11.10. käytiin Katen kanssa kävelemässä pieni lenkki. Kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska Katella ei ole kenkiä.
Samalla kokeilin actionkameraa, mutta oli hieman vaikeaa pitää kameraa kädessä ja kuvata samalla, koska vielä en ole kerennyt ostamaan kameralle valjaita/kypäräremmiä.
Kesällä ei ole tullut oikein päiviteltyä. Ei olla Katen kanssa oikein tehty mitään ihmeellistä. Kesän tein kahta työtä, joista ensimmäisen rytmi 6 yötä töitä, 2 vapaata ja toista sitten tein aina kun oli vuoroja sopivasti. Vaikkakaan kummankaan tunnit harvemmin veivät yli 4-5 tuntia yössä.
Kesällä lähinnä ollaan köpötelty maastossa ja rapsuteltu ja harjailtu. Masankin kanssa kävin maastossa taluttelemassa.
Nyt viimeaikoina olen vähän ryhdistäytynyt. Katen kanssa mentiin vähän aikaa sitten pellolla hackamoreilla. Aiempana kertana olin juoksuttanut ja Kate saattoi olla hyvin lievästi epäpuhdas oikeasta etusesta, mikäli ei vaan pellon epätasaisuus tehnyt sitä.
Ratsastaessa Kate ei oikein tahtonut taipua vasemmalle päin millään, joten jumppailtiin sitten vain rauhakseen puolisen tuntia eikä oikein muuta. Pikku hiljaa Katekin vertyi.
Ostin myös naruriimun Katelle ja pääsin viemään kukkahattuilun vielä astetta pidemmälle. Pitkästä aikaa taas kokeiltiin pohkeenväistöä ja takaosan väistätystä maasta käsin. Kate tuntui kyllä toimivan paremmin naruriimulla - tiedä sitten kuvittelinko vain. Joka tapauksessa Kate muisti hyvin, mitä siltä haen.
Kuvat sekalaisessa järjestyksessä ja niin ihanaa puhelinlaatua.
En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.
Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.
Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa).
Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.
Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.
Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.
Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3
19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.
Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.
Shiatsuhoidon Katelle tehnyt Suvi (Pure Heart) tuli uudelleen tapaamaan Katea. Kst-hoito oli jo helmikuun lopulla (eihän postaus ole kun kuukauden myöhässä), mutta ei ole pahemmin ollut kiinnostusta tapella videoiden kanssa shiatsuvideoepisodin jälkeen. Vihdoin sain sen kuitenkin väkerrettyä. Musiikki ei liene ihan sopivin videoon rytmiltään, mutta olkoon.
Tällä kertaa hoitona oli, kuten otsikosta näkee, kraniosakraaliterapia.
Kst-hoito on selkäydinnesteeseen perustuva hoito. Sen avulla voidaan vaikuttaa mm. hermojärjestelmään ja aivonestekiertoon, lihaksiin ja fascioihin (kalvoihin), tasapainoiseen liikkumiseen, jne.
Suvi on aloittanut opiskelemaan hoitoa, joten hän vasta etsi Katen kraniosakraalirytmin ja yrittää saada sen tasapainoon.
Suvin kanssa on helppo tulla toimeen, vaikka itse olenkin tietyllä tavalla sulkeutunut ihminen :D On hieno nähdä, kuinka hän keskittyy hevoseen ja osaa lukea käytöstä.
Lavan ja sään alueella edelleen oli pientä jumia, lähinnä ylälinjassa, mutta kuulemma vähän parantunut. Hoidon aikana Suvi sai jumia vähän laskeutumaan.
Hoito-ohjeeksi tosiaan saatiin harjan tukistelua ja kst-hoidon jälkeen pari vapaata tai hyvin kevyttä päivää.
Keskiviikkona 18. päivä iski kova halu leikkiä taas oikeasti ratsastajaa. Kenttä on suurimmaksi osaksi sula, joten siellä kelpaa taas ratsastaa.
