkuun taivuttelin taas vähän ylireagoivasti ja vein ohjaa sivulle päin. Pienensin pikkuhiljaa ympyrää, mitä enemmän Kate rupesi taipumaan. Kun Kate alkoi reagoida paremmin, ajattelin tehdä vähän puolikkaita takaosakäännöksiä (tosin tarkoituksella isommasti mitä takaosakäännös), jotta saisin takaosaa vähän aktiivisemmaksi. Välissä käveltiin kuitenkin välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen aloin ratsastaa ympyröitä aluksi. Pyrin pitämään käynnin mahdollisimman hyvänä, vaikka pienensin pikku hiljaa ympyröitä. Kate tajusi homman jujun äkkiä.
Alettiin tekemään kasin mallista reittiä, ei ihan kasia mutta lähes, puolikkailla takaosakäännöksillä. Välillä käveltiin rentoutukseksi suoraankin ja muita reittejä. Ajattelin, että Kate kyllästyisi äkkiä, mutta se teki ihan halukkaasti tehtävät ja rupesi käyttämään takajalkojansakin ja tukeutumaan ohjaan.
Lopetettiin 20-25 minuutin ratsastuksen jälkeen ja käveltiin hetki kentällä pitkin ohjin ennen kuin siirryttiin maastoon kävelemään loppukäynnit. Yhteensä noin 30-35 minuuttia meni ratsastukseen.
Lauantaina oli tarkoitus käydä muistaakseni maastossa, mutta olin unohtanut toisen työn päivää sopiessa enkä kerennyt kuin harjata Katen ja samalla vähän Masaakin. Ja viedä tietysti porkkanaa tuliaisina.
Eilen tiistaina alun perin oli ajatus lähteä maastoon, mutta ajattelin pitkästä aikaa ohjasajaa. Tarkoituksena oli käydä maastossa kävelemässä 10-15 minuutin alkukäynnit ja mennä sitten pellolle vähän ravailemaan ja touhuamaan.
Maasto-osuus meni ihan hyvin, mutta pellon sijaan käytiin kentällä. Olin kuvittelevinani loppumaastosta, että Kate ei ihan normaalisti käyttänyt vasenta etustaan, joten kävin kentällä ravuuttamassa Katea muutaman kerran molempiin suuntiin ja tein pari siirtymistä. Kentällä Kate ei näyttänyt muulta kuin normaalilta ja kävin vielä etujalat läpi kädellä eikä missään tuntunut lämpöä tai aristusta eikä mitään muutakaan. Kengättömänä Kate saattoi arkoa vähän kiviä maastossa.
Joka tapauksessa tuuli tarttui ohjiin sen verran, että rupesi itseäni ärsyttämään. Ajattelin, että eiköhän mennä takaisin laitumelle tallin kautta. Kävin tallissa vielä jokaisen jalan läpi ja selän ja lavat koitin eikä mitään tuntunut.
Porkkanavenytysten jälkeen vein Katen takaisin laitumelle. Rasvasin sen ja Masan hännän, kun molemmat olivat hinkanneet häntäänsä.
En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.
Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.
Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa).
Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.
Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.
Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.
Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3
19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.
Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.
Keskiviikkona 18. päivä iski kova halu leikkiä taas oikeasti ratsastajaa. Kenttä on suurimmaksi osaksi sula, joten siellä kelpaa taas ratsastaa.
Siispä mudassa pyöriskellyt (onneksi jo kuivunut) Kate sai huolellisen harjauksen ja sitten lähdettiin kentälle.
Aloin jo alkukäyntien aikana ratsastamaan, etten vain matkustellut selässä. Ensimmäisen kierroksen aikana Kate löysi toisen hevosen piehtaroimispaikan ja haistellessaan rupesi kuopimaan, joten sain vähän komentaa jatkamaan matkaa. Kahden kierroksen ajan Kate olisi kovin mielellään pysähtynyt kyseiselle paikalle, mutta sen jälkeen ei enää ollut ongelmia.
Kiemurreltiin kentällä ympäriinsä ja käytettiin hyväksi kolmea puomia, jotka edelliseltä oli jäänyt kentälle. Puomit näkyvät alla olevalla videolla, kaksi puomia lävistäjällä ja pitkän sivun vieressä olevan valkoisen estetolpan kohdalla. Mentiin kaikkia kolmea ja välillä lävistäjän tai pitkän sivun puomia erikseen. Kaikkien kolmen ylittäminen oli siinä mielessä hyvä, että välillä ei ollut aikaa kovin haaveilla, mikäli halusi saada hevosen suoraksi lävistäjän puomeilta suoralle puomille.
Tehtiin myös välillä liioiteltuja taivutteluja (lähinnä oman ratsastuksen vuoksi: näin selkeästi, millon teen oikein ja milloin esimerkiksi käytän liikaa sisäohjaa) ja muutamia pohkeenväistöjä, joista Kate ei erityisemmin välittänyt. Sen vuoksi en pyytänyt kuin pari väistöaskelta aina.
10-15 minuutin jälkeen ruvettiin ravailemaan ja tekemään siirtymisiä. Taidettiin aloittaa pitkällä sivulla ja otettiin puomia mukaan: joko ennen puomia tai sen jälkeen vaihtui ravista käyntiin tai käynnistä raviin. Yleensä puomin jälkeen pyrin siirtämään Katen mahdollisimman nopeasti käyntiin, mutta välillä jatkettiin kentän ympäri puomille, jota ennen siirryttiin käyntiin tai jäätiin parille pääty-ympyrälle tai vaihdettiin suuntaa. Ensimmäisellä puominylityskerralla Kate hypähti puomin yli :D
Ravissa en mennyt kaikkia kolmea puomia yhdellä kertaa kuin muutaman kerran, silloin, kun tuntui, että Kate oli hyvin kuulolla. Kate tuntui innostuvan puomeista.
Kuitenkin pian huomasin, että Kate rupesi hakeutumaan muotoon ja tukeutui ohjaan (minulle) pitkiäkin aikoja. Tuli sellainen fiilis, että en ehkä mokaa ihan koko aikaa.
