Shiatsuhoidon Katelle tehnyt Suvi (Pure Heart) tuli uudelleen tapaamaan Katea. Kst-hoito oli jo helmikuun lopulla (eihän postaus ole kun kuukauden myöhässä), mutta ei ole pahemmin ollut kiinnostusta tapella videoiden kanssa shiatsuvideoepisodin jälkeen. Vihdoin sain sen kuitenkin väkerrettyä. Musiikki ei liene ihan sopivin videoon rytmiltään, mutta olkoon.
Tällä kertaa hoitona oli, kuten otsikosta näkee, kraniosakraaliterapia.
Kst-hoito on selkäydinnesteeseen perustuva hoito. Sen avulla voidaan vaikuttaa mm. hermojärjestelmään ja aivonestekiertoon, lihaksiin ja fascioihin (kalvoihin), tasapainoiseen liikkumiseen, jne.
Suvi on aloittanut opiskelemaan hoitoa, joten hän vasta etsi Katen kraniosakraalirytmin ja yrittää saada sen tasapainoon.
Suvin kanssa on helppo tulla toimeen, vaikka itse olenkin tietyllä tavalla sulkeutunut ihminen :D On hieno nähdä, kuinka hän keskittyy hevoseen ja osaa lukea käytöstä.
Lavan ja sään alueella edelleen oli pientä jumia, lähinnä ylälinjassa, mutta kuulemma vähän parantunut. Hoidon aikana Suvi sai jumia vähän laskeutumaan.
Hoito-ohjeeksi tosiaan saatiin harjan tukistelua ja kst-hoidon jälkeen pari vapaata tai hyvin kevyttä päivää.
Keskiviikkona 18. päivä iski kova halu leikkiä taas oikeasti ratsastajaa. Kenttä on suurimmaksi osaksi sula, joten siellä kelpaa taas ratsastaa.
Siispä mudassa pyöriskellyt (onneksi jo kuivunut) Kate sai huolellisen harjauksen ja sitten lähdettiin kentälle.
Aloin jo alkukäyntien aikana ratsastamaan, etten vain matkustellut selässä. Ensimmäisen kierroksen aikana Kate löysi toisen hevosen piehtaroimispaikan ja haistellessaan rupesi kuopimaan, joten sain vähän komentaa jatkamaan matkaa. Kahden kierroksen ajan Kate olisi kovin mielellään pysähtynyt kyseiselle paikalle, mutta sen jälkeen ei enää ollut ongelmia.
Kiemurreltiin kentällä ympäriinsä ja käytettiin hyväksi kolmea puomia, jotka edelliseltä oli jäänyt kentälle. Puomit näkyvät alla olevalla videolla, kaksi puomia lävistäjällä ja pitkän sivun vieressä olevan valkoisen estetolpan kohdalla. Mentiin kaikkia kolmea ja välillä lävistäjän tai pitkän sivun puomia erikseen. Kaikkien kolmen ylittäminen oli siinä mielessä hyvä, että välillä ei ollut aikaa kovin haaveilla, mikäli halusi saada hevosen suoraksi lävistäjän puomeilta suoralle puomille.
Tehtiin myös välillä liioiteltuja taivutteluja (lähinnä oman ratsastuksen vuoksi: näin selkeästi, millon teen oikein ja milloin esimerkiksi käytän liikaa sisäohjaa) ja muutamia pohkeenväistöjä, joista Kate ei erityisemmin välittänyt. Sen vuoksi en pyytänyt kuin pari väistöaskelta aina.
10-15 minuutin jälkeen ruvettiin ravailemaan ja tekemään siirtymisiä. Taidettiin aloittaa pitkällä sivulla ja otettiin puomia mukaan: joko ennen puomia tai sen jälkeen vaihtui ravista käyntiin tai käynnistä raviin. Yleensä puomin jälkeen pyrin siirtämään Katen mahdollisimman nopeasti käyntiin, mutta välillä jatkettiin kentän ympäri puomille, jota ennen siirryttiin käyntiin tai jäätiin parille pääty-ympyrälle tai vaihdettiin suuntaa. Ensimmäisellä puominylityskerralla Kate hypähti puomin yli :D
Ravissa en mennyt kaikkia kolmea puomia yhdellä kertaa kuin muutaman kerran, silloin, kun tuntui, että Kate oli hyvin kuulolla. Kate tuntui innostuvan puomeista.
