11.10. käytiin Katen kanssa kävelemässä pieni lenkki. Kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska Katella ei ole kenkiä.
Samalla kokeilin actionkameraa, mutta oli hieman vaikeaa pitää kameraa kädessä ja kuvata samalla, koska vielä en ole kerennyt ostamaan kameralle valjaita/kypäräremmiä.
Ostin viime- vai toissa viikolla Masalle (ja Katelle, mutta Masan nyt oletin enemmän innostuvan) pallon. Kate oli ensimmäisenä tutkailemassa palloa ja tökkäsikin pariin kertaan. Ei siitä kuitenkaan pidemmäksi aikaa mitään ihmeellistä irronnut.
Masan kanssa käytiin taas kentällä pyörähtämässä liinan päässä viime viikolla. Neljäkymmentä minuuttia oltiin ja suurin osa meni siihen, että Masa ei käänny kohti neljännesympyrän jälkeen.
Sain kuitenkin myös hienoja kiilausyrityksiä, wannabepukkeja (joita tuskin voi sanoa edes pukeiksi) ja laukkaspurtteja. Muutama ympyrä kun sujui molempiin suuntiin, lopetettiin. Tahdoin jättää onnistumiseen treenin.
Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.
Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.
Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.
Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.
Pitkästä aikaa sain kuvaajan eilen mukaan ja sain Katesta vähän erilaisia kuvia ja itseni niihin mukaan myös.
Suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, mutta eivät onneksi menneetkään. Sitten kuvaaja ajoi väärälle paikkakunnalle samannimiselle tielle, koska kaikki navigaattorit eivät löydä tallin osoitetta. Onneksi sentään kovin kauaksi ei kuvaaja eksynyt.
Kate ei meinannut oikein innostua kuvaushommista. Tiedä sitten ihmettelikö Kate vähän turparemmin poisjättämistä, kun aukoi aika paljon suutansa, vaikka ohjat roikkuivat. Lisäksi kärpäset kiusasivat ja ruoka houkutteli ja Kate ei muutenkaan kovin pitkiä aikoja paikoillaan viihdy. Itse en erityisemmin viihdy kameran toisella puolella, joten paljon kuvia meni omien ilmeiden tai ilmeettömyyden tai muualle katsomisen takia pilalle.
Metsän reunassa ylitettiin minimaalinen oja, jota ei ojaksi voi edes oikein sanoa eikä Kate tykännyt sen ylittämisestä. Myöskään ei tullut mukaan mitään rapisevaa, että Katen huomion olisi saanut vähän kameran suuntaan.
Masa kävi visiitillä aidan toisella puolella.
Kuulusteluissa (ei hevosen) selvisi, että Masa on havaittu tarhan läheisessä pihassa kello 8 aikaan aamulla. Itse huomasin Masan 16 aikaan.
Rikoksen alkupaikkaa ei havaittu, kaksi potentiaalista aidanylityspaikkaa löytyi, mutta jälkiä ei missään. Toisaalta molempien luona maa oli kuivaa, joten jäänee arvoitukseksi miten Masa on siirtynyt toiselle puolelle.
Menin laitumelle ja Kate käveli vastaan. Katselin, että missä se Masa on, kun yleensä ovat melko lähekkäin. Ajattelin, että ihan hyvä, päästään luikahtamaan aidasta niin, että Masa ei hengaile vieressä. Jostain syystä X kuitenkin päätin mennä katsomaan, että missä Masa on.
Kun Masa kuuli askelia, kuului hirnuntaa ja hörähdyksiä. Lannasta päätellen reppana oli ollut kyseisessä paikassa jo jonkin aikaa. Tietysti piti ottaa kuvia todistusaineistoksi ennen kuin päästää pienen hepan pulasta.