Siispä mudassa pyöriskellyt (onneksi jo kuivunut) Kate sai huolellisen harjauksen ja sitten lähdettiin kentälle.
Aloin jo alkukäyntien aikana ratsastamaan, etten vain matkustellut selässä. Ensimmäisen kierroksen aikana Kate löysi toisen hevosen piehtaroimispaikan ja haistellessaan rupesi kuopimaan, joten sain vähän komentaa jatkamaan matkaa. Kahden kierroksen ajan Kate olisi kovin mielellään pysähtynyt kyseiselle paikalle, mutta sen jälkeen ei enää ollut ongelmia.
Kiemurreltiin kentällä ympäriinsä ja käytettiin hyväksi kolmea puomia, jotka edelliseltä oli jäänyt kentälle. Puomit näkyvät alla olevalla videolla, kaksi puomia lävistäjällä ja pitkän sivun vieressä olevan valkoisen estetolpan kohdalla. Mentiin kaikkia kolmea ja välillä lävistäjän tai pitkän sivun puomia erikseen. Kaikkien kolmen ylittäminen oli siinä mielessä hyvä, että välillä ei ollut aikaa kovin haaveilla, mikäli halusi saada hevosen suoraksi lävistäjän puomeilta suoralle puomille.
Tehtiin myös välillä liioiteltuja taivutteluja (lähinnä oman ratsastuksen vuoksi: näin selkeästi, millon teen oikein ja milloin esimerkiksi käytän liikaa sisäohjaa) ja muutamia pohkeenväistöjä, joista Kate ei erityisemmin välittänyt. Sen vuoksi en pyytänyt kuin pari väistöaskelta aina.
10-15 minuutin jälkeen ruvettiin ravailemaan ja tekemään siirtymisiä. Taidettiin aloittaa pitkällä sivulla ja otettiin puomia mukaan: joko ennen puomia tai sen jälkeen vaihtui ravista käyntiin tai käynnistä raviin. Yleensä puomin jälkeen pyrin siirtämään Katen mahdollisimman nopeasti käyntiin, mutta välillä jatkettiin kentän ympäri puomille, jota ennen siirryttiin käyntiin tai jäätiin parille pääty-ympyrälle tai vaihdettiin suuntaa. Ensimmäisellä puominylityskerralla Kate hypähti puomin yli :D
Ravissa en mennyt kaikkia kolmea puomia yhdellä kertaa kuin muutaman kerran, silloin, kun tuntui, että Kate oli hyvin kuulolla. Kate tuntui innostuvan puomeista.
Kuitenkin pian huomasin, että Kate rupesi hakeutumaan muotoon ja tukeutui ohjaan (minulle) pitkiäkin aikoja. Tuli sellainen fiilis, että en ehkä mokaa ihan koko aikaa.
Välikäyntien jälkeen aloitettiin taas ravailu, tällä kertaa Kate tuntui vähän menevän lapa edellä ympyröillä. Tähän keskityttiin sitten hetken aikaa, ja kun saatiin muutama hyvä suoritus, annoin Katelle pitkät ohjat ja käveltiin hetken.
Tulin alas satulasta ja otin Katelta satulan ja suitset pois. Kate oli vähän hionnut ja alun kuopimisen takia ajattelin, josko se haluaisi piehtaroida.
Kokeilin, josko Kate seuraisi minua ravissa - ja se seurasi! Ensimmäinen kerta, kun Katea kiinnostaa täysin vapaana seurata ravissa :)
Tallilla taas harjasin ja venyteltiin porkkanavenytykset ja häntävenytys. Täältä löytyy niitä venytyksiä, mitä yleensä teen Katelle. Yleisimmät tosiaan ovat porkkanavenytykset. Lisäksi tuosta puuttuu häntävenytys, jalkojen venytys ja harjan ravistelu/tukistelu. Tässä (englanniksi) Youtube-videossa myös häntävenytys ja yhdenlainen etujalkojen venytys.
