Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.
Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.
Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.
Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Kuvat ovat sunnuntailta. Pahoittelut laadusta, en kunnolla säätänyt kameraa enkä jaksanut muokkailla. 13. päivä perjantaina kävin ratsastamassa kentällä Katella pitkästä aikaa. Sain kaveriltani lyhyemmät jalustinhihnat, joita ei tarvitse laittaa kahdesta kolmeen kiepille, kun haluaa ratsastaa vähän yritteliäämmin. Laitoin Katelle hackamoret.
Aluksi Kate sai kävellä vajaat kymmenen minuuttia pitkin ohjin ja keskityttiin lähinnä kiemurtelemaan kentällä pohje- ja painoavuilla. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja ruvettiin vähän tekemään enemmän, pienempiä ympyröitä, tarkempia käännöksiä ja vähän kiinnittämään liikkumiseen muutenkin huomiota. Viisi minuuttia käveltiin, ennen kuin nostin ravin.
Aluksi tuntui, että en osannut yhtään enää ravata, oma tasapaino ei pitänyt ja kun piti vielä ohjata hevosta. Tosin oltiin pääty-ympyrällä normaalia enemmän (3-4 ympyrää, sitten muuta hetki ja taas pääty-ympyrälle), ja koska en erityisemmin ole pääty-ympyröitä ratsastellut niinkään monia, piti keskittyä myös siihen, että en kaatuisi itse mihinkään suuntaan ja miten saan ympyrästä ympyrän muotoisen.
En itse erityisemmin ratsastaessa pidä pääty-ympyröillä työskentelemisestä (voltit, silloin tällöin pääty-/keskiympyrät on eri asia kuin itsessään työskentely ympyrällä). Juoksutan kuitenkin Kateakin aina silloin tällöin liinassa tai ohjasajaen, jolloin hevonen joutuu pyörimään siinä ympyrällä, mikä rasittaa jalkoja.
Otettiin jossain kohtaa välikäynnit. Naureskelin epätoivoisesti omalle yrittämiselle ja yritin uskotella, että tekemällä oppii. Sitten taas ohjat käteen ja raville. Mutta yhtäkkiä tuntuikin siltä, että en enää sössinyt koko aikaa. Pystyin keventämään askelten tahdissa, ei tarvinnut miettiä niin paljoa tekemistä ja Katekin tuntui paremmalta. Kate rupesi tukeutumaan ja hakemaan muotoa, vaikka ei pysynytkään pitkiä aikoja. Parin onnistuneen pääty-ympyrän jälkeen suunnanvaihto ja yksi ympyrä toiseen suuntaan. Sitten annoin Katelle ohjaa ja se sai venyttää kaulaansa alas. Mentiin pari kierrosta ravia pitkillä ohjilla ennen kuin siirsin Katen käyntiin ja tulin alas selästä.
Löysäsin satulavyön ja otin hetkeksi suitset pois päästä. Käveltiin vähän päälle viisi minuuttia ympäri kenttää. Laitoin suitset takaisin ja käytiin vielä kävelemässä metsäpolku ja tietä kautta tallille, eli noin 20 minuuttia loppukäyntejä yhteensä.
Kentällä pyörittiin yhteensä 35 minuuttia plus maastopolku. Tallissa laitoin Katelle fleecen siksi aikaa, että saatiin tehtyä porkkanavenytykset ja harjasin Masan.
15.2. tulin kahdentoista aikaan tallille, että kerkeäisin molemmat hevoset liikuttaa valoisaan aikaan. Otin ensiksi Masan käsittelyyn. Pitkästä aikaa ajattelin sen kanssa mennä vähän kentälle kävelemään ja juoksuttamaan. Selvitin taas Masan harjan kunnolla ja harjailin pitkän kaavan mukaan. Masa oli ihan hyvällä tuulella ja käyttäytyi aika normaalisti. Suojien laittamisen jälkeen Masa rupesi olemaan vähän eloisampi. Kun otin suitset esille ja rupesin lämmittämään kuolaimia, Masa rupesi vähän steppailemaan.