Onneksi olin ottanut tallista Katen riimun ja narun ja Katen riimu mahtui Masalle. No, Masa ei mahtunut kääntymään eikä se uskaltanut peruuttaakaan. Aidassa kulki sähköt, enkä tiennyt missä sähköpaimen on. Omistajan konsultoinnin ja pienen etsimisen jälkeen sähköt saatiin pois. Otin langat Masan edestä alas, mutta herralla oli sen verran kiire, että en ihan maahan asti saanut lankoja kun Masa koitti mennä yli. No, lankoihinhan sen jalat osuivat, mutta onneksi Masakin on jollain tavalla fiksu ja pysyi hyppysissä ja rauhoittui.
Kokeiltiin seuraavaksi kääntymistä. Nyt, kun langat eivät enää olleet niin pelottavat, pienen säheltämisen jälkeen hevonen oli käännetty 180 astetta.
Masa huomasi reitin vapauteen ja pinkaisi ravilla pois. Sen verran aivoissa itsellänikin jotain liikkuu, etten jäänyt naruun kiinni vaan heitin narun Masan selän yli. Masa jäi muutaman metrin päähän, otti ruohoa ja lähti ravaamaan poispäin kun itse laitoin langat paikoilleen.
Juostiin Katen kanssa yhteistuumin portille. Pian kuuluikin Masan raviaskeleet ja herra ravaa portille. Portin sisäpuolelle päästyä Masa joi melko paljon, mikä ei toisaalta ole ihme jos 8 tuntia on ollut muualla kuin siellä missä pitäisi. Onneksi kuitenkin Masa on sen verran fiksu, ettei (kai) kovin kauas ole laitumesta lähtenyt.
Minä sain kuntoilla, kun juoksin laitumen aidat läpi. Kahdesta kohdasta oli ylälanka tippunut, mm. samasta mistä viime vuonna. Lankojen paikoilleenlaitto ja kiristys ja sitten Katen kanssa talliin.
Kate sai kunnon harjauksen ja rapsutteluja ja porkkanaa. Laitumella Masa oli taas vetänyt omaa treeniään, onneksi laitumen sisäpuolella, joten ajattelin viedä senkin talliin. Selvitin sen harjan ja hännät ja harjailin hiet pois. Pyyhin myös hionneimmat paikat kostealla pyyhkeellä.
Innostuin lisäksi pesemään ja rasvaamaan Katen suitset ja molempien riimut. Kotiläksyiksi otin Katen hackamoret pestäviksi ja rasvattaviksi.
Loppuun vielä kuvia 17. päivä kun käytiin Katen kanssa n. 40 min käyntimaastossa ilman satulaa. Kyllä sielu lepää, kuin pääsee lämpimänä kesäpäivänä maastoon :3
Olen vain useimmiten käynyt rapsuttelemassa Masaa ja Katea. Helposti vierähtää laitumella tuntikin, kun etenkin Masa on kovin sosiaalinen :D
Ollaan Masan kanssa selkeästi löydetty yhteisempi sävel, kun ollaan touhuttu enemmän yhdessä vaikkakin vain rapsuttelun ja hengailun kautta.
Viime perjantaina 5.6. mentiin Katen kanssa hetkeksi kentälle pyörimään. Pitkästä aikaa kun ratsaille jaksoin, sain myöskin jotain aikaseksikin päämäärättömän pyörimisen sijaan.
Kentän toisessa päädyssä oli osittain levitetty hiekkakasa, jonka vuoksi pääty oli raskaampi kuin toinen ja Kate vähän kompuroi. Oltiinkin melkein sitten melkein vain toisella päädyllä.
Ajattelin, että alan työstämään taipumista ja tein alkukäyntien aikana jo paljon kiemuroita ja muutamia peruutuksia. Kun otin ohjia, alkuun taivuttelin taas vähän ylireagoivasti ja vein ohjaa sivulle päin. Pienensin pikkuhiljaa ympyrää, mitä enemmän Kate rupesi taipumaan. Kun Kate alkoi reagoida paremmin, ajattelin tehdä vähän puolikkaita takaosakäännöksiä (tosin tarkoituksella isommasti mitä takaosakäännös), jotta saisin takaosaa vähän aktiivisemmaksi. Välissä käveltiin kuitenkin välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen aloin ratsastaa ympyröitä aluksi. Pyrin pitämään käynnin mahdollisimman hyvänä, vaikka pienensin pikku hiljaa ympyröitä. Kate tajusi homman jujun äkkiä.