Torstaina 19. päivä olin ajatellut tehdä Masan kanssa jotain, kun pitkästä aikaa pääsin ajoissa tallille. Sai taas pitkän aikaa rapsutella karvaa pois ja eilispäivän aikana kerätyt mudatkin lähtivät hyvin hikiviilalla.
Matka kentälle meni rauhassa, vaikka Masasta näkyikin, että se oli innoissaan. Kentälle päästyä Masa rauhoittui.
Aloitettiin taas kävelemällä kenttää ympäri, annoin Masan haistella ja tutkailla kenttää.
Kun oltiin Masan kanssa vähän kävelty ja harjoiteltu keskittymistä, otin myös puomin ja siniset pullolaatikot tai mitkä lieneekään vähän korottamaan puomia. Ensiksi nostin vain toiselta puolelta, minkä jälkeen käveltiin käynnissä sen yli. Menin välillä itse myös yli ja välillä sivulta. Taas palkintona toimi rapsutukset.
Sen jälkeen mentiin taas ympyrälle työskentelemään. Tällä kertaa ympyrälle lähdön kanssa ei jouduttu pelaamaan, mutta oikomisen kanssa ja ravi meinasi koko ajan tippua käynnille. Tosin osittain saattoi johtua siitä, että unohdin juottaa Masan ennen lähtöä kentälle, sillä Masa pysähdyksissä etenkin yritti pienestä lätäköstä juoda.
Kun vähän ympyröihin oltiin saatu sitä ympyrän muotoa enemmän, siirryttiin toiselle puolelle kenttää, mihin nostin puomin molemmilta puolilta muovilaatikon päälle. Sitten Masa ympyrälle ja kohti miniestettä. Masa taisi vähän ihmetellä, että mitäs nyt ja hidasti vauhtia (vaikka pysyikin ravissa). Sitten se loikkasi esteen yli ja jatkoi matkaa. Kehuin sitä paljon, kun se ylitti esteen.
Mentiin vielä toisen kerran yli, tällä kertaa ei erityisemmin vauhtiin tullut muutoksia ja Masa ylittikin esteen ilman hyppäämistä.
Itselläni herpaantui tässä vaiheessa jostakin syystä keskittyminen, joten estettä ei enää ylitetty kuin parin kerran yrityksen jälkeen otettiin yksi onnistunut yritys. Sitten lopeteltiinkin jo.
Piti touhuta Katenkin kanssa, mutta aamupalattomuuden takia olin niin väsynyt, että päätin vain istua hetkeksi laitumelle, ennen kuin lähtisin kotiin.
Pian Kate tulikin lähelle ja aloin rapsuttaa sitä. Ja ensimmäisiä kertoja (olisiko toinen vai kolmas kerta), kun Kate alkoi hamuamaan olkapäätä rapsuttaessani sitä. Ei olisi millään malttanut siitä enää lähteä, mutta puolen tunnin rapsuttelun jälkeen lähdin.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.
Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.
No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.
Lauantaina 13. päivä tosiaan Kate pääsi shiatsuttavaksi. Shiatsun teki Suvi (Pure Heart / Facebook). Tämän julkaiseminen venähti, sillä video ei toiminut Youtubessa oikein, Blogger ei suostunut edes lataamaan jne...
Ihan kaikkea en saanut videolle. Videomateriaalia en saanut kuin 20 minuutista alusta, sillä muistikortti tuli täyteen. Tosin Katen reaktiot eivät kovinkaan eronneet videokoosteesta loppuvaiheessa.
