Viimetorstain lenkki

Vähän venyi taas blogiin kirjoittelu, mutta tuleepahan sekin taas tehtyä. Oikeastaan mitään ihmeempiä ei lenkin aikana tapahtunut, piti mennä noin puolen tunnin lenkki mutta venähti vähän pidemmäksi. No, aina ei voi suunnitelmat toteutua. Toisaalta ihan alkuperäinen suunnitelma oli kävellä, mutta kipeiden lihasten ja mukavuudenhaluisuuden jälkeen päädyin ratsaille.

Rauhakseen käveltiin koko reissu, käytiin moikkaamassa sammuksissa ollutta traktoria ja tavattiin vastaantulevia hevosia kaksi kappaletta. Ja nähtiinpä pari riehuvaa koiraa ja kirjastoautokin. Ja ihmisiä. Traktorista otin jopa kuvankin, mutta kännykkälaatuisena se on vain värikkäämpi läntti metsässä, joten jääköön julkistamatta. Käytiin katsomassa tuttuja maisemia, nimittäin olin kyseisessä paikassa vuokrannut joskus aiemmin erästä ponia.
Harmitti vain, kun taas tuli lähdettyä tallille niin myöhään eikä kerennyt puuhailemaan Masan kanssa. Ensiviikolla olisi tarkoitus taas mennä kolme kertaa tallille, joten ehkä taas kerkeää masailemaankin.

Matkaa kertyi 6,13 kilometriä ja aikaa meni tunti. Keskinopeus oli 6km/h ja maksiminopeus oli 8km/h.

Hevosenulkoilutusta

Tehtävä: Vie hevonen lenkille
Taka-ajatus: Sisäsiistiksi opettaminen
Oma tavoite: Juokse vähintään minuutin verran
Oma toive: Hevonen ei opi sisäsiistiksi ja tekemään jätöksiä lenkin varteen. Ei tarvitse siivota.

Yhteenveto: Hevonen ei suostunut tekemään jätöksiään lenkin aikana. Sisäsiistiksi kouluttaminen olkoon jatkumatta. Tehtävä suoritettu. Oma tavoite suoritettu. Oma toive toteutunut.

Arviointi käytöksestä:
Autot: erinomainen, myös (+)60km/h alueella.
Puunrunko: erinomainen.
Traktorin ääni: välttävä.
Traktori itse: hyvä.
Toinen hevonen: erinomainen.

Taluttajan käytös siedettävää.

 

Matkan pituus: 4,99km, noin tunnin verran aikaa

Keskinopeus 5,34km/h ja maksiminopeus 10,4km/h

Viime torstain tallipäivä

Hirveä väsymys ollut loppuviikon (kenties sen takia, että on taas "joutunut" juoksemaan ympäriinsä. Miksi kaikki tulevat aina samaan sysäykseen), jonka takia myös blogin päivittely jäi. Edelleen pientä väsymystä, joten vain pikaisesti suurin piirtein torstaista.

Keskiviikkona, kun ajattelin, että lenkillä ollessa saattaa tulla pimeä, pistin etusiin punaiset heijastimet ja takasiin keltaiset. Olettaisin, että keltaiset heijastimet näkyvät vähän paremmin. Hoksasin myös pistää punaiset heijastimet suojien tarran alle, sillä heijastimissa ei ole kovin hyvä tarra.

Katen kanssa lähdettiin uusille maille kävelemään. Nähtiin menomatkalla orava (tai mahdollisesti kaksi, ellei kyseessä ollut sama orava :D), poneja, koira ja silta. Ja hevosia. Orava eikä ponit aiheuttaneet probleemia, mitä nyt vähän katsoi ensimmäisen kerran kun orava nähtiin, kun meni puiden takana. Haukkua Kate vähän katsoi, mutta ei ollut jännittynyt.
Siltaa Kate ei olisi halunnut ratsain ylittää. Kaiteelle asti mentiin, mutta sitten tuli epäluuloinen ilme ja yritettiin kääntyä takaisinpäin (tai käännyttiinkin, mutta ei liikuttu). Ohjasin Katen niin lähelle kaidetta kun se suostui melko keveillä avuilla menemään ja tulin alas satulasta.
Sillan jälkeen käveltiin jonkun verran eteenpäin, kun etsin mahdollista koroketta ja lisäksi tiessä oli sen verran mutkaa, että oli parempi etsiä suorempi pätkä ja mielellään lumipenkka josta pääsisin paremmin selkään :D Sopivaa paikkaa etsiessä Kate huomasi hevosia. Niitä (siis hevosia ylipäätään) se on aiemminkin tuijotellut, jos on joku ilmeisesti vähän oudompi hevonen kyseessä. Lähistön tallin hepat eivät nimittäin aiheuta tuijottelua.
Annoin Katen katsella jonkun viitisen minuuttia, välillä oikein kuului sydämenlyönnit ja koko hevonen oli jännittynyt, vaikka muut hevoset olivat tarhassa syömässä muutamien satojen metrien päässä.
Löysin sitten sopivan lumipenkan ja käännyttiin melkein samaan syssyyn takaisinpäin. Silta ylittyi tästä suunnasta ilman ongelmia, tosin sillan "sauman" (vai miksikä sitä kynnystä tai mikä lie onkaan kutsutaan), yli piti ottaa iiiiso askel.
Kotiinpäin ponit aiheuttivat hieman ihmettelyä, mutta ei niinkään jännitystä. Pienen säpsähdyksen aiheutti ponien aitauksessa puiden takana seisovat ihmiset ja autonoven paukahdus, mutta ei ollut isompaa. Kate rentoutuikin nopeasti.
Takaisin tullessa käytiin pikkumatka metsässä, jossa Kate vähän ihmetteli ilmeisesti kiviä, joiden päällä oli lunta. Selästä käsin päästiin haisteluetäisyydelle.