Alettiin tekemään kasin mallista reittiä, ei ihan kasia mutta lähes, puolikkailla takaosakäännöksillä. Välillä käveltiin rentoutukseksi suoraankin ja muita reittejä. Ajattelin, että Kate kyllästyisi äkkiä, mutta se teki ihan halukkaasti tehtävät ja rupesi käyttämään takajalkojansakin ja tukeutumaan ohjaan.
Lopetettiin 20-25 minuutin ratsastuksen jälkeen ja käveltiin hetki kentällä pitkin ohjin ennen kuin siirryttiin maastoon kävelemään loppukäynnit. Yhteensä noin 30-35 minuuttia meni ratsastukseen.
Lauantaina oli tarkoitus käydä muistaakseni maastossa, mutta olin unohtanut toisen työn päivää sopiessa enkä kerennyt kuin harjata Katen ja samalla vähän Masaakin. Ja viedä tietysti porkkanaa tuliaisina.
Eilen tiistaina alun perin oli ajatus lähteä maastoon, mutta ajattelin pitkästä aikaa ohjasajaa. Tarkoituksena oli käydä maastossa kävelemässä 10-15 minuutin alkukäynnit ja mennä sitten pellolle vähän ravailemaan ja touhuamaan.
Maasto-osuus meni ihan hyvin, mutta pellon sijaan käytiin kentällä. Olin kuvittelevinani loppumaastosta, että Kate ei ihan normaalisti käyttänyt vasenta etustaan, joten kävin kentällä ravuuttamassa Katea muutaman kerran molempiin suuntiin ja tein pari siirtymistä. Kentällä Kate ei näyttänyt muulta kuin normaalilta ja kävin vielä etujalat läpi kädellä eikä missään tuntunut lämpöä tai aristusta eikä mitään muutakaan. Kengättömänä Kate saattoi arkoa vähän kiviä maastossa.
Joka tapauksessa tuuli tarttui ohjiin sen verran, että rupesi itseäni ärsyttämään. Ajattelin, että eiköhän mennä takaisin laitumelle tallin kautta. Kävin tallissa vielä jokaisen jalan läpi ja selän ja lavat koitin eikä mitään tuntunut.
Porkkanavenytysten jälkeen vein Katen takaisin laitumelle. Rasvasin sen ja Masan hännän, kun molemmat olivat hinkanneet häntäänsä.
En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.
Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.
Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa).
Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.
Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.
Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.
Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3
19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.
Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.
Shiatsuhoidon Katelle tehnyt Suvi (Pure Heart) tuli uudelleen tapaamaan Katea. Kst-hoito oli jo helmikuun lopulla (eihän postaus ole kun kuukauden myöhässä), mutta ei ole pahemmin ollut kiinnostusta tapella videoiden kanssa shiatsuvideoepisodin jälkeen. Vihdoin sain sen kuitenkin väkerrettyä. Musiikki ei liene ihan sopivin videoon rytmiltään, mutta olkoon.
Tällä kertaa hoitona oli, kuten otsikosta näkee, kraniosakraaliterapia.
Kst-hoito on selkäydinnesteeseen perustuva hoito. Sen avulla voidaan vaikuttaa mm. hermojärjestelmään ja aivonestekiertoon, lihaksiin ja fascioihin (kalvoihin), tasapainoiseen liikkumiseen, jne.
Suvi on aloittanut opiskelemaan hoitoa, joten hän vasta etsi Katen kraniosakraalirytmin ja yrittää saada sen tasapainoon.
Suvin kanssa on helppo tulla toimeen, vaikka itse olenkin tietyllä tavalla sulkeutunut ihminen :D On hieno nähdä, kuinka hän keskittyy hevoseen ja osaa lukea käytöstä.
Lavan ja sään alueella edelleen oli pientä jumia, lähinnä ylälinjassa, mutta kuulemma vähän parantunut. Hoidon aikana Suvi sai jumia vähän laskeutumaan.