Kate on vähän tyyppiä "En myönnä mitään" (esimerkkinä rapsuttaessa huulet vain vähän värisevät, kun taas Masalla tulee selkeä hamuamistyylinen). Vähän arvelinkin siis, että hoito ei ainakaan ensimmäisellä kerralla saisi sellaista kunnon näkyvää uneliaisuutta ja rentoutta päälle, miten sen nyt paremmin selittäisi, mutta pienet vinkit antoivat kyllä suuntaa. Pieni huulten "vapina", haukottelu, nuoleskelu, jalan lepuutus, silmät ja korvat (sekä tietysti muutkin, mutta nämä helpommin havaittavat) kertoivat kyllä hyvin, mikä tekee hyvää. Kyllä muutaman kerran Kate näytti siltä, että kohta nukahtaa, vaan ei kuitenkaan.
Kate tuntui hieman olevan hämillään, että mitä nyt tapahtuu.
Kuvat ovat loppupuolelta, siinä +20 min hoidon alkamisesta.
Katelta Suvi löysi lavan ja sään alueella jäykkyyttä ja pientä lihasjumia, mitä olenkin epäillyt jo jonkin aikaa. Varsinkin maastossa isoissa mäissä (hassu sana! :D Ei liene hyvä idea kirjoittaa postausta keskellä yötä) satula usein tuntuu valuvan sään ja lapojen päälle. Myös Suvin mielestä satulan valuminen saattaa olla syy siihen, että lapa/säkä ovat jumissa.
Lisäksi ristiselän ja niskan alueella Kate jonkin verran reagoi, siellä lienee olevan pientä jumia myös. Niskan jumista en osaa oikein sanoa mistä johtuu, mutta Suvi sanoi mahdolliseksi, että niska jumiutuu, kun Katella on tapana nostaa päänsä korkealle, jos se kuulee tai näkee jotain.
Tähän nyt jonkinnäköinen supertiivistys, että mitä shiatsu on - tarkemmat selostukset näkee mm. postauksen alussa olevalta Pure Heartin sivulta.
Shiatsu on japanilainen hoitomenetelmä, jossa hoidetaan energiakanavia. Akupisteet sijaitsevat energiakanavilla. Shiatsussa käytetään kosketusta ja painetta/painelua kehon energiakanaviin (=meridiaaneihin).
Pidin itse Suvin tavasta käsitellä ja kuunnella hevosta.
Katella hoidettiin virtsarakko-, ohutsuoli- ja mahameridiaaneja. Tästä eteenpäin teksti perustuu Suvin antamaan selvitykseen.
Meridiaanien nimillä ei ole yksin tekemistä elimen kanssa, jonka nimisiä ovat, vaan vaikuttavat monella tavalla.
Katen hoito aloitettiin virtsarakkomeridiaanilla. Virtsarakkomeridiaani on yleensä hoidossa mukana ja se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja tasapainottavasti muihin meridiaaneihin. Sen ensisijainen tehtävä liittyy liikkeeseen ja luurankoon.
Ohutsuolimeridiaanin tehtävä liittyy mm. ruoansulatusjärjestelmään. Suvi valitsi tämän meridiaanin Katelle, sillä Katella oli jännittyneisyyttä lavassa ja säässä. Ohutsuolimeridiaani kulkee lavan ja sään lähistöllä.
Mahameridiaani liittyy ravitsemiseen, ravintoon ja ruoansulatusjärjestelmään.
Pahoittelen musiikin loppuun tulleita aplodeja, en jaksanut enempää säätää koko videon kanssa enää. :D
Torstaina kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa ja vähän venyttelemässä Katea, joten siitä en erillistä postausta viitsi tehdä.