Välikäyntien jälkeen aloitettiin taas ravailu, tällä kertaa Kate tuntui vähän menevän lapa edellä ympyröillä. Tähän keskityttiin sitten hetken aikaa, ja kun saatiin muutama hyvä suoritus, annoin Katelle pitkät ohjat ja käveltiin hetken.
Tulin alas satulasta ja otin Katelta satulan ja suitset pois. Kate oli vähän hionnut ja alun kuopimisen takia ajattelin, josko se haluaisi piehtaroida.
Kokeilin, josko Kate seuraisi minua ravissa - ja se seurasi! Ensimmäinen kerta, kun Katea kiinnostaa täysin vapaana seurata ravissa :)
Tallilla taas harjasin ja venyteltiin porkkanavenytykset ja häntävenytys. Täältä löytyy niitä venytyksiä, mitä yleensä teen Katelle. Yleisimmät tosiaan ovat porkkanavenytykset. Lisäksi tuosta puuttuu häntävenytys, jalkojen venytys ja harjan ravistelu/tukistelu. Tässä (englanniksi) Youtube-videossa myös häntävenytys ja yhdenlainen etujalkojen venytys.
Torstaina 19. päivä olin ajatellut tehdä Masan kanssa jotain, kun pitkästä aikaa pääsin ajoissa tallille. Sai taas pitkän aikaa rapsutella karvaa pois ja eilispäivän aikana kerätyt mudatkin lähtivät hyvin hikiviilalla.
Matka kentälle meni rauhassa, vaikka Masasta näkyikin, että se oli innoissaan. Kentälle päästyä Masa rauhoittui.
Aloitettiin taas kävelemällä kenttää ympäri, annoin Masan haistella ja tutkailla kenttää.
Kun oltiin Masan kanssa vähän kävelty ja harjoiteltu keskittymistä, otin myös puomin ja siniset pullolaatikot tai mitkä lieneekään vähän korottamaan puomia. Ensiksi nostin vain toiselta puolelta, minkä jälkeen käveltiin käynnissä sen yli. Menin välillä itse myös yli ja välillä sivulta. Taas palkintona toimi rapsutukset.
Sen jälkeen mentiin taas ympyrälle työskentelemään. Tällä kertaa ympyrälle lähdön kanssa ei jouduttu pelaamaan, mutta oikomisen kanssa ja ravi meinasi koko ajan tippua käynnille. Tosin osittain saattoi johtua siitä, että unohdin juottaa Masan ennen lähtöä kentälle, sillä Masa pysähdyksissä etenkin yritti pienestä lätäköstä juoda.
Kun vähän ympyröihin oltiin saatu sitä ympyrän muotoa enemmän, siirryttiin toiselle puolelle kenttää, mihin nostin puomin molemmilta puolilta muovilaatikon päälle. Sitten Masa ympyrälle ja kohti miniestettä. Masa taisi vähän ihmetellä, että mitäs nyt ja hidasti vauhtia (vaikka pysyikin ravissa). Sitten se loikkasi esteen yli ja jatkoi matkaa. Kehuin sitä paljon, kun se ylitti esteen.
Mentiin vielä toisen kerran yli, tällä kertaa ei erityisemmin vauhtiin tullut muutoksia ja Masa ylittikin esteen ilman hyppäämistä.
Itselläni herpaantui tässä vaiheessa jostakin syystä keskittyminen, joten estettä ei enää ylitetty kuin parin kerran yrityksen jälkeen otettiin yksi onnistunut yritys. Sitten lopeteltiinkin jo.
Piti touhuta Katenkin kanssa, mutta aamupalattomuuden takia olin niin väsynyt, että päätin vain istua hetkeksi laitumelle, ennen kuin lähtisin kotiin.
Pian Kate tulikin lähelle ja aloin rapsuttaa sitä. Ja ensimmäisiä kertoja (olisiko toinen vai kolmas kerta), kun Kate alkoi hamuamaan olkapäätä rapsuttaessani sitä. Ei olisi millään malttanut siitä enää lähteä, mutta puolen tunnin rapsuttelun jälkeen lähdin.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Kuvat ovat sunnuntailta. Pahoittelut laadusta, en kunnolla säätänyt kameraa enkä jaksanut muokkailla. 13. päivä perjantaina kävin ratsastamassa kentällä Katella pitkästä aikaa. Sain kaveriltani lyhyemmät jalustinhihnat, joita ei tarvitse laittaa kahdesta kolmeen kiepille, kun haluaa ratsastaa vähän yritteliäämmin. Laitoin Katelle hackamoret.
Aluksi Kate sai kävellä vajaat kymmenen minuuttia pitkin ohjin ja keskityttiin lähinnä kiemurtelemaan kentällä pohje- ja painoavuilla. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja ruvettiin vähän tekemään enemmän, pienempiä ympyröitä, tarkempia käännöksiä ja vähän kiinnittämään liikkumiseen muutenkin huomiota. Viisi minuuttia käveltiin, ennen kuin nostin ravin.
Aluksi tuntui, että en osannut yhtään enää ravata, oma tasapaino ei pitänyt ja kun piti vielä ohjata hevosta. Tosin oltiin pääty-ympyrällä normaalia enemmän (3-4 ympyrää, sitten muuta hetki ja taas pääty-ympyrälle), ja koska en erityisemmin ole pääty-ympyröitä ratsastellut niinkään monia, piti keskittyä myös siihen, että en kaatuisi itse mihinkään suuntaan ja miten saan ympyrästä ympyrän muotoisen.
En itse erityisemmin ratsastaessa pidä pääty-ympyröillä työskentelemisestä (voltit, silloin tällöin pääty-/keskiympyrät on eri asia kuin itsessään työskentely ympyrällä). Juoksutan kuitenkin Kateakin aina silloin tällöin liinassa tai ohjasajaen, jolloin hevonen joutuu pyörimään siinä ympyrällä, mikä rasittaa jalkoja.