Hoito-ohjeeksi tosiaan saatiin harjan tukistelua ja kst-hoidon jälkeen pari vapaata tai hyvin kevyttä päivää.
Keskiviikkona 18. päivä iski kova halu leikkiä taas oikeasti ratsastajaa. Kenttä on suurimmaksi osaksi sula, joten siellä kelpaa taas ratsastaa.
Siispä mudassa pyöriskellyt (onneksi jo kuivunut) Kate sai huolellisen harjauksen ja sitten lähdettiin kentälle.
Aloin jo alkukäyntien aikana ratsastamaan, etten vain matkustellut selässä. Ensimmäisen kierroksen aikana Kate löysi toisen hevosen piehtaroimispaikan ja haistellessaan rupesi kuopimaan, joten sain vähän komentaa jatkamaan matkaa. Kahden kierroksen ajan Kate olisi kovin mielellään pysähtynyt kyseiselle paikalle, mutta sen jälkeen ei enää ollut ongelmia.
Kiemurreltiin kentällä ympäriinsä ja käytettiin hyväksi kolmea puomia, jotka edelliseltä oli jäänyt kentälle. Puomit näkyvät alla olevalla videolla, kaksi puomia lävistäjällä ja pitkän sivun vieressä olevan valkoisen estetolpan kohdalla. Mentiin kaikkia kolmea ja välillä lävistäjän tai pitkän sivun puomia erikseen. Kaikkien kolmen ylittäminen oli siinä mielessä hyvä, että välillä ei ollut aikaa kovin haaveilla, mikäli halusi saada hevosen suoraksi lävistäjän puomeilta suoralle puomille.
Tehtiin myös välillä liioiteltuja taivutteluja (lähinnä oman ratsastuksen vuoksi: näin selkeästi, millon teen oikein ja milloin esimerkiksi käytän liikaa sisäohjaa) ja muutamia pohkeenväistöjä, joista Kate ei erityisemmin välittänyt. Sen vuoksi en pyytänyt kuin pari väistöaskelta aina.
10-15 minuutin jälkeen ruvettiin ravailemaan ja tekemään siirtymisiä. Taidettiin aloittaa pitkällä sivulla ja otettiin puomia mukaan: joko ennen puomia tai sen jälkeen vaihtui ravista käyntiin tai käynnistä raviin. Yleensä puomin jälkeen pyrin siirtämään Katen mahdollisimman nopeasti käyntiin, mutta välillä jatkettiin kentän ympäri puomille, jota ennen siirryttiin käyntiin tai jäätiin parille pääty-ympyrälle tai vaihdettiin suuntaa. Ensimmäisellä puominylityskerralla Kate hypähti puomin yli :D
Ravissa en mennyt kaikkia kolmea puomia yhdellä kertaa kuin muutaman kerran, silloin, kun tuntui, että Kate oli hyvin kuulolla. Kate tuntui innostuvan puomeista.
Kuitenkin pian huomasin, että Kate rupesi hakeutumaan muotoon ja tukeutui ohjaan (minulle) pitkiäkin aikoja. Tuli sellainen fiilis, että en ehkä mokaa ihan koko aikaa.
Välikäyntien jälkeen aloitettiin taas ravailu, tällä kertaa Kate tuntui vähän menevän lapa edellä ympyröillä. Tähän keskityttiin sitten hetken aikaa, ja kun saatiin muutama hyvä suoritus, annoin Katelle pitkät ohjat ja käveltiin hetken.
Tulin alas satulasta ja otin Katelta satulan ja suitset pois. Kate oli vähän hionnut ja alun kuopimisen takia ajattelin, josko se haluaisi piehtaroida.
