En ole sitten maaliskuun lopun päivitellyt. Olen Katen kanssa lähinnä maastoillut, juoksuttanut tai vain rapsutellut ja harjaillut. Kuvamateriaalia tai mitään uutta tapahtumaa ei juurikaan ole, joten olen jättänyt bloggailun vähemmälle kun on ollut muutenkin mietittävää.
Tosin 11.4. käytiin Katen kanssa hakkuualueella tarpomassa. Olin ilman satulaa, ja Kate kompastui. Seuraavaksi huomasin olevani maassa ja Katen kavio mahani päällä, onneksi Kate oli sen verran fiksu että piti jalkansa ilmassa, kun otin sen jalasta kiinni. Muuten selvittiin tapahtumasta vammoitta, mutta Kate sai vereslihalla olevat pari kaljua länttiä oikeaan takajalkaansa.
Seuraavalla kerralla mentiin samoilemaan krokotiililenkin suuntaan, mutta käännyttiin melko alusta tielle, joka ennen oli metsäpolku mutta nyt puut on lähistöltä kaadettu. Polku myös jatkui pidemmälle mitä on aiemmin jatkunut (vai käännyttiinkö vaan aina tietyssä kohdassa).
Katea ja Masaa olen syötellyt vihreällä nyt, kun ei ole jaksanut hirveästi ratsastaa. Masan vien yleensä kentällä työskentelyn jälkeen metsäpolulle loppukäynteihin ja siellä se saa syödä vähän ruohoa.
Katen vein vähän aikaa sitten kentälle irtona ja Kate otti laukkaspurtteja. En ole hetkeen irtojuoksuttanut Katea, joten yllätyin, kun suunta pysyi paremmin kuin ennen aina kun pyysin Katea vaihtamaan suunnan. Myöskin siirtymiset vapaan spurttailun jälkeen onnistui hyvin.
Masan kanssa kokeiltiin 4.5. irtohypytystä. Ensin katsottiin vähän fiilistä ja lämmiteltiin liinassa, ja koska Masa oli hyvällä tuulella päätin tehdä kahdesta tolpasta kujan ja laittaa keskelle puomin. Kolme kertaa lähetin Masan puomille, eikä se erityisemmin ihmetellyt mitään. Kokeilin vielä nostaa puomin sinisen pullolaatikon päälle toiselta puolelta. Masa vähän jopa innostui kiihdyttämään (muistaakseni kuitenkin pysyi ihan suurimmaksi osaksi käynnissä) ja astumaan yli. Kokeilin vielä toiseltakin puolelta nostettuna, jolle Masa sitten ravasi ja hyppäsikin yli. Jätettiin ensimmäisellä kerralla siihen.
Toisesta kerrasta (11.5) on videota, kaikki hypyt on videolla. Palkinnoksi Masa sai porkkanaa aina kujan jälkeen, vaikka aluksi se ei tajunnut porkkanoita vaan meni ruoholle. Ja taas muistin, miksi videota ei kannata tehdä yöllä väsyneenä :3
19. ja 20. päivä tällä viikolla (ti ja ke) kävin vain rapsuttelemassa, harjaamassa ja syöttelemässä. Katea olen syötellyt tällä viikolla puolisen tuntia ja Masaa 15-20 minuuttia.
Tiistaina Masa rapsutti kaulaansa aidantolppaa vasten niin, että tolppa lähes kaatui. Langat roikkuivat 40cm päässä maasta ja onneksi Masa ei kerennyt tajuamaan astua lankojen yli, kun yritti syödä vihreää aidan toiselta puolelta.
Olen talleillut myös 20.2. ja 22.2., mutta niistä ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt - jos nyt mitään erityistä olen tehnyt. Blogia ei innosta erillisillä päivityksillä päivittää, jos tai kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistäkään.
25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
12.3. torstaina lähdettiin krokotiililenkin suuntaan, mutta ei menty krokotiililenkkiä, vaan jatkettiin suoraan. Ei myöskään käännytty tielle menevälle lenkille (kutsuttakoon tästä lähtien vaikka tielenkiksi), vaan vieläkin suoraan tietä pitkin, joka ilmeisesti jossain kohtaa päättyy umpikujaan. Siellä on sellainen pieni sillantapainen, jota Kate ei edes ensimmäisellä ylityskerralla huomannut.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.
Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.
No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.
Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.
Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.
Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.
Vihdoin taas oma auto käytössä, joten pääsee useamminkin kuin kerran viikossa tallille.
Tallilla vastassa oli tänään ihanan mutainen hevo. Onneksi kuitenkin muta oli kuivunut jo. Oli sen verran kova tuuli, että ajattelin mennä kentälle. Saisi ehkä jopa muutaman kuvankin. No, juteltiin sitten omistajan kanssa muutama hetki, joten eihän sieltä mitään kuvia saanut nykyisellä objektiivilla ainakaan, kun tuli jo niin pimeä eikä kentän valo riittänyt kameralle.
Päästäessäni Katen kentälle vapaaksi ensimmäisenä Kate ravasi kentän pitkän sivun päähän, takaisin ja piehtaroimaan. Olen Katen nähnyt piehtaroivan kahdesti ja kuullut kerran (siivoilin Masan karsinaa ja Kate oli karsinassa odottamassa Masaa sisälle). No, tuumasin, että kokeillaan nyt kameralla silti, kun se oli mukana. Kotona kuvia läpikäydessä huomasin, että ei auta vaikka mitä tekisi. Tallissa otetuissa kuvissa taasen säädöt olivat ihan väärät, joten ei sieltäkään kuvia tullut.
Piehtaroinnin jälkeen sain nähdä muutamia laukkaspurtteja, jonka jälkeen Kate rauhoittui vähän.
Pyysin Katen raviin ja treenattiin muutama ympyrä ravissa käännöksineen, Kate toimi todella hyvin. Käännösten ajan Kate pysyi jopa ravissa. Hidastaminen ja luoksetulo ei oikein tahtonut toimia, mutta kyllä se käynti puolentoista kierroksen jälkeen tuli ja samalla Kate tuli luokse. Lähdin kävelemään ympäri kenttää ja Kate seurasi, saatiin loppukäynnit.
Yhteensä kentällä pyörittiin varmaan parisenkymmentä minuuttia, loppukäynnit 5-10 minuuttia. Oltaisiin muuten oltu pidempään, mutta olin unohtanut suojan kameralle ja rupesi satamaan sen verran, että lopetettiin siihen.
Tallissa venyteltiin taas porkkanavenytykset leivällä. Jalatkin piti venytellä, mutta jostain syystä unohdin ihan täysin.
Eilen oli melkoisen liukas ja kova maa. Katella ei ole vielä hokkeja, joten ajattelin, että päästän sen kävelemään kentälle; se saa kävellä sitä vauhtia mitä haluaa, missä muodossa haluaa eikä sen tarvitse kantaa lisäpainoa selässä, kun on muutenkin liukasta. Jo matkalla kentälle Kate liukasteli pari kertaa, kun jalat tulivat keskeltä tietä pois (keskellä oli hiekka ja kivet kerääntyneet, joten siinä oli parempi pito kesäkengillä).
Laitoin kentän narut kiinni ja päästin Katen irti. Aluksi se meni syömään ruohoa aitojen alta, mutta kävin vähän tökkäämässä kaulalle. Kate käveli muutaman metrin päähän, seisoi hetken paikoillaan ja hyppäsi siitä sitten sivuttaisloikan ja otti pari laukka-askelta luokseni, josta jatkoi sitten kävellen muualle.
Pari kertaa sen sai häätää taas ruohoa syömästä. Joko paineella tai sitten kauempana ollessa (esimerkiksi portin luona, kun hevonen oli toisella puolella kenttää) raipalla omaan jalkaan napauttaminen tai heiluttaminen. Oikeastaan raipalla ei ollut juurikaan mitään tehoa, joten melkeinpä aina jouduin menemään melko lähelle, ennen kuin Kate siirtyi.
Kerran heilautin raippaa ja Kate otti äkkispurtin raviin ja ravasi muutaman kierroksen. Alkuun yritin äänellä rauhoittaa, sillä paineella en viitsinyt. Meillähän on vähän paineella hidastaminen ja kääntyminen vielä hakusessa, enkä halunnut, että liukkauden takia Kate rupeaisi kiihdyttelemään tai laukkaamaan, ettei se mene jumiin. Kun ääniavulla ei ollut mitään merkitystä (en myöskään seissyt suoraan hevosta kohti tai katsonut siihen), ajattelin, että kyllä se tietää miten se parhaiten pystyssä pysyy. Jos se haluaa ravata, niin ravatkoon.