Otettiin jossain kohtaa välikäynnit. Naureskelin epätoivoisesti omalle yrittämiselle ja yritin uskotella, että tekemällä oppii. Sitten taas ohjat käteen ja raville. Mutta yhtäkkiä tuntuikin siltä, että en enää sössinyt koko aikaa. Pystyin keventämään askelten tahdissa, ei tarvinnut miettiä niin paljoa tekemistä ja Katekin tuntui paremmalta. Kate rupesi tukeutumaan ja hakemaan muotoa, vaikka ei pysynytkään pitkiä aikoja. Parin onnistuneen pääty-ympyrän jälkeen suunnanvaihto ja yksi ympyrä toiseen suuntaan. Sitten annoin Katelle ohjaa ja se sai venyttää kaulaansa alas. Mentiin pari kierrosta ravia pitkillä ohjilla ennen kuin siirsin Katen käyntiin ja tulin alas selästä.
Löysäsin satulavyön ja otin hetkeksi suitset pois päästä. Käveltiin vähän päälle viisi minuuttia ympäri kenttää. Laitoin suitset takaisin ja käytiin vielä kävelemässä metsäpolku ja tietä kautta tallille, eli noin 20 minuuttia loppukäyntejä yhteensä.
Kentällä pyörittiin yhteensä 35 minuuttia plus maastopolku. Tallissa laitoin Katelle fleecen siksi aikaa, että saatiin tehtyä porkkanavenytykset ja harjasin Masan.
15.2. tulin kahdentoista aikaan tallille, että kerkeäisin molemmat hevoset liikuttaa valoisaan aikaan. Otin ensiksi Masan käsittelyyn. Pitkästä aikaa ajattelin sen kanssa mennä vähän kentälle kävelemään ja juoksuttamaan. Selvitin taas Masan harjan kunnolla ja harjailin pitkän kaavan mukaan. Masa oli ihan hyvällä tuulella ja käyttäytyi aika normaalisti. Suojien laittamisen jälkeen Masa rupesi olemaan vähän eloisampi. Kun otin suitset esille ja rupesin lämmittämään kuolaimia, Masa rupesi vähän steppailemaan.
Lähdettiin kentälle päin ja Masan etupää oli vähän kevyehkö, vaikka ei varsinaisesti pystyyn noussutkaan. Laitoin heti Masan peruuttamaan. Kentälle kääntyessä Masakin vähän rauhoittui eikä enää ollut niin pörheänä.
Aloitettiin kävelemällä vaan ja tekemällä erilaisia kiemuroita. Annoin Masan myöskin haistella kaikkea mitä se nyt halusi haistella ja jäätiin pari kertaa seisomaan ja ihmettelemään muita hevosia, autoja tai ihmisiä.
Kun kenttää oltiin kierretty kymmenen minuuttia kiltisti, niin tuli muutama pieni kohtaus, jossa etupää joko keveni tai tuli muutaman miniaskeleen ravispurtti. Tällaisiin reagoin aina käskemällä peruuttaa. Sitten jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin aluksi lyhyin ajoin palkitsemaan.
Hoksasin tallissa, että Masa tykkäsi todella paljon metallisella harjakammalla rapsuttamisesta. Päätin, etten ota yhtään makupaloja mukaan, vaan kamman.
Aina, kun Masa oli kävellyt kiltisti ja pysähtyi kiltisti, rapsutin sitä kammalla aina 5-10 sekuntia.
Ei tarvinnut kuin viitisen minuuttia jatkaa tätä, kun Masan huomio oli paljon paremmin minussa.
Lähdettiin tästä sitten harjoittelemaan ympyrälle lähtöä. Pari askelta ympyrällä, seis ja rapsutus. Taas lähetys ympyrälle, pari askelta ja seis ja rapsutus. Pikkuhiljaa ympyrälläolon aikaa pidennettiin, mutta pyrin aina pysäyttämään Masan ennen kuin se itse pysähtyisi. Masa oppi melko äkkiä, että kun pyydetään pysähtymään, saa rapsutuksia. En palkinnut tai rankaissut siitä, jos se pysähtyi itse, pyysin vain uudestaan ympyrälle.
Mietin, että pitäisikö jättää harjoitukset siihen. Masa kuitenkin vaikutti vieläkin melko hyvin keskittyvältä ja positiivisella fiiliksellä olevalta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Aluksi jouduttiin muutamaan kertaan lähetys toistamaan. Sitten Masa otti hypähdys-hyvin epätoivoinen pukitusyritys-hypähdys-spurtin ja lähti laukkaamaan. Se puolen ympyrän jälkeen pysähtyi ja kääntyi kohti, mutta ohjasin uudestaan vaan ympyrälle. Melkeinpä samoin kuin äskenkin spurttasi ja jatkoi laukkaamista. Sitten se taas pysähtyi, vähän pidemmän ajan päästä, ja taas uudestaan ympyrälle, mikä toistui vielä paristi.
Himmailin äänellä vähän, kun Masa vähän oikoi ympyrällä ja kiihdytti vauhtia. Rupesin juoksemaan Masan vierellä niissä kohdin, ennen kuin oikominen alkoi ja pian Masa menikin paremmin ympyrällä ilman erityistä oikomista. Pian laukkakin vakiintui tasaiseksi. Masa laukkasi aika pitkään ennen kuin siirtyi raville. Vajaan 10 minuutin päästä siirsin Masan käyntiin, käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.
Oikeaan kierrokseen lähdettiin ravilla, mutta välillä Masa otti aina tietyllä neljänneksellä muutaman laukka-askeleen. Samoin laukka-askelien vastapäisellä neljänneksellä Masa puski ulospäin, joten sain hieman kiristää liinaa, jotta Masa ei olisi juossut lumikinoksessa.