Kokeilin, josko Kate seuraisi minua ravissa - ja se seurasi! Ensimmäinen kerta, kun Katea kiinnostaa täysin vapaana seurata ravissa :)
Tallilla taas harjasin ja venyteltiin porkkanavenytykset ja häntävenytys. Täältä löytyy niitä venytyksiä, mitä yleensä teen Katelle. Yleisimmät tosiaan ovat porkkanavenytykset. Lisäksi tuosta puuttuu häntävenytys, jalkojen venytys ja harjan ravistelu/tukistelu. Tässä (englanniksi) Youtube-videossa myös häntävenytys ja yhdenlainen etujalkojen venytys.
Torstaina 19. päivä olin ajatellut tehdä Masan kanssa jotain, kun pitkästä aikaa pääsin ajoissa tallille. Sai taas pitkän aikaa rapsutella karvaa pois ja eilispäivän aikana kerätyt mudatkin lähtivät hyvin hikiviilalla.
Matka kentälle meni rauhassa, vaikka Masasta näkyikin, että se oli innoissaan. Kentälle päästyä Masa rauhoittui.
Aloitettiin taas kävelemällä kenttää ympäri, annoin Masan haistella ja tutkailla kenttää.
Kun oltiin Masan kanssa vähän kävelty ja harjoiteltu keskittymistä, otin myös puomin ja siniset pullolaatikot tai mitkä lieneekään vähän korottamaan puomia. Ensiksi nostin vain toiselta puolelta, minkä jälkeen käveltiin käynnissä sen yli. Menin välillä itse myös yli ja välillä sivulta. Taas palkintona toimi rapsutukset.
Sen jälkeen mentiin taas ympyrälle työskentelemään. Tällä kertaa ympyrälle lähdön kanssa ei jouduttu pelaamaan, mutta oikomisen kanssa ja ravi meinasi koko ajan tippua käynnille. Tosin osittain saattoi johtua siitä, että unohdin juottaa Masan ennen lähtöä kentälle, sillä Masa pysähdyksissä etenkin yritti pienestä lätäköstä juoda.
Kun vähän ympyröihin oltiin saatu sitä ympyrän muotoa enemmän, siirryttiin toiselle puolelle kenttää, mihin nostin puomin molemmilta puolilta muovilaatikon päälle. Sitten Masa ympyrälle ja kohti miniestettä. Masa taisi vähän ihmetellä, että mitäs nyt ja hidasti vauhtia (vaikka pysyikin ravissa). Sitten se loikkasi esteen yli ja jatkoi matkaa. Kehuin sitä paljon, kun se ylitti esteen.
Mentiin vielä toisen kerran yli, tällä kertaa ei erityisemmin vauhtiin tullut muutoksia ja Masa ylittikin esteen ilman hyppäämistä.
Itselläni herpaantui tässä vaiheessa jostakin syystä keskittyminen, joten estettä ei enää ylitetty kuin parin kerran yrityksen jälkeen otettiin yksi onnistunut yritys. Sitten lopeteltiinkin jo.
Piti touhuta Katenkin kanssa, mutta aamupalattomuuden takia olin niin väsynyt, että päätin vain istua hetkeksi laitumelle, ennen kuin lähtisin kotiin.
Pian Kate tulikin lähelle ja aloin rapsuttaa sitä. Ja ensimmäisiä kertoja (olisiko toinen vai kolmas kerta), kun Kate alkoi hamuamaan olkapäätä rapsuttaessani sitä. Ei olisi millään malttanut siitä enää lähteä, mutta puolen tunnin rapsuttelun jälkeen lähdin.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Kuvat ovat sunnuntailta. Pahoittelut laadusta, en kunnolla säätänyt kameraa enkä jaksanut muokkailla. 13. päivä perjantaina kävin ratsastamassa kentällä Katella pitkästä aikaa. Sain kaveriltani lyhyemmät jalustinhihnat, joita ei tarvitse laittaa kahdesta kolmeen kiepille, kun haluaa ratsastaa vähän yritteliäämmin. Laitoin Katelle hackamoret.
Aluksi Kate sai kävellä vajaat kymmenen minuuttia pitkin ohjin ja keskityttiin lähinnä kiemurtelemaan kentällä pohje- ja painoavuilla. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja ruvettiin vähän tekemään enemmän, pienempiä ympyröitä, tarkempia käännöksiä ja vähän kiinnittämään liikkumiseen muutenkin huomiota. Viisi minuuttia käveltiin, ennen kuin nostin ravin.