Masan ylläripylläri
Katen rauhoituttua ja lähdettyä taas seuraamaan minua, vietettiin kymmenisen minuuttia rapsutellen, tehtiin muutamat takaosan väistätystä (tai ehkä se voi mennä etuosakäännöksenä, vaikkei ainakaan vielä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti) molempiin suuntiin. Edelleen raippa, jonka virallinen tehtävä siis oli olla merkkinä näissä tehtävissä, kosketti sen puolen kinnertä, mistä halusin hevosen väistävän poispäin. Eli vasen kinner ja hevosen tulisi väistää takaosaa vastapäivään ja oikeasta kintereestä myötäpäivään. Oikealle väistämistä ollaan harjoiteltu vähän vähemmän, joten siitä riitti pienikin väistö. Pyrkimyksenä oli vasemmalla puolella se, että etujalat pysyisivät mieluiten pienesti paremmin paikoillaan kuin ennemmin, mutta edelleen melko löysällä linjalla jatkettiin, kun ei olla montaa kertaa vielä harjoiteltu.
Myös kahdesti koko hevosen väistätystä, yksi kerta per puoli. Molempiin suuntiin Kate väisti loppujen lopuksi (tajusin, että tässä ei ollut riimunnarua, joten jouduin pitämään riimusta kiinni, ettei Kate peruuta) parin seka-askeleen jälkeen kaikilla jaloilla ristiin. Merkkinä oli taas raipan naputus kuvitellun satulavyön taakse.
Sen jälkeen pyysin Katea ympyrälle, jossa se käveli viitisen minuuttia. Lopuksi annoin Katen mennä hetkeksi sinne minne halusi, paitsi välillä kävin patistamassa pois ruoholta. Muutoin melkein kyykin kentällä ja ihmettelin maailman menoa.
Menin yhteensä puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen portille, minne Kate yleensä tulee, ellei se jo valmiiksi seuraa. Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin parempi vaihtoehto, joten jouduin sen hakemaan.
Tallissa porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Ensi viikolla lauantaina pitäisi Katen päästä shiatsuttavaksi.
6. päivä maanantaina olin hevosten omistajan kanssa samaan aikaan tallilla. Olin tullut jo jonkin aikaa sitten tallille, joten olin karsinat jo kerennyt siivoamaan ja lakaisemaan lattiat tallista ja satulahuoneesta. Suunnitelmissa Katen kanssa oli irtona touhuamista, joten tarjouduin kuvailemaan.
Katen kanssa aloitettiin taas ihan perus pysähtymisharjoituksilla, josta sitten kymmenisen minuutin kuluttua harjoiteltiin taas väistämistä. Alkuun väistämiset olivat säheltämistä (käytin tässä aitaa apuna, jotta olisi vähemmän säädettävää: hevosen nokka aitaa päin ja kaviot uralle -> hevonen ei lähde ainakaan eteenpäin). Pienestäkin väistämisestä, jossa hevonen väisti sivuttain eikä vain etu- tai takajalkoja palkittiin ja lopetettiin merkinanto. Merkiksi annoin kevyen, toistuvan painamisen kuvitellun satulavyön taakse ja riimun avulla sain Katen lopettamaan peruuttamisen. Alkuun Kate kokeili nimittäin peruuttamista ja jotain sekaista väistämistä, kunnes sain omat pyyntöni selkeämmiksi ja riimulla vähän neuvottua. Palkinto tuli tosiaan pienestäkin väistämisestä, mutta lopulta saatiin jo parikin väistöaskelta. Ja harjoitus kesti noin viisi minuuttia.