Lopetettiin kymmenen minuutin päästä ja käveltiin hetki kentällä. Kentällä oltiin yhteensä noin 35-40 minuuttia plus loppukäynnit maastossa. Ajattelin, pitäisikö hakea loimi Masan päälle ennen kuin lähdetään maastopolulle, mutta mietin että Masalle voisi aiheuttaa ihmetystä käydä treenin jälkeen tallilla ja lähteä saman tien uudestaan. Käveltiin maastossa vartin verran, sama polku mitä Katen kanssa, paitsi että kuljettiin metsä edestakaisin eikä menty polulta tielle.
Loimitin Masan ja päästin vielä pihalle. Otin Katen myös, mutta Kate oli jo laitumella juossut itsensä vähän nihkeäksi. Siispä harjailin ja venyttelin vain Katen ja vein sen takaisin ulos.
Tiistaina 17. päivä menin vasta iltapäivästä tallille. Mentiin Katen kanssa kentälle, laitoin taas hackamoret.
Aloitettiin kenttää kävellen pitkin ohjin ja mutkikkaasti. Ohjia keräillessä tehtiin molempiin suuntaan yhdet pohkeenväistöt.
Ravissa tehtiin kahdeksikkoa aina yhdellä tai useammalla pääty-ympyrällä, jotta Kate ei ennakoisi. Mitään erityistä tavoitetta ei ollut, vähän erilaisempaa höntsäilyä. Katella pysyi ravi hyvin yllä ja itse pysyin kevennyksessä hyvin mukana suunnanvaihdoissa.
Käveltiin loppukäynnit kentällä pitkin ohjin. Tulin vielä alas, löysäsin satulavyön ja käveltiin muutamia kierroksia vielä yhdessä.
Koko ratsastukseen meni aikaa puolisen tuntia ja itselläni ei oikein ollut keskittymisfiilistä erityisesti. En siksi vaatinut mitään ihmeitä itseltäni tai Katelta. Tallissa taas venyteltiin porkkanavenytykset.
En ole päivittänyt blogia nyt, kun ei ole voinut tehdä oikein Katella mitään. Joko on plussakelit ja Katelle tulee tilsoja tai sitten on niin liukasta, että Kate menee jumiin jos joutuu varomaan koko ajan askeleitaan.
Melkeinpä olen vain harjannut tai käynyt taluttelemassa pienen (10-20min lenkin). Kerran käytiin puolisen tuntia kärryttelemässä, mutta oli niin pimeää ja tilsasi muualla kuin tiellä, että ei tosiaan puolta tuntia pidempää oltu ja mentiin edestakaisin krokotiililenkille vievää tietä. Kate olisi tosin halunnut mennä lujempaa, pieni ravipätkä otettiin, jonka jälkeen käynti ei meinannut oikein luonnistua. Jos pidätin Katen ravista käyntiin, se joko peitsasi tai kipitti osin ravia ja osin käyntiä.
Käytiin myös kentällä ilman satulaa, mutta kenttä oli auraamatta (10 senttiä lunta ja vielä nollakeli tai pari pakkasastetta), joten tilsojen takia lopetettiin, kun kaksi kertaa oltiin kenttä kierretty.
Talutellessa olen yrittänyt vähän keksiä Katelle tekemistä, joko pieniä ravipätkiä tai peruutuksia tai väistämistä.
Nyt olen kunnostautunut Masankin kanssa touhuamisen suhteen. 30. päivä innostuin selvittämään Masan harjan ja hännän ja harjaamaan oikein huolella. Hännän ja harjan selvittämiseen menikin paljon aikaa, mutta Masa nautti. Pahoittelut kännykkälaatuisista kuvista, olen mennyt melko hämärään aikaan ja yleensä suoraa jostakin, joten en ole kameraa taaskaan ulkoiluttanut.
Ennen...
...jälkeen.
Tänään tuli päivä, mitä olen pitkään odottanut: pakkaspäivä! Sain bannerin tehneeltä ystävältäni myöskin ohjasajo-ohjat. Ohjasajaessa saa hevosta paremmin taivutettua ja käyttämään ehkä paremmin kroppaansa kuin mitä pelkällä liinalla.
Viisitoista minuuttia käytettiin kävelyyn, muutamaan pysähdykseen ja vähän hommaan tutustumiseen. Viitisen minuuttia oltiin ympyrällä, jolloin pidin ohjia vähän tuntumalla. Kate aluksi ihmetteli vähän, mutta pian tukeutui jo vähän ohjillekin.
Ensimmäinen ravinosto oli lähinnä pää ylhäällä menoa, mutta seuraavalla Kate jo piti päänsä normaalissa asennossa. Muutaman kierroksen jälkeen Kate rupesi laskemaan päätään ja olemaan rennompi. Ravailtiin kymmenisen minuuttia.
Loppukäynnit olivat kymmenisen minuuttia. Hyvin kevyesti mentiin siis, Tallissa venyteltiin porkkanavenytyksillä.
Kuten maanantaina ja tiistaina ottaessani Masan sisälle, harjasin senkin samalla ennen karsinaan päästämistä.
Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.
Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.
No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.
Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.
Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.
Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.
Jep. Lauantaista asti olen yrittänyt värkätä videokoostetta, mutta kaikki muokkausohjelmat ovat vastaan. En ole ollut vähään aikaan omalla koneellani, joten käytössäni on vain Windowsin oma elokuvatyökalu. No, tein videon valmiiksi ja latasin youtubeen - video välkkyi muutamassa kohdassa. Koitin ladata uudestaan, mutta välkkyminen jatkui. Koitin jopa toista videosivustoa, joka ei suostunut koko videota jostain syystä lataamaan (ei ollut tiedostomuoto syynä). No, tajusin sitten katsoa itse alkuperäisen version. Siinähän se vika oli, vaikka katsoinkin videon muutamaan kertaan sitä tehdessä ja lopuksi kerran.
Omalla koneellani oleva videonmuokkausohjelmasta oli ilmeisesti mennyt käyttökoodi umpeen, sillä se olisi vesileimaa lykännyt videoon. Ei käy meikäläiselle, joten pitää etsiä joku ratkaisu. Postaus shiatsusta siis viivästyy vielä hieman.