Aluksi tuntui, että en osannut yhtään enää ravata, oma tasapaino ei pitänyt ja kun piti vielä ohjata hevosta. Tosin oltiin pääty-ympyrällä normaalia enemmän (3-4 ympyrää, sitten muuta hetki ja taas pääty-ympyrälle), ja koska en erityisemmin ole pääty-ympyröitä ratsastellut niinkään monia, piti keskittyä myös siihen, että en kaatuisi itse mihinkään suuntaan ja miten saan ympyrästä ympyrän muotoisen.
En itse erityisemmin ratsastaessa pidä pääty-ympyröillä työskentelemisestä (voltit, silloin tällöin pääty-/keskiympyrät on eri asia kuin itsessään työskentely ympyrällä). Juoksutan kuitenkin Kateakin aina silloin tällöin liinassa tai ohjasajaen, jolloin hevonen joutuu pyörimään siinä ympyrällä, mikä rasittaa jalkoja.
Otettiin jossain kohtaa välikäynnit. Naureskelin epätoivoisesti omalle yrittämiselle ja yritin uskotella, että tekemällä oppii. Sitten taas ohjat käteen ja raville. Mutta yhtäkkiä tuntuikin siltä, että en enää sössinyt koko aikaa. Pystyin keventämään askelten tahdissa, ei tarvinnut miettiä niin paljoa tekemistä ja Katekin tuntui paremmalta. Kate rupesi tukeutumaan ja hakemaan muotoa, vaikka ei pysynytkään pitkiä aikoja. Parin onnistuneen pääty-ympyrän jälkeen suunnanvaihto ja yksi ympyrä toiseen suuntaan. Sitten annoin Katelle ohjaa ja se sai venyttää kaulaansa alas. Mentiin pari kierrosta ravia pitkillä ohjilla ennen kuin siirsin Katen käyntiin ja tulin alas selästä.
Löysäsin satulavyön ja otin hetkeksi suitset pois päästä. Käveltiin vähän päälle viisi minuuttia ympäri kenttää. Laitoin suitset takaisin ja käytiin vielä kävelemässä metsäpolku ja tietä kautta tallille, eli noin 20 minuuttia loppukäyntejä yhteensä.
Kentällä pyörittiin yhteensä 35 minuuttia plus maastopolku. Tallissa laitoin Katelle fleecen siksi aikaa, että saatiin tehtyä porkkanavenytykset ja harjasin Masan.
15.2. tulin kahdentoista aikaan tallille, että kerkeäisin molemmat hevoset liikuttaa valoisaan aikaan. Otin ensiksi Masan käsittelyyn. Pitkästä aikaa ajattelin sen kanssa mennä vähän kentälle kävelemään ja juoksuttamaan. Selvitin taas Masan harjan kunnolla ja harjailin pitkän kaavan mukaan. Masa oli ihan hyvällä tuulella ja käyttäytyi aika normaalisti. Suojien laittamisen jälkeen Masa rupesi olemaan vähän eloisampi. Kun otin suitset esille ja rupesin lämmittämään kuolaimia, Masa rupesi vähän steppailemaan.
Lähdettiin kentälle päin ja Masan etupää oli vähän kevyehkö, vaikka ei varsinaisesti pystyyn noussutkaan. Laitoin heti Masan peruuttamaan. Kentälle kääntyessä Masakin vähän rauhoittui eikä enää ollut niin pörheänä.
Aloitettiin kävelemällä vaan ja tekemällä erilaisia kiemuroita. Annoin Masan myöskin haistella kaikkea mitä se nyt halusi haistella ja jäätiin pari kertaa seisomaan ja ihmettelemään muita hevosia, autoja tai ihmisiä.