Lähdettiin kentälle päin ja Masan etupää oli vähän kevyehkö, vaikka ei varsinaisesti pystyyn noussutkaan. Laitoin heti Masan peruuttamaan. Kentälle kääntyessä Masakin vähän rauhoittui eikä enää ollut niin pörheänä.
Aloitettiin kävelemällä vaan ja tekemällä erilaisia kiemuroita. Annoin Masan myöskin haistella kaikkea mitä se nyt halusi haistella ja jäätiin pari kertaa seisomaan ja ihmettelemään muita hevosia, autoja tai ihmisiä.
Kun kenttää oltiin kierretty kymmenen minuuttia kiltisti, niin tuli muutama pieni kohtaus, jossa etupää joko keveni tai tuli muutaman miniaskeleen ravispurtti. Tällaisiin reagoin aina käskemällä peruuttaa. Sitten jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin aluksi lyhyin ajoin palkitsemaan.
Hoksasin tallissa, että Masa tykkäsi todella paljon metallisella harjakammalla rapsuttamisesta. Päätin, etten ota yhtään makupaloja mukaan, vaan kamman.
Aina, kun Masa oli kävellyt kiltisti ja pysähtyi kiltisti, rapsutin sitä kammalla aina 5-10 sekuntia.
Ei tarvinnut kuin viitisen minuuttia jatkaa tätä, kun Masan huomio oli paljon paremmin minussa.
Lähdettiin tästä sitten harjoittelemaan ympyrälle lähtöä. Pari askelta ympyrällä, seis ja rapsutus. Taas lähetys ympyrälle, pari askelta ja seis ja rapsutus. Pikkuhiljaa ympyrälläolon aikaa pidennettiin, mutta pyrin aina pysäyttämään Masan ennen kuin se itse pysähtyisi. Masa oppi melko äkkiä, että kun pyydetään pysähtymään, saa rapsutuksia. En palkinnut tai rankaissut siitä, jos se pysähtyi itse, pyysin vain uudestaan ympyrälle.
Mietin, että pitäisikö jättää harjoitukset siihen. Masa kuitenkin vaikutti vieläkin melko hyvin keskittyvältä ja positiivisella fiiliksellä olevalta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Aluksi jouduttiin muutamaan kertaan lähetys toistamaan. Sitten Masa otti hypähdys-hyvin epätoivoinen pukitusyritys-hypähdys-spurtin ja lähti laukkaamaan. Se puolen ympyrän jälkeen pysähtyi ja kääntyi kohti, mutta ohjasin uudestaan vaan ympyrälle. Melkeinpä samoin kuin äskenkin spurttasi ja jatkoi laukkaamista. Sitten se taas pysähtyi, vähän pidemmän ajan päästä, ja taas uudestaan ympyrälle, mikä toistui vielä paristi.
Himmailin äänellä vähän, kun Masa vähän oikoi ympyrällä ja kiihdytti vauhtia. Rupesin juoksemaan Masan vierellä niissä kohdin, ennen kuin oikominen alkoi ja pian Masa menikin paremmin ympyrällä ilman erityistä oikomista. Pian laukkakin vakiintui tasaiseksi. Masa laukkasi aika pitkään ennen kuin siirtyi raville. Vajaan 10 minuutin päästä siirsin Masan käyntiin, käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.
Oikeaan kierrokseen lähdettiin ravilla, mutta välillä Masa otti aina tietyllä neljänneksellä muutaman laukka-askeleen. Samoin laukka-askelien vastapäisellä neljänneksellä Masa puski ulospäin, joten sain hieman kiristää liinaa, jotta Masa ei olisi juossut lumikinoksessa.