Eilen lauantaina ajattelin pitkästä aikaa juoksuttaa ja tehdä maastakäsin työskentelyä. Mentiin kentälle ihan varmuuden vuoksi, koska pellolla heinä oli kosteaa ja pohja vähän mutainen. Tehtiin 15-20 minuuttia ihan peruspysähtymisharjoitusta lähinnä, muutamalla takaosan väistöharjoituksilla ja peruutuksilla höystettynä. Sitten aloitin juoksuttamisen. Kentällä oli valmiiksi puomeja, joten ajattelin piristää juoksutusta niillä. Ensiksi oli kaksi puomia ympyrällä reilulla välillä, nelisen raviaskelta muistaakseni meni väliin. Molempiin suuntiin ensin käynnissä yhdestä kahteen kertaan ja muutaman kerran ravissa. Lisäsin sitten puomin keskelle, eli kaksi raviaskelta meni puomien väliin. Välissä Kate sai kävellä muutenkin kuin ympyrällä, kun siirtelin puomeja ja mietin miten olisi hyvä. Lopuksi tein vielä käyntipuomit. Juoksuttamisessa meni n. 20 minuuttia, käynteineen ja raveineen ja puomien kanssa säätämisineen.
Sitten ajattelin, että käyn pistämässä liinan portille vielä varmuuden vuoksi ja päästän Katen vapaaksi ja katson, miten Kate käyttäytyy. Kate meni ensimmäisenä syömään, mutta kun menin siirtelemään puomeja paikoilleen, Kate tuli luokseni. Otin siltä kuolaimet tässä välissä pois, sillä syöminen kuolainten kanssa oli vähän vaivalloista. Kate muutenkin tuli luokseni, vaikka välillä kävi syömässä kentän laidoilta. Se myös seuraili minua.
Koitin sitten ihan kokeilumielessä miten Kate reagoisi painostamiseen. Aluksi Kate oli vähän hämillään, kun ei saanutkaan mennä vapaasti kentän laidalle syömään. Kokeiltiin muutaman kerran myös nostaa ravi, ja Kate nostikin hienosti. Olin itse vähän epäjohdonmukainen muutamassa kohtaa, mikä hämmensi Katea. Ehkä jokin toinen kerta koitetaan uudestaan ja niin, että itsekin olen valmistautunut irtona käsittelyyn.
Tiistaina 5.8. piti tehdä ihan virallinen videopostaus, mutta suunnitelmat vähän vaihtuivat. Lenkistä en kerro enempää, hieman tylsähkö video siitä tuli enkä jaksanut paljoa muokkailla. Ratsastusvideot kuvattu vanhalla digikameralla, joten laatukin sen mukaista. Erottaa siitä sentään hevosen. Lenkki oli 40 minuuttia, vaikka suunnittelin aluksi 20-30 minuutin lenkkiä. Matkaa kertyi 3,86km ja keskinopeus 5,3km/h. Maksiminopeus oli 10,5km/h. Keskiviikkona vain kuvailin ja rapsuttelin Katea ja Masaa, tämän postauksen kuvat ovat siis 6.8. kuvattuja.
Eilen lauantaina oli mukavan viileä talleilla pitkästä aikaa. Noin 20 astetta varjossa ja tuuli vähän. Ajattelin pitkästä aikaa käydä ihan tiellä, kun lauantaisin ei hirveästi autoja saati rekkoja liiku teillä. Kate oli vähän sellaisella tuulella, että vähän oli normaalia kyttääväisempi ja vähän sellainen ei varsinaisesti haluton mutta ei myöskään olisi hirveästi innostanut lähteä tallilta.
Ensimmäisiä tuijotteluita aiheutti pyöröpaalit pellolla. Sen jälkeen tien vieressä laiduntava poni ja myöhemmin tiellä Kate säpsähti kahdessa kohdassa lähes peräkkäin, muutaman kymmenen metrin välillä. Ajattelin, että käydään pitkästä aikaa kävelemässä sillan yli ja käännytään sitten vähän matkaa sillan jälkeen. Katen kanssa ollaan ylitetty silta muutamaan kertaan ja aina ollaan vähintään pienen neuvottelun jälkeen päästy hyvin ylitse.