Kesto:             n. tunti
Kilometrit:       5,47km
Keskinopeus:   5,6km/h
Maksiminopeus: 17,1km/h



Masan kanssa käytiin pellolla. Omistajan vinkit Masan käsittelyyn tuottivat tulosta, sillä aluksi Masaa ei oikein olisi kiinnostanut tehdä mitään mitä pyysin: vinkkien avulla päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Pysähdykset toimivat melko hyvin, ruoka ei kiinnostanut ihan niin paljoa (tosin pellolle oli tullut enemmän lunta, niin ruokaa ei ollut niin paljoa jäljelläkään), peruutukset onnistuivat hyvin. Välillä peruutuksessa tuli kuopimista, mutta peruutukseksi joka tapauksessa hetki päättyi.

Ympyrälle Masa lähti niin paljon paremmin kuin viimeksi, myöskin ravi nousi (tosin tarvitsin alkuun raippaa ensimmäistä ravinnostoa varten, parilla muulla kerralla riitti oman kehon paine ja tarvittaessa liinan pää). Ei ravattu kauaa, muutama kierros vain, sillä Masan kenkiin kertyi lunta. Palkkioksi Masa sai rapsutuksia ja kehuja.

 

Jänniä asioita maastossa

Lähdettiin tänään taas krokotiililenkkiä tekemään. Se tie, jossa yleensä ollaan menty, saa luvan olla blogissa krokotiililenkki/-tie, ettei koko ajan tarvitse selittää "se tie..." ja sekottaa samalla kaikkia muita teitä siihen. Tarkoituksena oli mennä krokotiililenkki ja käydä mahdollisesti sitten vielä pyörähtämässä jossain suunnassa, mikäli aikaa, valoa ja intoa on.
Ravattiin tänään vähän pidempi matka kuin viimeksi, samalla kun sain sisäistettyä miksi oikea jalustin oli lähdössä silloin viimeksi, kun käytiin krokotiilin silmästä ravaamassa mäkeä ylös. Koska tänäänkin meinasi lähteä jalustin, joten keskityin vähän enemmän fiilikseen ja hoksasin, että oikea jalustin on hitusen pidempi :D I'm so Sherlock!
No, joka tapauksessa ravailtiin ja rupesin sitten Katea jossain vaiheessa ottamaan kiinni. Välillä hysterisoin, kuinka Kate ei anna niin helposti kiinni kuin alussa (jolloin ravattiin vain muutamia kymmeniä metrejä), mutta tietenkin hevonenkin tykkää edetä ja vauhtiin päästyään kestää joka tapauksessa vähän pidempään antaa kiinni (etenkin jos tykkää juosta :D).
Käveltiin melkein lenkin päätyyn, mutta ei päästy edes hakkuualue-kyltin luo, koska metsäkoneet. Kate rupesi hirveästi kuuntelemaan niitä ja ihmettelemään ja yritti kääntyä kotiinpäin. Paikoillaan seistessä sai taputuksia, niin kuin sitten kun sain Katen astumaan pari askelta eteenpäin ja kääntymään minun ehdoilla. (Pois käännyttäessä piti mennä hetki sivuttain, ettei varmanakaan pääse kolinan aiheuttaja yllättämään!)

Kova jano lenkin jälkeen.

