25.2. käytiin pienellä maastolenkillä, noin puolisen tuntia. Sen olin jopa tallentanut Endomondoon, mutta kotona huomasin, etten ollut sulkenut sovellusta. Mutta melko rentoa köpöttelyä krokotiilitien suuntaan ja niillä kohdilla käännyttiin takaisin.
Torstaina 26.2. oli Katella shiatsun tehneen Suvin käsittely, mutta tällä kertaa kraniosakraalihoito. Siitä teen taas erillisen postauksen, kunhan saan videopätkien kanssa tapeltua.
1.3. kävin vain harjailemassa ja olisinko käynyt taluttamassa pienen maastolenkin (n. 20-30 min). Kraniohoidon jälkeen suositellaan vähintään pari ratsastamatonta ja kevyttä päivää.
7.3. en muista oikeastaan mitä tehtiin. Jonkinlainen hyvin hatara muistikuva, että olisin vain harjannut, tosin siitä ei mitään varmuutta.
Sunnuntaina 8.3. lähdettiin pitkästä aikaa "kunnolla" maastoilemaan. Katella tuntui olevan energiaa ja tuulinen päivä ei suinkaan rauhoittanut Katea. Lähdettiin Kate käveli normaalia reippaammin ja viskoi välillä päätä, kun se yritti nostaa ravia ja itse halusin pitäytyä käynnissä. Välillä mentiin joko todella nopeaa käyntiä tai sitten puoliksi ravia ja puoliksi käyntiä.
Ensimmäinen ravipätkä oli normaali: mennään ihan rauhassa ja ollaan tyytyväisiä molemmat. Sitten ylitettiin silta, joka melko usein sujuu mutta välillä ei (siltaepisodi). Tänään se sujui. Jatkettiin vielä toisen sillan yli, mitä Kate ei yleensä katsele niin paljoa kuin edellistä siltaa. Ennen siltaa tien yli juoksi kissa, minkä suuntaan Kate katseli puolipörheänä.
Sillan jälkeen käännyttiin takaisinpäin. Tässä Kate rupesi taas käyntiravi-söhellyksensä, ja ajattelin että antaa hevon mennä. Otin ohjia ja annoin Katen nostaa ravin. No, suunnilleen kissan tienylityskohdalla Kate vähän ravasi sivuttain ja sen jälkeen kiihdytti ravia. Jouduin oikeasti jo pidättämäänkin, mutta onneksi myös ylämäki vähän auttoi rauhoittamaan. Jatkettiin mäen päälle ravilla ja siellä siirryttiin käyntiin.
Alamäessä Kate melkeinpä jopa käveli, mutta sillan puoliväliin asti Kate otti muutaman hyvin lyhyen raviaskeleen. No, sillan kaiteet tietenkin kolisivat ja Kate painui matalaksi. Itseäni rupesi naurattamaan, kun hölmö menee hirveällä töminällä sillalle ja säikähtää sitten meteliä (eihän ne hevoset niin ajattele, mutta silti).
Ravailtiin myös takaisinpäin muutama pätkä. Tulin sitten jossain kohtaa alas ja lähdettiin tieltä metsäpolulle, josta jatkettiin vielä jonkin peltojen välisen polkua pitkin krokotiililenkille vievälle tielle ja sieltä käveltiin tallille.
Tallissa venyttelin Katen ja loimitin sen fleecellä hetkeksi. Suvin antamien ohjeiden mukaisesti myös "tukistelin" Katen harjaa.
Lenkistä tuli n 6,5km ja kesto oli 50 minuuttia. Keskinopeus oli 8,7km/h ja maksiminopeus 26,6km/h.
Jatkettiin vähän matkaa eteenpäin. Siellä oli toinen silta, jota ei kuitenkaan ylitetty. Tien keskiosassa oli lunta ja Kate sitä katseli. Se jopa väisti kaula kaarella lunta pellon puolelle. Naureskelin sille ja käveltiin muutaman kerran lumisen alueen yli pienen neuvottelun jälkeen, ennen kuin käännyttiin takaisin tallille. Takaisinpäin pikkusilta aiheutti vähän korvien kääntelyä ja kaulan kaareutumista, mutta ei sen isompaa. Käytiin vielä yksi tienpätkä ravaamassa.
Matkaa oli 4,67km. Keskinopeus oli 7,5km/h ja maksiminopeus 19,5km/h.
13.3. perjantaina käytiin vain pyörimässä kentällä hetken kevyesti. Harjoiteltiin taas pariin otteeseen kääntämistä ja suunnan säilyttämistä. Kuvat postauksessa ovat perjantailta (joita en jaksanut muokata).
Sunnuntaina 15. päivä ajattelin käydä vaihteeksi jonkin reitin, mitä ei olla vähään aikaan menty. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä ja olin itsekin uskaltanut jo toppatakin jättää kotiin ja vaihtaa kevyempään. Kutsuttakoon tätä reittiä vaikka tallilenkiksi, koska matkan varrella on niin paljon talleja. Rapsuttelin aikani sahalaitaisella hikiviilalla karvoja ja aika hyvin niitä lähtikin.