Kate ei millään olisi halunnut mennä sillan yli. Aluksi päästiin melkein sillan alkukohtaan, mutta Kate päätti peruuttaa. Se olikin pisin kohta, mihin Kate suostui menemään. Siltaa ennen on sellainen hiekkainen levennys joka muuttuu myöhemmin pelloksi, joten päästiin hyvin väistämään autoja ja rauhoittamaan välillä tilannetta (en siis paineistanut Katea koko aikaa, vaan rauhoitin välillä tilanteen niin, että kun Kate ei enää poistunut sillan/kaiteen läheltä tai siitä mihin sen olin pyytänyt, se sai rapsutuksia ja olla muutaman minuutin ilman, että tein yhtään mitään).
Kun Kate ei suostunut menemään edes kaiteen kohdalle, joka alkaa jo ennen siltaa, koitin saada sillan hevoselle kannattavammaksi niin, että peruutettiin aina, kun Kate lähti sillasta poispäin. Loppujen lopuksi se vain turhautti Katea ja Kate ilmaisikin sen muutamaan otteeseen kuopimalla.
Peruuttamisen jälkeen rauhoitin tilannetta vähän vain antamalla Katen olla hetken. Koitin seuraavaksi ratsastaa enemmän tielle ja sitä kautta ohjata loivemmin sillalle, mutta Kate ei suostunut asfaltille menemään muutamalla yrityksellä, joten tilanteen rauhoitus ja taktiikan vaihto.
Parhaiten Katen sain lähelle siltaa, tosin en kaidetta edemmäs, vetämällä kevyesti sillanpuoleisesta ohjasta ja kannustamalla äänellä enemmän kuin fyysisillä avuilla. Paljon kehuja aina, kun Kate siirtyi lähemmäs siltaa. Loppujen lopuksi oltiin neuvoteltu suunnasta puolisen tuntia, kunnes autoilija tuli taluttamaan Katen sillan yli. Paljon kehuja ja ihminen vierellä Kate tuli varovasti ja puhisten sillan yli ja sai tooooodella paljon kehuja sillan jälkeen. Kiitoksia vain sille, joka meidät auttoi sillan yli! :) Pyörittiin vielä kymmenisen minuuttia sillan toisella puolella ja nähtiin samalla toinen ratsukkokin. Takaisinpäin tultaessa Kate meni hyvin sillan yli, tosin hirveän epävarmasti ja varovasti. Sillan ylityksen jälkeen Kate sai porkkanaa ja rapsutuksia.
Katelle tuli kiire kotiinpäin ja säpsähti tiellä samoissa kohdissa kuin tultaessa. Muuten kotimatka meni hyvin ja Katekin rentoutui kun päästiin lähemmäs tallia.
Tietysti olisin voinut tulla alas Katen selästä ja taluttaa Katen sillan yli, mutta en pääse Katen selkään ilman jotain kantoa tai kiveä ja talvella jouduin samassa kohdassa kävelemään Katen vierellä melko pitkään ennen kuin pääsin takaisin Katen selkään. Jälkiviisaus on turhaa, sillä olisin myös voinut lopettaa siihen, kun Kate suostui menemään lähelle ja olemaan rentona. No, tästäkin opin ja mahdollisena seuraavana kertana osaan vaatia vähemmän sekä itseltäni että hevoselta. Virheitä tulee tehdä jotta niistä osaa ottaa oppia. Seuraavalla kerralla tehdään Katen kanssa jotain rentoa ja leppoisaa. Tallissa Kate sai vielä porkkanaa ja huolellisen harjauksen.