Kuitenkin pian huomasin, että Kate rupesi hakeutumaan muotoon ja tukeutui ohjaan (minulle) pitkiäkin aikoja. Tuli sellainen fiilis, että en ehkä mokaa ihan koko aikaa.
Välikäyntien jälkeen aloitettiin taas ravailu, tällä kertaa Kate tuntui vähän menevän lapa edellä ympyröillä. Tähän keskityttiin sitten hetken aikaa, ja kun saatiin muutama hyvä suoritus, annoin Katelle pitkät ohjat ja käveltiin hetken.
Tulin alas satulasta ja otin Katelta satulan ja suitset pois. Kate oli vähän hionnut ja alun kuopimisen takia ajattelin, josko se haluaisi piehtaroida.
Kokeilin, josko Kate seuraisi minua ravissa - ja se seurasi! Ensimmäinen kerta, kun Katea kiinnostaa täysin vapaana seurata ravissa :)
Tallilla taas harjasin ja venyteltiin porkkanavenytykset ja häntävenytys. Täältä löytyy niitä venytyksiä, mitä yleensä teen Katelle. Yleisimmät tosiaan ovat porkkanavenytykset. Lisäksi tuosta puuttuu häntävenytys, jalkojen venytys ja harjan ravistelu/tukistelu. Tässä (englanniksi) Youtube-videossa myös häntävenytys ja yhdenlainen etujalkojen venytys.
Torstaina 19. päivä olin ajatellut tehdä Masan kanssa jotain, kun pitkästä aikaa pääsin ajoissa tallille. Sai taas pitkän aikaa rapsutella karvaa pois ja eilispäivän aikana kerätyt mudatkin lähtivät hyvin hikiviilalla.
Matka kentälle meni rauhassa, vaikka Masasta näkyikin, että se oli innoissaan. Kentälle päästyä Masa rauhoittui.
Aloitettiin taas kävelemällä kenttää ympäri, annoin Masan haistella ja tutkailla kenttää.
Kun oltiin Masan kanssa vähän kävelty ja harjoiteltu keskittymistä, otin myös puomin ja siniset pullolaatikot tai mitkä lieneekään vähän korottamaan puomia. Ensiksi nostin vain toiselta puolelta, minkä jälkeen käveltiin käynnissä sen yli. Menin välillä itse myös yli ja välillä sivulta. Taas palkintona toimi rapsutukset.
Sen jälkeen mentiin taas ympyrälle työskentelemään. Tällä kertaa ympyrälle lähdön kanssa ei jouduttu pelaamaan, mutta oikomisen kanssa ja ravi meinasi koko ajan tippua käynnille. Tosin osittain saattoi johtua siitä, että unohdin juottaa Masan ennen lähtöä kentälle, sillä Masa pysähdyksissä etenkin yritti pienestä lätäköstä juoda.
Kun vähän ympyröihin oltiin saatu sitä ympyrän muotoa enemmän, siirryttiin toiselle puolelle kenttää, mihin nostin puomin molemmilta puolilta muovilaatikon päälle. Sitten Masa ympyrälle ja kohti miniestettä. Masa taisi vähän ihmetellä, että mitäs nyt ja hidasti vauhtia (vaikka pysyikin ravissa). Sitten se loikkasi esteen yli ja jatkoi matkaa. Kehuin sitä paljon, kun se ylitti esteen.
Mentiin vielä toisen kerran yli, tällä kertaa ei erityisemmin vauhtiin tullut muutoksia ja Masa ylittikin esteen ilman hyppäämistä.
Itselläni herpaantui tässä vaiheessa jostakin syystä keskittyminen, joten estettä ei enää ylitetty kuin parin kerran yrityksen jälkeen otettiin yksi onnistunut yritys. Sitten lopeteltiinkin jo.
Piti touhuta Katenkin kanssa, mutta aamupalattomuuden takia olin niin väsynyt, että päätin vain istua hetkeksi laitumelle, ennen kuin lähtisin kotiin.
Pian Kate tulikin lähelle ja aloin rapsuttaa sitä. Ja ensimmäisiä kertoja (olisiko toinen vai kolmas kerta), kun Kate alkoi hamuamaan olkapäätä rapsuttaessani sitä. Ei olisi millään malttanut siitä enää lähteä, mutta puolen tunnin rapsuttelun jälkeen lähdin.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