Käveltiin siinä sitten takaisinpäin ja neljäsosa oli matkaa isommalle tielle jäljellä (krokotiilin nenäosuudelle), kun itse tulin vainoharhaiseksi ja luulin, että vastaan tulisi rekkaa ja mönkijää ja ties mitä. Mitään ei kuitenkaan vastaan tullut :D
Lähdettiin sitten vielä Katen kanssa pois koko krokotiilista ja lähdettiin jatkamaan matkaa sitten vielä poispäin tallilta. Autot, roskikset ja postilaatikon ohittuivat ilman ongelmia, mutta jestas, kun vastaan tuli (toisella puolella tietä, pari metriä metsikössä) kaatunut puu ja sen juuret! Sitä piti kuikuilla kaula kaarella, pöristä ja ottaa pieni sipsutusravi, että päästiin äkkiä eroon. Jatkettiin muutama kymmenen metriä vielä, ennen kuin käännyttiin. Tällä kertaa puunrungon ohitus ei tuottanut hirveästi ongelmia, vähän keskemmälle siirryttiin ja pienesti taivutettiin kaulaa, mutta ei tullut suurempia reaktioita.

(Pakollinen) kärsäkuva.

Jossain kohtaa käveltiin pihan ohi, josta tuli koira omistajineen meidän perään. (Pointsit haukulle, se ei haukkunut!) Vähän Kate katseli, että minkäslainen otus siellä perässä taapertaa, mutta sitten kun koira omistajineen vaihtoi puolta, niin taakseen vilkuilukin lakkasi.
Seuraavaksi katselin, että krokotiilin suunnilta tulee tukkirekka. Meikän tuumaus oli siinä vaiheessa, että ou nou (mikä ennakointi?). Vielä ou noumpi oli se, että rekka ei mennytkään tallin suuntaan vaan tuli meidän suuntaan. No, ohjasin Katen parin metrin päässä olevalle pihatielle ja käänsin hevosen rekan suuntaan - eihän rekka tietenkään tullut, vaan jäi kököttämään paikoilleen. No, mikäs siinä, rekalla kun voi kestää vain pari minuuttia paikallaanolo tai sitten vähän kauemmin. Kate kulki rennosti, mutta korvat hörössä. 5-10 metrin päässä alkoi vähän sellainen ei-varsinaisesti-kyttäily, mutta pienehkö epävarmuus. Rekkakuskille pisteet, koska sammutti autonsa kun tultiin lähemmäs! Fiksua toimintaa, Katellakin säilyi sellainen pieni (ei-varsinaisesti-)kyttääminen, mutta veikkaanpa että rennompi oli kuin mitä olisi ollut, jos rekka olisi käynnissä. Rekkamies sai kädenheilautuksen, vaikka normaalisti pyrin olemaan huitomatta käpälillä ja päästämättä irti ohjista, jos hevonen on vähän jännittynyt.
Rekka ohitettiin hienosti, samoin perässä (käynnissä) oleva avolava. Siitä sitten parin metrin päässä Kate oli jo normaali.
Tallissa Kate sai leipäpalan, koska oli ollut niin hieno. Melko hikeentynyt Kate oli ryntäistä, lavalta ja satulavyön kohdalta, joten harjattua pistin varmuuden vuoksi Katelle fleecen päälle. Sitten kevyet venyttelyt ja eroon minusta.

Lenkin kesto oli tunti, matkaa kertyi 6,52 kilometriä. Keskinopeus oli 6,9km/h ja maksiminopeus 20km/h.

Krokotiililenkki

Ylösalaisin oleva krokotiili.
Matka: 4,85km
Keskinopeus: 7,2km/h
Maksiminopeus: 16,1km/h

 

Mentiin tänään taas normaali maastolenkki. Ei tapahtunut mitään ihmeempiä eikä krokotiililenkki ollut muuta kuin erittäin hyvän (vai epätavallisen?) mielikuvituksen tuotetta: reitti näyttää ihan krokotiilin naaman yläosalta (alla selventävä paint-kuva :) )

Ravailtiin ehkä kolmasosa itse metsäpolusta, rauhallista vauhtia ja pisin ravimatka putkeen ikinä! :D Kate vähän viskoi päätä ja olisi varmaan tahtonut mennä lujempaakin, mutta hienosti pysyi rauhallisessa vauhdissa.
Käytiin ihan polun päässä, noin 100-200 metriä ennen loppua oli hakkuualue-kyltti, jota ei ollut aiemmin ollut siinä. Sitä Kate katseli korvat hörössä ja kaula kaarella, mutta 10 metrin päässä (sammuksissa) olevaa metsäkonetta ei mitenkään noteerannut. Käytiin kääntymässä ja ohitettiin taas kyltti, tosin tällä kertaa mentiin lähempää ja vain vähän kääntyi pää - korvat tosin oli melko huolestuneessa asennossa. Ohi päästyä Kate pomppasi pienen pompun (tai no lähinnä teki kiihdytys"nykäisyn", u know) mutta loppumatka menikin ihan hyvin ilman ongelmia.

Oikea reitti vs. Paint-reittikrokotiili. Tummat osat luulevat olevansa "varjostuksia", eli toinen möykky on silmä toisella puolella ja toinen möykky tuolla päässä on toinen nenämöykky :D