Normaalisti 40 minuutin lenkki venähti noin 1h30min pituiseksi (noin 20min/suunta + 30min sillan luona + 10min sillan jälkeen). Vaikkakin aikaa meni, koko aikaa ei oltu liikkeessä mikä näkyy myös keskinopeudessa (3,7km/h) ja seisoskeltiinkin sillan luona tosiaan jonkun aikaa, että saatiin välillä vähän tilannetta rauhoitettua ja Katen hermoja vähän lepuutettua, raasua kun kiusattiin ikävällä sillalla. Maksiminopeus oli 15,2km/h, kun sillalta päästiin ja Katella oli kiire kotiin. Mentiin jonkin aikaa osittain ravia ja osittain käyntiä. Matkaa kertyi yhteensä pyörimisineen päivineen 6,10km, vaikka sama lenkki oli talvella 5,47km (ja tästä lauantain lenkistä talvella käytiin vielä 500 metriä edemmäs, eli yhteensä edestakaisin vajaat kilometri enemmän). Ensi kerralla ollaan viisaampia sillan suhteen, otetaan enemmän porkkanaa mukaan ja vaaditaan vähemmän :)
Tuo sotku on se, missä pyörittiin sillan edessä. Tosin nuolen yläpuolella oleva reitti on jokin ihan randomi, ei sitä kautta kyllä menty, kun ilmeisesti menee metsän ja pellon läpi ja ne olivat vieressä...
Aluksi taas varoitus postauksen puhelinlaatuisista kuvista. Pitäisi joku päivä ottaa kunnon kamera mukaan.
Sunnuntaina tallilla tapoin aikaa vajaan tunnin verran putsaamalla Katen harjoja karvoista ja pölystä. En osannut yhtään päättää, mitä tekisin Katen kanssa eikä kotiinkaan huvittanut mennä hienolla kelillä. Lakaisin myös pikaisesti varustehuoneen lattian, kun karsinatkin oli jo siivottu ja tallin lattia lakaistu.
Loppujen lopuksi päätin kuitenkin käydä katsomassa itselleni uutta reittiä ratsain. Reitillä Kate hieman jumitti, kun kuuli puskien ja kivien takana olevat ihmiset ja hevoset. Päästiin kuitenkin hyvin ohi ja päästiin puskailemaan kunnon metsään.
3,26km matkaa, n. 40 min. 5,09km/h keskinopeus 30,9km/h maksiminopeus, mikä ei kyllä pidä paikkaansa :D
Parasta <3
Otin myös Masan ja Katen harjat mukaan ja pesin ne. Katen harjoja putsailin tosiaan jo tallilla, mistä johtuen ovat vähän puhtaampia ennen pesua kuin mitä Masan harjat.
Katen harjat ennen pesua, jouhista ja karvoista suurin piirtein puhdistettuna
Masan harjat (miinus kaksi harjaa, koska unohdin ottaa aluksi kuvan) ilman jouhien ja karvojen poistoa
Molempien harjat puhdistettuina ja pestyinä
Katen harjaämpäri
Katen ja Masan harjat pestyinä ja kuivumassa auringossa.
Maanantaina sitten kävin vain viemässä harjat, rapsuttelemassa Masaa ja Katea laitumella (ja mietin, että voisi itsekin jäädä laitumelle hengailemaan pidemmäksikin aikaa - ja toivoin, että kunnon kamera olisi ollut mukana :D). Katen kävin myös harjaamassa ja rasvailin ötökänpuremista tulleet ruvet ja jalan kovettuman, jonka Kate oli ilmeisesti polkaissut vähän auki.
Huomatkaa Katen ja Masan erilainen poseerausinto ;) Kate tuli mielellään lähelle rapsuteltavaksi (minkä johdosta kuvaaminen vaikeutui) ja pysytteli varjossa, joten ei saanut kuvia paljoakaan. Masa taas poseerasi tyytyväisenä, kunhan välillä sai rapsutteluja :) Myöskin Katen ilme oli vähän ankeampi kuin Masan. Myöskin ensimmäinen kerta, kun näin Katen rapsuttavan Masaa. Siihen vaadittiin tosin se, että rapsutin itse Masaa, joka rupesi rapsuttamaan Katea ja joka melko laiskahkosti rapsutti Masaa takaisin :D