Tänään mentiin kentälle, taas. Annoin Katen hengailla ja kävellä 20 minuuttia kentällä irtona, ennen kuin otin Katen kiinni. Ajatuksena oli tehdä muutama puomitehtävä, jotta Kate saisi välillä käyttää itseään ja nostella jalkojaan.
Laitoin aluksi neljä käyntipuomia niin, että Kate sai venyttää jalkojaan päästäkseen puomien yli. Mentiin muutamaan kertaan molemmista suunnista, ennen kuin nostin yhden puomin ylös (suunnilleen 20cm korkeudelle). Kate ei oikein olisi halunnut mennä, kun en ottanut muita puomeja pois.
Kokeilin sitten siirtää osan puomeista pois ja osan jätin, ja mentiin muutamaan kertaan. Kun Kate vieläkin kolisteli, otin lopulta vain yhden maapuomin ja korotetun puomin suunnilleen puolentoista metrin välillä. Mentiin molempiin suuntiin pari kertaa, kun toisesta suunnasta saatiin melkein puhdas (toinen takajalka tiputti puomin), ajattelin, että kokeillaan vielä jonkinnäköinen onnistuminen vielä toiseen suuntaan. Tähän suuntaan Kate sitten nosti kaikki jalkansa tarpeeksi ylös ja pääsi puomia tiputtamatta yli.
Käveltiin vielä hetki ennen kuin vein Katen tallin kautta tarhaan.
Vihdoin taas oma auto käytössä, joten pääsee useamminkin kuin kerran viikossa tallille.
Tallilla vastassa oli tänään ihanan mutainen hevo. Onneksi kuitenkin muta oli kuivunut jo. Oli sen verran kova tuuli, että ajattelin mennä kentälle. Saisi ehkä jopa muutaman kuvankin. No, juteltiin sitten omistajan kanssa muutama hetki, joten eihän sieltä mitään kuvia saanut nykyisellä objektiivilla ainakaan, kun tuli jo niin pimeä eikä kentän valo riittänyt kameralle.
Päästäessäni Katen kentälle vapaaksi ensimmäisenä Kate ravasi kentän pitkän sivun päähän, takaisin ja piehtaroimaan. Olen Katen nähnyt piehtaroivan kahdesti ja kuullut kerran (siivoilin Masan karsinaa ja Kate oli karsinassa odottamassa Masaa sisälle). No, tuumasin, että kokeillaan nyt kameralla silti, kun se oli mukana. Kotona kuvia läpikäydessä huomasin, että ei auta vaikka mitä tekisi. Tallissa otetuissa kuvissa taasen säädöt olivat ihan väärät, joten ei sieltäkään kuvia tullut.
Piehtaroinnin jälkeen sain nähdä muutamia laukkaspurtteja, jonka jälkeen Kate rauhoittui vähän.
Pyysin Katen raviin ja treenattiin muutama ympyrä ravissa käännöksineen, Kate toimi todella hyvin. Käännösten ajan Kate pysyi jopa ravissa. Hidastaminen ja luoksetulo ei oikein tahtonut toimia, mutta kyllä se käynti puolentoista kierroksen jälkeen tuli ja samalla Kate tuli luokse. Lähdin kävelemään ympäri kenttää ja Kate seurasi, saatiin loppukäynnit.
Yhteensä kentällä pyörittiin varmaan parisenkymmentä minuuttia, loppukäynnit 5-10 minuuttia. Oltaisiin muuten oltu pidempään, mutta olin unohtanut suojan kameralle ja rupesi satamaan sen verran, että lopetettiin siihen.
Tallissa venyteltiin taas porkkanavenytykset leivällä. Jalatkin piti venytellä, mutta jostain syystä unohdin ihan täysin.
Eilen oli melkoisen liukas ja kova maa. Katella ei ole vielä hokkeja, joten ajattelin, että päästän sen kävelemään kentälle; se saa kävellä sitä vauhtia mitä haluaa, missä muodossa haluaa eikä sen tarvitse kantaa lisäpainoa selässä, kun on muutenkin liukasta. Jo matkalla kentälle Kate liukasteli pari kertaa, kun jalat tulivat keskeltä tietä pois (keskellä oli hiekka ja kivet kerääntyneet, joten siinä oli parempi pito kesäkengillä).
Laitoin kentän narut kiinni ja päästin Katen irti. Aluksi se meni syömään ruohoa aitojen alta, mutta kävin vähän tökkäämässä kaulalle. Kate käveli muutaman metrin päähän, seisoi hetken paikoillaan ja hyppäsi siitä sitten sivuttaisloikan ja otti pari laukka-askelta luokseni, josta jatkoi sitten kävellen muualle.
Pari kertaa sen sai häätää taas ruohoa syömästä. Joko paineella tai sitten kauempana ollessa (esimerkiksi portin luona, kun hevonen oli toisella puolella kenttää) raipalla omaan jalkaan napauttaminen tai heiluttaminen. Oikeastaan raipalla ei ollut juurikaan mitään tehoa, joten melkeinpä aina jouduin menemään melko lähelle, ennen kuin Kate siirtyi.
Kerran heilautin raippaa ja Kate otti äkkispurtin raviin ja ravasi muutaman kierroksen. Alkuun yritin äänellä rauhoittaa, sillä paineella en viitsinyt. Meillähän on vähän paineella hidastaminen ja kääntyminen vielä hakusessa, enkä halunnut, että liukkauden takia Kate rupeaisi kiihdyttelemään tai laukkaamaan, ettei se mene jumiin. Kun ääniavulla ei ollut mitään merkitystä (en myöskään seissyt suoraan hevosta kohti tai katsonut siihen), ajattelin, että kyllä se tietää miten se parhaiten pystyssä pysyy. Jos se haluaa ravata, niin ravatkoon.