Sitten rapsutukset, Kate irti ja treenaamaan irtona juoksemista. Kate juoksee hyvin osan ajasta suurin piirtein ympyrällä, etenkin, kun saa vähän rauhoitettua. Alussa itse taas säädin jotain, antamani merkit erosivat aiemmista kerroista kunnes tajusin, että annoin merkit väärin päin. Onneksi huomasin sen melko nopeasti, joten suurempaa vahinkoa ei kerennyt sattua. Paineen ja elekieltäni Kate on jo paremmin oppinut, liikkeellelähdöt ja ravin nostaminen onnistuivat jo paremmin. Palkinnoksi oikeasta toiminnasta poistin paineen hetkeksi. Kate käytti tänään vähän laajemmin kenttää mitä viimekerralla. Harjoiteltiin myös suunnanvaihtoja, joista Kate luultavasti vähän hämmentyi ja koki ilmeisesti paineen vauhtia lisääväksi paineeksi, sillä ravi kiihtyi ja muutaman kerran Kate juoksi vain paineen läpi (mikä tietenkin on suurimmaksi osaksi minun vikani, sillä en ollut tarkempi paineen kohdistumisen jne kanssa). Rauhoitettiin tällaisissa tilanteissa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Kun suunnanvaihto onnistui, Kate sai paljon kehuja.
Tämä kuva oli pakko laittaa pelkästään sen vuoksi, kuinka lyhyiltä Katen jalat näyttävät.. :D
Jossain kohtaa Kate otti parikin kunnon laukkaspurttia. Johtuiko se sitten siitä, että Kate hämmentyi vai siitä, että se sai mennä vapaasti vai mitä, en oikein osaa itse sanoa. Ensimmäisellä kerralla Kate pysyi niin hyvin ympyrällä, mutta aina irtona kentällä ollessa reitit ovat vähän laajentuneet. Muutaman pukinkin Kate näytti. En oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa (ehkä vähän liioitellusti, mutta kuitenkin), sillä tarkoitus ei ollut saada Katea laukkaamaan: jos Kate hämmentyneisyydestä/liiallisesta paineesta laukkasi, se on huono, mutta jos Kate ihan omasta tahdostaan laukkasi, sille en nyt voi juurikaan mitään, joten se ei ole niin huono.
Kun Kate meni spurttien jälkeen hienosti ravia ympyrällä ja pari suunnanvaihtoa onnistui, lopetettiin siihen ja käytiin maastossa loppukäynnit. 40-45 minuuttia meni alku- ja loppukäynnit mukaan luettuna.
On muuten yllättävän vaikea yrittää olla mahdollisimman selkeä hevoselle ja samalla ottaa itse kuvia...
Tiistaina kävin vain harjaamassa Katen.
Tänään (tai oikeastaan eilen torstaina) lähdettiin maastoon, kun olin saanut karsinat siivottua. Mentiin krokotiililenkille, joskaan ei menty koko lenkkiä vaan melko nopeasti poikettiin sivutielle. Ravattiin tullessa pieni pätkä, Kate ravasi kivan rauhallista ja leppoisaa ravia. Mentiin sivutietä pätkä ja käännyttiin takaisinpäin, ja mentiin ihan metsäpolulle (tässä postauksessa perjantaina menty samaa polkua, tosin toisesta suunnasta). Katella oli hirveä kiire, joten vähän jarruttelin kun pohja oli pehmeä ja ruohikkoinen ja mahdollisesti liukas. Kate ei kuitenkaan liukastellut eikä juurikaan kompuroinut, vaikka ripeästi menikin.
Polun loppupäässä oli traktoreita, joten mentiin krokotiililenkin alkuun melko reipasta käyntiä ja välillä puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä. Siinä vaiheessa Kate kuitenkin rauhoittui jo, kun tiesi kodin olevan lähellä.
Tulin alas selästä, kun Kate oli rauhoittunut ja löysäsin satulavyön. Käveltiin rauhakseen tallille, missä otin varusteet pois ja pistin fleecen hetkeksi Katen päälle. Kate oli hieman hionnut lavoista, ryntäistä ja takajaloista sekä satulavyön kohdalta. Venyttelin ja kävin ihmettelemässä välissä Masaa, joka oli ilmeisesti kaatunut/liukunut osittain vasemman takajalkansa päälle. Tarha oli liukas, ja vaikka laitoinkin normaalia enemmän heiniä Masalle Katella ratsastuksen ajaksi, oli Masa kuitenkin vähän juoksennellut tarhassa. Masa oli vähän jäykähkö ja otti vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella.