Kun kenttää oltiin kierretty kymmenen minuuttia kiltisti, niin tuli muutama pieni kohtaus, jossa etupää joko keveni tai tuli muutaman miniaskeleen ravispurtti. Tällaisiin reagoin aina käskemällä peruuttaa. Sitten jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin aluksi lyhyin ajoin palkitsemaan.
Hoksasin tallissa, että Masa tykkäsi todella paljon metallisella harjakammalla rapsuttamisesta. Päätin, etten ota yhtään makupaloja mukaan, vaan kamman.
Aina, kun Masa oli kävellyt kiltisti ja pysähtyi kiltisti, rapsutin sitä kammalla aina 5-10 sekuntia.
Ei tarvinnut kuin viitisen minuuttia jatkaa tätä, kun Masan huomio oli paljon paremmin minussa.
Lähdettiin tästä sitten harjoittelemaan ympyrälle lähtöä. Pari askelta ympyrällä, seis ja rapsutus. Taas lähetys ympyrälle, pari askelta ja seis ja rapsutus. Pikkuhiljaa ympyrälläolon aikaa pidennettiin, mutta pyrin aina pysäyttämään Masan ennen kuin se itse pysähtyisi. Masa oppi melko äkkiä, että kun pyydetään pysähtymään, saa rapsutuksia. En palkinnut tai rankaissut siitä, jos se pysähtyi itse, pyysin vain uudestaan ympyrälle.
Mietin, että pitäisikö jättää harjoitukset siihen. Masa kuitenkin vaikutti vieläkin melko hyvin keskittyvältä ja positiivisella fiiliksellä olevalta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Aluksi jouduttiin muutamaan kertaan lähetys toistamaan. Sitten Masa otti hypähdys-hyvin epätoivoinen pukitusyritys-hypähdys-spurtin ja lähti laukkaamaan. Se puolen ympyrän jälkeen pysähtyi ja kääntyi kohti, mutta ohjasin uudestaan vaan ympyrälle. Melkeinpä samoin kuin äskenkin spurttasi ja jatkoi laukkaamista. Sitten se taas pysähtyi, vähän pidemmän ajan päästä, ja taas uudestaan ympyrälle, mikä toistui vielä paristi.
Himmailin äänellä vähän, kun Masa vähän oikoi ympyrällä ja kiihdytti vauhtia. Rupesin juoksemaan Masan vierellä niissä kohdin, ennen kuin oikominen alkoi ja pian Masa menikin paremmin ympyrällä ilman erityistä oikomista. Pian laukkakin vakiintui tasaiseksi. Masa laukkasi aika pitkään ennen kuin siirtyi raville. Vajaan 10 minuutin päästä siirsin Masan käyntiin, käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.
Oikeaan kierrokseen lähdettiin ravilla, mutta välillä Masa otti aina tietyllä neljänneksellä muutaman laukka-askeleen. Samoin laukka-askelien vastapäisellä neljänneksellä Masa puski ulospäin, joten sain hieman kiristää liinaa, jotta Masa ei olisi juossut lumikinoksessa.
Lopetettiin kymmenen minuutin päästä ja käveltiin hetki kentällä. Kentällä oltiin yhteensä noin 35-40 minuuttia plus loppukäynnit maastossa. Ajattelin, pitäisikö hakea loimi Masan päälle ennen kuin lähdetään maastopolulle, mutta mietin että Masalle voisi aiheuttaa ihmetystä käydä treenin jälkeen tallilla ja lähteä saman tien uudestaan. Käveltiin maastossa vartin verran, sama polku mitä Katen kanssa, paitsi että kuljettiin metsä edestakaisin eikä menty polulta tielle.
Loimitin Masan ja päästin vielä pihalle. Otin Katen myös, mutta Kate oli jo laitumella juossut itsensä vähän nihkeäksi. Siispä harjailin ja venyttelin vain Katen ja vein sen takaisin ulos.
Tiistaina 17. päivä menin vasta iltapäivästä tallille. Mentiin Katen kanssa kentälle, laitoin taas hackamoret.
Aloitettiin kenttää kävellen pitkin ohjin ja mutkikkaasti. Ohjia keräillessä tehtiin molempiin suuntaan yhdet pohkeenväistöt.
