Varustehuoltoa, reittejä ja ravia

Perjantai 27.12.
Sataa, sataa, ropisee... Märkää, märkää ja vielä kerran märkää. Autokin sai tarpeekseen ja meinasi lahota.
Aluksi oli suunnitelmissa käydä pikaiseen pellolla kävelemässä tai juoksuttamassa, mutta koska oli märkää ja oli aikaa, alettiin urkoimaan varusteita puhtaiksi. Niitä oli ihan kiitettävä määrä, satuloita kolme, Katen ja Masan suitset + ajosuitsia ja remmejä ja vermeitä.
Muutama tunti varusteita putsatessa vierähti.

Pyyhkijä kuoli. Paluumatkalla rupesi taas toimimaan.

Kärrytellessä käytetyt ajovarusteet.

 

 Lauantai 28.12.
Ei satanut. Ihanaa :D Lisäksi pyyhkijä toimii autossa edelleen, kun piti lasia pestä.
En oikein ollut varma, pitäisikö ratsastaa vai juoksuttaa, joten jätin ratsastustavarat autoon. Päätin sitten talliin mennessä käydä katsomassa vanhan tienpätkän, jota olen pariin kertaan kytännyt ajaessa autolla ohi. No, Kate kuntoon ja varusteet päälle ja talutin autolle.
Kate ei niinkään autolla pyörinyt, vähän haisteli ovea, mutta kun olin saanut omat varusteeni päälle ja yritin nousta selkään, niin pyörähdettiin parisen kertaa ympäri. No, lopulta sain kammettua itseni ylös, Kate pyöri pientä ympyrää.

Lähdettiin köpöttelemään tietä pitkin viitisensataa metriä, ja siitä suunnattiin metsäpolulle. Mitään ihmeempiä ei menomatkalla (keltaiset nuolet kartassa) tapahtunut, Kate ei ihmetellyt juurikaan mitään.

Iso polku

Pikkupolku

Pikkupolkua jatkui kääntöpaikalle asti. Ei jatkettu ihan tielle saakka, vaan käännyttiin parisenkymmentä metriä ennen kun oltaisiin polulta tultu tielle. Köpöteltiin melkein lähtöpaikalle, kun Kate jäi tuijottamaan puiden lomasta tielle päin. Se näki pari vuonohevosta ja oli aika tohkeissaan. Kun jatkettiin matkaa, se sipsutteli jotain käynti-ravi-sekoitusta ja tuijotteli välillä hevosten menosuuntaan päin.
No, kun päästiin toiselle reitille jatkamaan, niin vähän meno rauhoittui ja käyntikin oli ihan normaalia. Päästiinkin sitä reittiä takaisin tielle ja lähelle tallia, joten päätin lopettaa päivän seikkailut siihen. Parisenkymmentä minuuttia meni, joten ei mikään kovin pitkä lenkki. Keskinopeus 5.85km/h, maksiminopeus 18km/h.

 

 

Huomasi kyllä, että oltiin rymytty metsässä (ja parissa erittäin mutaisessa kohdassa). Heijastimia myöten oli kuraa.

Maanantai 30.12.
Harjailin Katen pitkän kaavan mukaan ja rapsuttelinkin jonkun aikaa, kun Kate oli hieman kastunut ulkona. Pidettiin mukava juttutuokio, että Kate vähän kuivuisi ennen kuin pistäisin varusteet.
Tänään oli tarkoitus mennä kentälle ja sen jälkeen mahdollisesti eilinen maastoreitti, siksi pistin hevoselle heijastimet.
Lähdin taluttamaan Katea kentälle, mutta lähempänä huomasin esteet kentällä. Mietin, että pitäisikö mennä sekaan puuhailemaan vai mentäisiinkö suosiolla taas normaalia reittiä. No, hevosella oli heijastimet päällä, joten päätin mennä metsään seikkailemaan. Reitiltä on lähtenyt muutamia sivuteitä joita ajattelin käydä tällä kertaa katsomassa.

Kävelin reitin alkuun ja kiristin reiällä Katen satulavyötä (mistä se ei oikein pitänyt vaan pyöri ympyrää). Sitten pari ympyrää kun koitin päästä selkään, mutta tänään selkäännousu onnistui paremmin kuin lauantaina. Kate sai kehuja ja lähdettiin matkaan.
Ensin käännyttiin tielle, josta en ole aiemmin kartastakaan katsonut kuinka pitkälle vie. Ei edes menty loppuun asti, kai lopussa jokin hakkuualue tai vastaava olisi ollut (ainakin siltä vähän näytti).  Menomatkalla Kate säpsähti jotain, mutta se oli vain pari sivuaskelta ja sen jälkeen jatkettiin menoa rentona.

Käveltiin sitten takaisin ja jatkettiin matkaa ja otettiin ensimmäinen virallinen ravipätkä! Eli toisin sanoen ensimmäinen ravipätkä sitten koeratsastuksen. Kate oli hieno ja ravasi rauhallisesti. Muutama kymmenen metriä ravattiin, kunnes siirsin käyntiin ja jatkettiin kävellen matkaa. Käytiin sitten katsomassa vähän ylöspäinviettävä suhteellisen hyväpohjainen tie. Ei jatkettu tietä ihan loppuun asti tätäkään, jotain kalliota näkyi tien päässä. Käänsin, palattiin tielle ja ravattiin tie melkein ylös ja käveltiin takaisin "päätielle". Mäessä Kate tuntui innostuvan vähäsen, ainakin vauhti kiihtyi. Hyvin antoi hienosti kuitenkin ottaa kiinni ja siirtyi käyntiin.

Käveltiin sitten tienpätkä loppuun ja kun käännyttiin takaisinpäin, käytiin vielä yhdellä sivutiellä (ensimmäinen ja ainoa violetin värisillä nuolilla. Käännyttiin kärryillä risteyksessä silloin, kun kärryteltiin). Sitä vain katseltiin ja ihmeteltiin, jos joku kerta mentäisiin se ravaamaan, kun oli niin hyvä suora. Tiessä oli kuitenkin toisella puolella pienehkö kuoppa, joten oli ihan hyvä että käytiin ensin katsastamassa reitti. Ei menty tätäkään ihan loppuun asti, arviolta 50-70metriä käveltiin polkua. Käännyttiin sitten takaisin.

 

Keltaiset nuolet = menomatka
Violetit nuolet = paluumatka

Käveltiin takaisin tallille, Kate vähän vilkuili taakseen mutta ei tehnyt mitään pomppuja tai erityisemmin kiihdyttelyjä.
Vaikka reitti ei tuntunut kovin kuraiselta, ilmeisesti suojista päätellen kuitenkin oli sitä. Kate sai taas harjailuja ja rapsutteluja vähän pidemmälti, ja pääsi sitten syömään heiniä.
Aikaa lenkkiin meni vähän yli tunti, kilometrejä tuli 7.09km. Keskinopeus oli 6.4km/h ja maksiminopeus 16.5km/h, vaikka ylämäkiravissa tuntuikin, että Kate päästeli lujempaa. :D