Masan ylläripylläri
Katen rauhoituttua ja lähdettyä taas seuraamaan minua, vietettiin kymmenisen minuuttia rapsutellen, tehtiin muutamat takaosan väistätystä (tai ehkä se voi mennä etuosakäännöksenä, vaikkei ainakaan vielä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti) molempiin suuntiin. Edelleen raippa, jonka virallinen tehtävä siis oli olla merkkinä näissä tehtävissä, kosketti sen puolen kinnertä, mistä halusin hevosen väistävän poispäin. Eli vasen kinner ja hevosen tulisi väistää takaosaa vastapäivään ja oikeasta kintereestä myötäpäivään. Oikealle väistämistä ollaan harjoiteltu vähän vähemmän, joten siitä riitti pienikin väistö. Pyrkimyksenä oli vasemmalla puolella se, että etujalat pysyisivät mieluiten pienesti paremmin paikoillaan kuin ennemmin, mutta edelleen melko löysällä linjalla jatkettiin, kun ei olla montaa kertaa vielä harjoiteltu.
Myös kahdesti koko hevosen väistätystä, yksi kerta per puoli. Molempiin suuntiin Kate väisti loppujen lopuksi (tajusin, että tässä ei ollut riimunnarua, joten jouduin pitämään riimusta kiinni, ettei Kate peruuta) parin seka-askeleen jälkeen kaikilla jaloilla ristiin. Merkkinä oli taas raipan naputus kuvitellun satulavyön taakse.
Sen jälkeen pyysin Katea ympyrälle, jossa se käveli viitisen minuuttia. Lopuksi annoin Katen mennä hetkeksi sinne minne halusi, paitsi välillä kävin patistamassa pois ruoholta. Muutoin melkein kyykin kentällä ja ihmettelin maailman menoa.
Menin yhteensä puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen portille, minne Kate yleensä tulee, ellei se jo valmiiksi seuraa. Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin parempi vaihtoehto, joten jouduin sen hakemaan.
Tallissa porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Ensi viikolla lauantaina pitäisi Katen päästä shiatsuttavaksi.
Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.
Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.
6. päivä maanantaina olin hevosten omistajan kanssa samaan aikaan tallilla. Olin tullut jo jonkin aikaa sitten tallille, joten olin karsinat jo kerennyt siivoamaan ja lakaisemaan lattiat tallista ja satulahuoneesta. Suunnitelmissa Katen kanssa oli irtona touhuamista, joten tarjouduin kuvailemaan.
Katen kanssa aloitettiin taas ihan perus pysähtymisharjoituksilla, josta sitten kymmenisen minuutin kuluttua harjoiteltiin taas väistämistä. Alkuun väistämiset olivat säheltämistä (käytin tässä aitaa apuna, jotta olisi vähemmän säädettävää: hevosen nokka aitaa päin ja kaviot uralle -> hevonen ei lähde ainakaan eteenpäin). Pienestäkin väistämisestä, jossa hevonen väisti sivuttain eikä vain etu- tai takajalkoja palkittiin ja lopetettiin merkinanto. Merkiksi annoin kevyen, toistuvan painamisen kuvitellun satulavyön taakse ja riimun avulla sain Katen lopettamaan peruuttamisen. Alkuun Kate kokeili nimittäin peruuttamista ja jotain sekaista väistämistä, kunnes sain omat pyyntöni selkeämmiksi ja riimulla vähän neuvottua. Palkinto tuli tosiaan pienestäkin väistämisestä, mutta lopulta saatiin jo parikin väistöaskelta. Ja harjoitus kesti noin viisi minuuttia.
Sitten rapsutukset, Kate irti ja treenaamaan irtona juoksemista. Kate juoksee hyvin osan ajasta suurin piirtein ympyrällä, etenkin, kun saa vähän rauhoitettua. Alussa itse taas säädin jotain, antamani merkit erosivat aiemmista kerroista kunnes tajusin, että annoin merkit väärin päin. Onneksi huomasin sen melko nopeasti, joten suurempaa vahinkoa ei kerennyt sattua. Paineen ja elekieltäni Kate on jo paremmin oppinut, liikkeellelähdöt ja ravin nostaminen onnistuivat jo paremmin. Palkinnoksi oikeasta toiminnasta poistin paineen hetkeksi. Kate käytti tänään vähän laajemmin kenttää mitä viimekerralla. Harjoiteltiin myös suunnanvaihtoja, joista Kate luultavasti vähän hämmentyi ja koki ilmeisesti paineen vauhtia lisääväksi paineeksi, sillä ravi kiihtyi ja muutaman kerran Kate juoksi vain paineen läpi (mikä tietenkin on suurimmaksi osaksi minun vikani, sillä en ollut tarkempi paineen kohdistumisen jne kanssa). Rauhoitettiin tällaisissa tilanteissa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Kun suunnanvaihto onnistui, Kate sai paljon kehuja.
Tämä kuva oli pakko laittaa pelkästään sen vuoksi, kuinka lyhyiltä Katen jalat näyttävät.. :D
Jossain kohtaa Kate otti parikin kunnon laukkaspurttia. Johtuiko se sitten siitä, että Kate hämmentyi vai siitä, että se sai mennä vapaasti vai mitä, en oikein osaa itse sanoa. Ensimmäisellä kerralla Kate pysyi niin hyvin ympyrällä, mutta aina irtona kentällä ollessa reitit ovat vähän laajentuneet. Muutaman pukinkin Kate näytti. En oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa (ehkä vähän liioitellusti, mutta kuitenkin), sillä tarkoitus ei ollut saada Katea laukkaamaan: jos Kate hämmentyneisyydestä/liiallisesta paineesta laukkasi, se on huono, mutta jos Kate ihan omasta tahdostaan laukkasi, sille en nyt voi juurikaan mitään, joten se ei ole niin huono.
Kun Kate meni spurttien jälkeen hienosti ravia ympyrällä ja pari suunnanvaihtoa onnistui, lopetettiin siihen ja käytiin maastossa loppukäynnit. 40-45 minuuttia meni alku- ja loppukäynnit mukaan luettuna.
On muuten yllättävän vaikea yrittää olla mahdollisimman selkeä hevoselle ja samalla ottaa itse kuvia...