En ollut yhtään varma siitä, pitäisikö Katelle pistää loimi. Pähkäilin sitä varmaankin kymmenisen minuuttia, kun kuitenkin kyseessä on vanha hevonen ja vaikka mentiin melko kevyt lenkki, silloinen auringonpaiste ja käyntiravisekoitus oli kuitenkin hiostuttanut Katea. Fleeceloimikaan ei ollut kerennyt juurikaan hikeä imeä. Mutta päivä oli kuitenkin melko lämmin. Ja toisaalta kuitenkin saattoi olla luvassa sadetta, ja entäs tuuli... No, päätin pistää Katelle kuitenkin sadeloimen, koska omistajakin tulisi muutaman tunnin sisään ja voisi tarvittaessa ottaa loimen pois.
Perjantaina viimeviikolla 19. päivä mentiin kentälle taas pyörimään irtona. Tällä kertaa olin itsekin jotenkuten valmistautunut. Tehtiin aluksi pysähtymisharjoituksia ja haettiin keskittymistä. Myös pari väistöharjoitusta tehtiin, jotta saatiin keskittymistä paremmaksi.
Pysähtyessä annoin liinan koskea maahan asti, kun taas väistöharjoituksissa annoin vähän painetta riimuun (Kate ilman painetta liikkuu kokonaan, paineen kanssa etujalat jäävät paikoilleen). Kahdesti tai kolmesti myös peruutettiin.
Harjoiteltiin myös luoksetuloa, jotta irtona mennessä olisi selkeämpää: kun menin kyykkyyn ja Kate tuli luokse, palkitsin sen porkkanalla. Tämä siksi, että Kate yhdistäisi paineen poistamisen ja kyykistämisen siihen, että se saa tulla luokse ilman, että sille lisätään painetta (jos hevonen tulisi esimerkiksi jo parin askeleen jälkeen luokse, vaikka painetta olisi). Alkuun Kate lähinnä vaikutti hämmentyneeltä ja yritti tulla lähelle. Alkuun painetta joutui lisäämään ihan kosketuksella, mutta muutaman toiston jälkeen pelkkä lähemmäs astuminen ja käden nostaminen sivulle sai Katen ymmärtämään, että vielä ei saisi tulla.
Toki se on hyvä, mikäli hevonen tahtoo tulla luokse, mutta toisaalta huono, jos treenit ovat kesken. Fiksu hevonen ymmärtää, että jos antaa aina tulla luokse, se voi luistaa hommista tulemalla luokse.
Kate myöskin otti muutamaa laukkapätkää, kun yritettiin vaihtaa suuntaa. Loppuajalla kuitenkin Kate ravasi suunnanvaihdotkin nättiä, rentoa ravia. Lopetettiin siihen, kun Kate oli rento ja oltiin päästy vähän enemmän kärryille siitä, mitä haluaisin Katen tekevän.
Vielä on paljon opittavaa ja olin itse melko sekavassa ajatusmaailmassa, eikä oikein blogiinkaan huvittanut kirjoittaa. Eräänlainen pettymys omalta osaltani, vaikka ehkä liikaa ei voi vaatia, kun molemmat vielä opettelevat toisten eleitä jne.
Lopuksi Katen kanssa käveltiin ympäri kenttää, Kate irti ja vaikka se olikin vähän hämmentynyt muutamaan otteeseen, se silti seurasi, vaikka olisi mahdollista mennä syömäänkin. Yllättävää oli myös se, että kun avasin porttia (tai siis otin [alemman, eli ylempi vielä jäi] narun, joka toimii porttina ja vein sen aidan päälle), Kate seurasi myös sinne ja takaisin.
Syksyn tullen heijastimet tulevat käyttöön maastoon. (Tosin mietin, miksi en pidä kesällä, ei niistä haittaakaan ole..)
Tänään sitten mentiin maastolenkille. Olin jo kotona miettinyt reitin ja reitti varmistui vielä karsinoita siivotessa, en tiedä mikä ajatusvamma tuli, kun muistelin lenkin pituudeksi tunnin, mutta se venähtikin puoleksitoista tunniksi. Tosin aikaa vähän vei se, että tulin hetkeksi lenkillä alas selästä ja kävelen hitaammin kuin mitä Kate kun olen selässä ja toisen kerran loppulenkin (vajaan kilometrin?) ajaksi. Lisäksi muutama kohta kyseisellä lenkillä on sellaisia, joissa Kate jää joko tuijottelemaan tai matelemaan, kun se ihmettelee mm. sellaista pientä koristetuulimyllyä. Ja muita hevosia.