Ravissa tehtiin kahdeksikkoa aina yhdellä tai useammalla pääty-ympyrällä, jotta Kate ei ennakoisi. Mitään erityistä tavoitetta ei ollut, vähän erilaisempaa höntsäilyä. Katella pysyi ravi hyvin yllä ja itse pysyin kevennyksessä hyvin mukana suunnanvaihdoissa.
Käveltiin loppukäynnit kentällä pitkin ohjin. Tulin vielä alas, löysäsin satulavyön ja käveltiin muutamia kierroksia vielä yhdessä.
Koko ratsastukseen meni aikaa puolisen tuntia ja itselläni ei oikein ollut keskittymisfiilistä erityisesti. En siksi vaatinut mitään ihmeitä itseltäni tai Katelta. Tallissa taas venyteltiin porkkanavenytykset.
En ole päivittänyt blogia nyt, kun ei ole voinut tehdä oikein Katella mitään. Joko on plussakelit ja Katelle tulee tilsoja tai sitten on niin liukasta, että Kate menee jumiin jos joutuu varomaan koko ajan askeleitaan.
Melkeinpä olen vain harjannut tai käynyt taluttelemassa pienen (10-20min lenkin). Kerran käytiin puolisen tuntia kärryttelemässä, mutta oli niin pimeää ja tilsasi muualla kuin tiellä, että ei tosiaan puolta tuntia pidempää oltu ja mentiin edestakaisin krokotiililenkille vievää tietä. Kate olisi tosin halunnut mennä lujempaa, pieni ravipätkä otettiin, jonka jälkeen käynti ei meinannut oikein luonnistua. Jos pidätin Katen ravista käyntiin, se joko peitsasi tai kipitti osin ravia ja osin käyntiä.
Käytiin myös kentällä ilman satulaa, mutta kenttä oli auraamatta (10 senttiä lunta ja vielä nollakeli tai pari pakkasastetta), joten tilsojen takia lopetettiin, kun kaksi kertaa oltiin kenttä kierretty.
Talutellessa olen yrittänyt vähän keksiä Katelle tekemistä, joko pieniä ravipätkiä tai peruutuksia tai väistämistä.
Nyt olen kunnostautunut Masankin kanssa touhuamisen suhteen. 30. päivä innostuin selvittämään Masan harjan ja hännän ja harjaamaan oikein huolella. Hännän ja harjan selvittämiseen menikin paljon aikaa, mutta Masa nautti. Pahoittelut kännykkälaatuisista kuvista, olen mennyt melko hämärään aikaan ja yleensä suoraa jostakin, joten en ole kameraa taaskaan ulkoiluttanut.
Ennen...
...jälkeen.
Tänään tuli päivä, mitä olen pitkään odottanut: pakkaspäivä! Sain bannerin tehneeltä ystävältäni myöskin ohjasajo-ohjat. Ohjasajaessa saa hevosta paremmin taivutettua ja käyttämään ehkä paremmin kroppaansa kuin mitä pelkällä liinalla.
Viisitoista minuuttia käytettiin kävelyyn, muutamaan pysähdykseen ja vähän hommaan tutustumiseen. Viitisen minuuttia oltiin ympyrällä, jolloin pidin ohjia vähän tuntumalla. Kate aluksi ihmetteli vähän, mutta pian tukeutui jo vähän ohjillekin.
Ensimmäinen ravinosto oli lähinnä pää ylhäällä menoa, mutta seuraavalla Kate jo piti päänsä normaalissa asennossa. Muutaman kierroksen jälkeen Kate rupesi laskemaan päätään ja olemaan rennompi. Ravailtiin kymmenisen minuuttia.
Loppukäynnit olivat kymmenisen minuuttia. Hyvin kevyesti mentiin siis, Tallissa venyteltiin porkkanavenytyksillä.
Kuten maanantaina ja tiistaina ottaessani Masan sisälle, harjasin senkin samalla ennen karsinaan päästämistä.