Tiistaina kävin vain harjaamassa Katen.
Tänään (tai oikeastaan eilen torstaina) lähdettiin maastoon, kun olin saanut karsinat siivottua. Mentiin krokotiililenkille, joskaan ei menty koko lenkkiä vaan melko nopeasti poikettiin sivutielle. Ravattiin tullessa pieni pätkä, Kate ravasi kivan rauhallista ja leppoisaa ravia. Mentiin sivutietä pätkä ja käännyttiin takaisinpäin, ja mentiin ihan metsäpolulle (tässä postauksessa perjantaina menty samaa polkua, tosin toisesta suunnasta). Katella oli hirveä kiire, joten vähän jarruttelin kun pohja oli pehmeä ja ruohikkoinen ja mahdollisesti liukas. Kate ei kuitenkaan liukastellut eikä juurikaan kompuroinut, vaikka ripeästi menikin.
Polun loppupäässä oli traktoreita, joten mentiin krokotiililenkin alkuun melko reipasta käyntiä ja välillä puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä. Siinä vaiheessa Kate kuitenkin rauhoittui jo, kun tiesi kodin olevan lähellä.
Tulin alas selästä, kun Kate oli rauhoittunut ja löysäsin satulavyön. Käveltiin rauhakseen tallille, missä otin varusteet pois ja pistin fleecen hetkeksi Katen päälle. Kate oli hieman hionnut lavoista, ryntäistä ja takajaloista sekä satulavyön kohdalta. Venyttelin ja kävin ihmettelemässä välissä Masaa, joka oli ilmeisesti kaatunut/liukunut osittain vasemman takajalkansa päälle. Tarha oli liukas, ja vaikka laitoinkin normaalia enemmän heiniä Masalle Katella ratsastuksen ajaksi, oli Masa kuitenkin vähän juoksennellut tarhassa. Masa oli vähän jäykähkö ja otti vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella.
En ollut yhtään varma siitä, pitäisikö Katelle pistää loimi. Pähkäilin sitä varmaankin kymmenisen minuuttia, kun kuitenkin kyseessä on vanha hevonen ja vaikka mentiin melko kevyt lenkki, silloinen auringonpaiste ja käyntiravisekoitus oli kuitenkin hiostuttanut Katea. Fleeceloimikaan ei ollut kerennyt juurikaan hikeä imeä. Mutta päivä oli kuitenkin melko lämmin. Ja toisaalta kuitenkin saattoi olla luvassa sadetta, ja entäs tuuli... No, päätin pistää Katelle kuitenkin sadeloimen, koska omistajakin tulisi muutaman tunnin sisään ja voisi tarvittaessa ottaa loimen pois.
Viimeviikon keskiviikkona otettiin maastoon myös jalkaheijastimet käyttöön, kun jo heijastinrintaremmi ja itselleni heijastinliivi on tullut jo varusteeksi maastoon. Päivät rupeavat lyhenemään ja tulee aiemmin pimeämpi, joten on hyvä näkyä, vaikka yleensä mennäänkin päivällä ja suhteellisen valoisaan aikaan.
Lähdettiin sillalle päin ja tehtiin matkan varrella tempon vaihtelua: hidasta käyntiä, normaalitahtista ja nopeaa käyntiä (jonka Kate aluksi olisi mieltänyt raviksi). Sillalle vievästä risteyksestä käännyttiin toiseen suuntaan, mutta ei menty pitkän matkaa, kun Kate näki jotain mielestään jännittävää ja mentiin hiljakseen lähemmäs. Tulin jossain kohtaa alas selästä, kun Kate pysyi paikoillaan eikä kääntynyt kotiin päin. Käveltiin pelottavan kohdan ohi ja käännyttiin takaisin talllille.
Käytiin vielä pellolla pikaisesti pyörähtämässä, ottamassa pari ravipätkää. Paikoittain heinää oli Katea puoleen sääreen, mutta ravailtiin lähinnä kohdassa, jossa heinää oli vuohiseen asti. Kuitenkin Kate nosteli todella korkealle jalkojaan ja paineli menemään vauhdikkaasti. Itse naureskelin selässä, kun kuvittelin miltä meno näyttää...
Ei kauaa pellolla ravailtu, sillä käy äkkiä raskaaksi vähän kostea peltopohja ja kun Kate nosteli jalkojaan niin korkealle. Käveltiin loppukäynnit pellolla, jonka jälkeen venytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkille kestoa tuli tunti, ja matkaa kertyi 6,07km. Keskinopeus 5,6km/h ja maksiminopeus 18,8km/h.
Aloitin jo kirjoittamaan tosiaan viime viikon keskiviikkona, mutta en saanut lopetettua ja postaus viivästyi.
Perjantaina mentiin kentälle, tällä kertaa ihan normaalisuitsilla ja tarkoituksena oli tehdä muutamia siirtymisiä. Aloitettiin ihan perus pysähdyksillä ja liikkeellelähdöillä, sekä tehtiin paljon voltteja, kiemurauria ja suunnanvaihtoja. Alkukäyntien jälkeen lähdin ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja tekemään muutamia pohkeenväistöjä. Koska Kate ei niinkään välitä pohkeenväistöstä, väistätin vain muutamia askelia ja myötäsin ja rapsutin. Tehtävien myötä Kate rupesi olemaan paremmin kuulolla.
Aloitin välikäyntien jälkeen ravityöskentelyn, jonkinlaista kahdeksikkoa ja voltteja. Kate ravasi melko nopeaa tahtia, joten tehtiin muutamia ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Kun ravin tahti vähän rauhoittui, harjoiteltiin muutaman kerran käynti-pysähdys-peruutus-käynti-ravi-siirtymisiä. Peruutuksen ja käynnin välillä ei siis pysähdytty. Muutaman toiston jälkeen otettiin perus pysähtymisiä, jotta Kate ei rupeaisi ennakoimaan liiaksi. Käveltiin muutama kierros pitkin ohjin.