Ravattiin tarkoituksellisesti vain pieni pätkä alkumatkasta, epätarkoituksellisesti sellaista puoliksi käyntiä ja puoliksi ravia ja välillä peitsiä loppumatkasta, kun oli pelottava metsäkone ja varmaan muutama pieni hirviö pusikossa aikeena syödä pieni hevonen.
Lenkiltä ei oikeastaan muuta kerrottavaa ole, melkeinpä samanlaista leppoisaa matkustelua minun osalta kuin ennenkin ja Kate tarpoi eteenpäin minne pitikin. Ei ollut mitään ylitsepääsemättömän jännää. Mukavia autoilijoita oli paljon, kun hidastivat.
Sports Trackerin mukaan 1,5h, matkaa 9,74km ja keskinopeus 6,1km/h. Maksiminopeus 19km/h.
Kokeilin myös toisenlaista tracker-sovellusta, mutta joko en osaa käyttää sitä tai sitten siinä ei vain treenien jälkeen näy muut tiedot, kuin kesto ja matka (tai kyllä alkuvaiheessa näytti ainakin keskivauhdin, mutta en saa niitä mitenkää enää esille. No, koitetaan vielä pari kertaa, mutta ainakin näillä näkymin Sports Tracker pysyy (mietin lähinnä, kun maksiminopeus muunmuassa antaa välillä melkoisia lukemia).
Koska lenkki oli suunniteltua pidempi, tehtiin huolelliset venyttelyt. Vaikkakaan Kate ei hionnut oikeastaan, vähän nihkeä satulavyön mahan kohdalta. Porkkanavenytykset ja jalkavenytykset tehtiin ja sitten Kate pääsi tarhaan vielä jaloittelemaan.
Auto tuli takaa, juuri kun Kate oli menossa ruoholle.
Torstaina kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa ja vähän venyttelemässä Katea, joten siitä en erillistä postausta viitsi tehdä.
Eilen lauantaina ajattelin pitkästä aikaa juoksuttaa ja tehdä maastakäsin työskentelyä. Mentiin kentälle ihan varmuuden vuoksi, koska pellolla heinä oli kosteaa ja pohja vähän mutainen. Tehtiin 15-20 minuuttia ihan peruspysähtymisharjoitusta lähinnä, muutamalla takaosan väistöharjoituksilla ja peruutuksilla höystettynä. Sitten aloitin juoksuttamisen. Kentällä oli valmiiksi puomeja, joten ajattelin piristää juoksutusta niillä. Ensiksi oli kaksi puomia ympyrällä reilulla välillä, nelisen raviaskelta muistaakseni meni väliin. Molempiin suuntiin ensin käynnissä yhdestä kahteen kertaan ja muutaman kerran ravissa. Lisäsin sitten puomin keskelle, eli kaksi raviaskelta meni puomien väliin. Välissä Kate sai kävellä muutenkin kuin ympyrällä, kun siirtelin puomeja ja mietin miten olisi hyvä. Lopuksi tein vielä käyntipuomit. Juoksuttamisessa meni n. 20 minuuttia, käynteineen ja raveineen ja puomien kanssa säätämisineen.
Sitten ajattelin, että käyn pistämässä liinan portille vielä varmuuden vuoksi ja päästän Katen vapaaksi ja katson, miten Kate käyttäytyy. Kate meni ensimmäisenä syömään, mutta kun menin siirtelemään puomeja paikoilleen, Kate tuli luokseni. Otin siltä kuolaimet tässä välissä pois, sillä syöminen kuolainten kanssa oli vähän vaivalloista. Kate muutenkin tuli luokseni, vaikka välillä kävi syömässä kentän laidoilta. Se myös seuraili minua.
Koitin sitten ihan kokeilumielessä miten Kate reagoisi painostamiseen. Aluksi Kate oli vähän hämillään, kun ei saanutkaan mennä vapaasti kentän laidalle syömään. Kokeiltiin muutaman kerran myös nostaa ravi, ja Kate nostikin hienosti. Olin itse vähän epäjohdonmukainen muutamassa kohtaa, mikä hämmensi Katea. Ehkä jokin toinen kerta koitetaan uudestaan ja niin, että itsekin olen valmistautunut irtona käsittelyyn.