Lopetettiin kymmenen minuutin päästä ja käveltiin hetki kentällä. Kentällä oltiin yhteensä noin 35-40 minuuttia plus loppukäynnit maastossa. Ajattelin, pitäisikö hakea loimi Masan päälle ennen kuin lähdetään maastopolulle, mutta mietin että Masalle voisi aiheuttaa ihmetystä käydä treenin jälkeen tallilla ja lähteä saman tien uudestaan. Käveltiin maastossa vartin verran, sama polku mitä Katen kanssa, paitsi että kuljettiin metsä edestakaisin eikä menty polulta tielle.
Loimitin Masan ja päästin vielä pihalle. Otin Katen myös, mutta Kate oli jo laitumella juossut itsensä vähän nihkeäksi. Siispä harjailin ja venyttelin vain Katen ja vein sen takaisin ulos.
Tiistaina 17. päivä menin vasta iltapäivästä tallille. Mentiin Katen kanssa kentälle, laitoin taas hackamoret.
Aloitettiin kenttää kävellen pitkin ohjin ja mutkikkaasti. Ohjia keräillessä tehtiin molempiin suuntaan yhdet pohkeenväistöt.
Ravissa tehtiin kahdeksikkoa aina yhdellä tai useammalla pääty-ympyrällä, jotta Kate ei ennakoisi. Mitään erityistä tavoitetta ei ollut, vähän erilaisempaa höntsäilyä. Katella pysyi ravi hyvin yllä ja itse pysyin kevennyksessä hyvin mukana suunnanvaihdoissa.
Käveltiin loppukäynnit kentällä pitkin ohjin. Tulin vielä alas, löysäsin satulavyön ja käveltiin muutamia kierroksia vielä yhdessä.
Koko ratsastukseen meni aikaa puolisen tuntia ja itselläni ei oikein ollut keskittymisfiilistä erityisesti. En siksi vaatinut mitään ihmeitä itseltäni tai Katelta. Tallissa taas venyteltiin porkkanavenytykset.
Sain lainaan autoa, joten pääsin pitkästä aikaa taas tallille, kun omani otti vapaata.
Olen jo pitkään pienessä mielessäni pohdiskellut ohjasajoa. Aiemmin en ole kuitenkaan viitsinyt, vaan keksinyt jotain muuta tekemistä. Tänään kuitenkin ei huvittanut kiivetä ilman satulaa selkään (koska en sinne pääse etenkään maasta, pitää olla jokin apuväline :D) enkä satulaa jaksanut vaivata.
Varusteet selkään, ajosuitset päähän ja kentälle. Kentällä sitten ohjat käteen Katen takaviistoon ja naksautus. Pari kertaa Kate kääntyi minua kohti, mutta pienellä ohjasavulla kolmannella kerralla päästiin liikkeelle. Siitä se lähti sujumaan, kiemurreltiin ja mutkiteltiin ja tehtiin voltteja. Varsinaiseen ympyrätyöskentelyyn ei ajo-ohjien pituus riitä, saatika ravityöskentelyyn ympyrällä (ei itseä huvita juosta Katen perässä), mutta voltin sai hyvin tehtyä käynnissä niin, ettei minun tarvinnut kävellä perässä.
Käveltiin vain vartin verran ja lopetettiin. Kate sai rapsutukset ja venyttelyt ennen kuin päästin sen takaisin tarhaan.
30. ja 31. viimekuuta menin hackamoreilla ilman satulaa kentällä. Torstaina 20 minuuttia ja perjantaina puoli tuntia. Lähinnä sen aikaa, että Kate rupesi hakeutumaan pikkuhiljaa muotoon ja oltiin saatu jotain tehtyä. Katen jalat olivat melko turvonneet, mutta liikunta niihinkin auttoi.
Maanantaina kokeiltiin Katen omistajan kanssa Katelle hackamoreja. Normaaleihin suitsiin olivat hackamoret liian alas tulevat, mutta cob-koon suitsiin hackamoret sopivat hyvin.