Jatkettiin sitten vähän haastavammalla, käynti-pysähdys-ravi ja pari kertaa myös käynti-pysähdys-peruutus-ravi. Peruutuksesta ravinostoa ei tehty moneenkaan kertaan. Sain itsekin tehdä töitä, jotta siirtymisistä tuli edes jonkinnäköiset. Lopuksi siirtymiset onnistuivat ihan hyvin, ja siihen lopetettiin ja käveltiin loppukäynnit.
Tulin muutaman kierroksen jälkeen alas selästä ja löysäsin satulavyötä ja käveltiin vielä muutama minuutti.
Tallissa venyttelin Katen ja venytysten ajaksi pistin fleeceloimen selkään (mitä hysteerisyyttä?). Venyttelyiden jälkeen Kate pääsi vielä tarhaan.
Eilen käytiin pieni maastolenkki jalkaisin toissapäiväisen pitkän lenkin vastakohdaksi. Koska hevosen kävelyttäminen on hyvää aikaa treenata myös pikkuasioita, harjoiteltiin myös pysähtymistä. Maastossa on enemmän häiriötekijöitä kuin tallin pihassa, joten on hyvä välillä tehdä harjoituksia muuallakin kuin tutussa paikassa. Samoin pari kertaa hitaita käyntipätkiä ja nopeampia käyntipätkiä otettiin.
Käveltiin vajaat kymmenisen minuuttia krokotiililenkille päin, jonka jälkeen tehtiin muutama väistöharjoitus. Pienestäkin takaosan väistöstä Kate sai paljon kehuja ja porkkananpalan, kun etujalat pysyivät paikoillaan.
Käytiin myös kentällä tekemässä pari kertaa suuntaansa ja yksi peruutusharjoitus. Samalla harjoiteltiin sitä, kun naru koskettaa maata, hevonen seisoo paikoillaan.
Matkaa tuli 1,41km ja kesto oli noin 25 minuuttia. Keskinopeus 3,5km/h, kun oltiin paikoilla myös jonkin aikaa. Maksiminopeus 15km/h.
Maanantaina kokeiltiin Katen omistajan kanssa Katelle hackamoreja. Normaaleihin suitsiin olivat hackamoret liian alas tulevat, mutta cob-koon suitsiin hackamoret sopivat hyvin.
True kouluhevo - letti ja pintelit. Letti tosin avattiin kuvan jälkeen, koska allekirjoittanutta olisi häirinnyt, jos se ratsastuksen aikana olisi auennut :D
Alun perin tänään piti mennä maastoilemaan, mutta matkalla sitten rupesi innostamaan kentällä pyöriminen. Alun perin myöskin oli tarkoitus mennä kuolaimilla, mutta koska Kate hyväksyi hienosti maanantaina hackamoren paineen, ajattelin, että voisin itse mennä niillä ja harjoitella samalla enemmän paino- ja pohjeapuja. Olin nimittäin vielä aika varovainen hackamoren kanssa, sillä tosiaan vasta maanantaina mentiin ensimmäisen kerran.
En odottanut itseltäni niin paljoa, mihin loppujen lopuksi kykenin. Kun varoin liikaa käyttämästä ohjia ja keskityin oikeasti osittain ihan ratsastamaan (normaalisti lähinnä matkustelen selässä...), tuli itseltänikin ihan hyviä pätkiä. Vaikka vielä paljon olisi kehitettävää, olin tyytyväinen siihen, että osaan edes jonkun verran.
Kate meni melko pitkänä alusta asti. Tehtiin paljon voltteja ja kiemurauria, kaseja, vielä enemmän voltteja, koko rata leikkaa muutamaan otteeseen ja pysähdyksiä. Muutaman kerran Kate vähän hakeutui ohjalle ja peräänantoon, mutta etenkin ravipätkien jälkeen oli meno vähän ei-niin-keskittynyttä. 30 minuutin työskentelyn jälkeen Kate rupesi hakeutumaan muotoon, ja vähän ennen loppukäyntejä mentiinkin (minulle) pitkän aikaa muodossa. Tuli hyvä fiilis, sillä Kate ei myöskään painunut alas vaan pysyi ohjalla, joten koin osaavani tehdä jotakin oikein satulassa. Ollaan kentällä oltu vain kolmesti kentällä; ensimmäisen kerran omistajan ja Masan kanssa, jolloin Kate painui tyhjäksi edestä, toisen kerran kun juoksutin Katea ja nyt tämän kerran.
Otettiin vain muutama pätkä ravia. Ravien aikana tehtiin muutama pääty-ympyrä ja koko rata leikkaa. Muuten mentiin suoraan ja keskityin itse omaan istuntaani ja annoin hevosen mennä melkein omiaan. Pari harjoitusravipätkää otettiin myös, ehkäpä vielä joku päivä opin istumaan harjoitusravissakin. :D
Huvin ja mielenkiinnon vuoksi pistin Sports Trackerin päälle kentällä pyörimisen ajaksi. Kuvaa tarvinne tänne laittaa, sillä siinä on vain suunnilleen neliön muotoinen suttu. Pyörittiin kentällä 40 minuuttia, matkaa kertyi 3,9km. Keskinopeus oli 5,5km/h.
Tulin sitten alas Katen selästä, löysäsin satulavyötä ja lähdin ihan mielenkiinnosta käppäilemään. En olisi Katesta uskonut, että se seuraa, vaikka huomaa olevansa vapaana ja kentän laidoilla oli ruohoa. Oli pakko kuvata myöskin pieni video, tosin varjoa pääsin vain kuvaamaan kun en takaperin jaksanut kävellä ja Kate oli turhan lähellä joka tapauksessa. En edes tästä pistä tunnisteisiin videota, koska tämä nyt on melko turha.
Innostuin myös vähän siivoamaan tarhan portin lähistöä, lähinnä vanhat heinät suurin piirtein haravoin kasaan ja heitin tarhasta pois. Masa kovasti haisteli heinäkekoja ja hääräili ympärillä, pariin kertaan jouduin siirtämään sitä ettei tule talikosta päähän.