True kouluhevo - letti ja pintelit. Letti tosin avattiin kuvan jälkeen, koska allekirjoittanutta olisi häirinnyt, jos se ratsastuksen aikana olisi auennut :D
Alun perin tänään piti mennä maastoilemaan, mutta matkalla sitten rupesi innostamaan kentällä pyöriminen. Alun perin myöskin oli tarkoitus mennä kuolaimilla, mutta koska Kate hyväksyi hienosti maanantaina hackamoren paineen, ajattelin, että voisin itse mennä niillä ja harjoitella samalla enemmän paino- ja pohjeapuja. Olin nimittäin vielä aika varovainen hackamoren kanssa, sillä tosiaan vasta maanantaina mentiin ensimmäisen kerran.
En odottanut itseltäni niin paljoa, mihin loppujen lopuksi kykenin. Kun varoin liikaa käyttämästä ohjia ja keskityin oikeasti osittain ihan ratsastamaan (normaalisti lähinnä matkustelen selässä...), tuli itseltänikin ihan hyviä pätkiä. Vaikka vielä paljon olisi kehitettävää, olin tyytyväinen siihen, että osaan edes jonkun verran.
Kate meni melko pitkänä alusta asti. Tehtiin paljon voltteja ja kiemurauria, kaseja, vielä enemmän voltteja, koko rata leikkaa muutamaan otteeseen ja pysähdyksiä. Muutaman kerran Kate vähän hakeutui ohjalle ja peräänantoon, mutta etenkin ravipätkien jälkeen oli meno vähän ei-niin-keskittynyttä. 30 minuutin työskentelyn jälkeen Kate rupesi hakeutumaan muotoon, ja vähän ennen loppukäyntejä mentiinkin (minulle) pitkän aikaa muodossa. Tuli hyvä fiilis, sillä Kate ei myöskään painunut alas vaan pysyi ohjalla, joten koin osaavani tehdä jotakin oikein satulassa. Ollaan kentällä oltu vain kolmesti kentällä; ensimmäisen kerran omistajan ja Masan kanssa, jolloin Kate painui tyhjäksi edestä, toisen kerran kun juoksutin Katea ja nyt tämän kerran.
Otettiin vain muutama pätkä ravia. Ravien aikana tehtiin muutama pääty-ympyrä ja koko rata leikkaa. Muuten mentiin suoraan ja keskityin itse omaan istuntaani ja annoin hevosen mennä melkein omiaan. Pari harjoitusravipätkää otettiin myös, ehkäpä vielä joku päivä opin istumaan harjoitusravissakin. :D
Huvin ja mielenkiinnon vuoksi pistin Sports Trackerin päälle kentällä pyörimisen ajaksi. Kuvaa tarvinne tänne laittaa, sillä siinä on vain suunnilleen neliön muotoinen suttu. Pyörittiin kentällä 40 minuuttia, matkaa kertyi 3,9km. Keskinopeus oli 5,5km/h.
Tulin sitten alas Katen selästä, löysäsin satulavyötä ja lähdin ihan mielenkiinnosta käppäilemään. En olisi Katesta uskonut, että se seuraa, vaikka huomaa olevansa vapaana ja kentän laidoilla oli ruohoa. Oli pakko kuvata myöskin pieni video, tosin varjoa pääsin vain kuvaamaan kun en takaperin jaksanut kävellä ja Kate oli turhan lähellä joka tapauksessa. En edes tästä pistä tunnisteisiin videota, koska tämä nyt on melko turha.
Innostuin myös vähän siivoamaan tarhan portin lähistöä, lähinnä vanhat heinät suurin piirtein haravoin kasaan ja heitin tarhasta pois. Masa kovasti haisteli heinäkekoja ja hääräili ympärillä, pariin kertaan jouduin siirtämään sitä ettei tule talikosta päähän.