Alkumatka meni ihan ok, mitä nyt Kate tuntui ehkä vähän säpsymmältä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen kohdattiin ensimmäinen jännä juttu: lumipenkka, johon väistettiin traileria vetävää autoa. Se taisi kuitenkin mennä enemmänkin jalansijojen asettelun piikkiin, kuin varsinaisesti jännäksi. Jatkettiin eteenpäin ja otettiin pehmeällä pientareella suunnilleen sadan metrin ravipätkä (Kate tuntui pitävän päätänsä kovin korkealla, tiedä sitten kuvittelinko vain), jonka jälkeen hidastettiin käyntiin, kun edessäpäin oli jäätä.
Käveltiin jääosuus ja otettiin jyrkähkön ylämäen pituinen ravipätkä. Siinä käveltiin alamäki alas ja parin mutkan verran, kunnes tuli toinen hämmennystä aiheuttava tilanne. Yhdessä pihassa oli hevonen! Meidän ja toisen hevosen välillä oli suurehko kenttä, mutta hevosen näki kyllä tieltä, kun ei puissa ole lehtiä. Siinä aikansa Kate katseli ja katseltuaan tarpeeksi jatkoimme matkaa.
Mentiin jonkun aikaa hyvin taas, kunnes mutkan takaa paljastui tarhassa oleva valkoinen hevonen (jota Kate useinkin jää pieneksi hetkeksi katselemaan), mutta sen lisäksi vielä koira! Koiraa ei ennen ole ollut pihassa, ainakaan se ei ole niin haukkunut. Viereisessä talon pihassa olevat kaksi isoa koiraa, joista toinen juoksi meitä kohti ja haukahti pari kertaa ei aiheuttanut kuin pienen vilkaisun.
Kiemurtelun saattelemana päästiin jopa pienen valkoisen koiran kohdalle. Siihen sitten jäätiinkin hetkeksi tuijottelemaan ja tallista tuli ulos myös koiran ja valkoisen hevosen omistaja. Vaihdettiin siinä muutama sananen ennen kuin lähdin vähän käskemäänkin Katea jo eteenpäin. Muutama kiemurtelu ja matka jatkui. Otettiin pieni ravipätkä, kun oli taas pehmeää piennarta.
Oltiin jo kävelty jonkin aikaa, kun Kate kuuli jonkin työkoneen äänen. Se sai vähän hermostunutta liikehdintää, mutta muuten Kate oli ihan jees silti. Mutkan takana alkoi alamäki, jonka alkuun päästiin. Totaalisen stopin sai aikaan mikäs muukaan kuin toinen ratsukko. Kate tuijotti pitkän aikaa, mutta melkein kohdalla Katekin suostui jo liikkumaan. Vaihdettiin muutama sananen sen lyhyen tapaamisen aikana. No, kun päästiin jatkamaan ja ratsukko katosi mutkan taakse, Kate ilmeisesti muisti työkoneen olemassaolon ja meinasi ravata alamäen. Pidätin Katen käyntiin, vaikkakin Kate pysähtyi. Annoin pohkeita ja Kate peruutti hakkuualueelle, jossa törmäsi oksaan. Oksan ansiosta eteenpäin aiheuttaneen rauhallisen liikesuuntauksen avulla päästiin jatkamaan käynnissä mäki alas. Tästä eteenpäin Katen meno oli suurimmaksi osaksi kipitystä tai vastaavaa.
Seuraava haaste oli alamäki-silta-ylämäki, lähinnä se silta, jonka yli meni joki ja joki piti melkoisen kovaa ääntä, kun jää oli kaventanut joen normaalia leveyttä. Päästiin kuitenkin melko rauhallisesti ja kunnialla sillan yli, mutta jännät jutut eivät tähän loppuneet. Ylämäen päällä oli kaksi tyttöä pyörineen, joista toinen juuri alkoi pyöräillä ja toinen jätti pyöränsä tien sivuun ja meni kuusen taakse. Toinen tyttö pyöräili edellä ja jätti pyöränsä samoille kohdille, noin parisenkymmentä metriä meistä. No, kuten arvata saattaa, kuusen takana oleva tyttö oli kovin hiljaa, joten Kate vähän vilkuili ja tepsutteli. Meinasinkin jo vinkata, että sanoisiko jotain, mutta Kate hetken katseli ja jatkoi sitten muina tammoina matkaa. Pienen säpsähdyksen aiheutti, kun toisen pyörän päällä oleva muovipussi liikahti.
Tämän jälkeen mentiin taas pitkän matkaa sellaista kipitystä, joten päätin seuraavalla sopivalla suoralla ottaa ravipätkää. Kiitos pyöräilijän, jouduttiin siirtymään käyntiin juuri sopivasti. Kate nimittäin vähän säikkyi puupinoa, jota ei aiemmilla muistaakseni ole ollut. Viimeisellä kerralla siellä oli metsätyökone, mutta puupinoa ei oltu ainakaan kaksistaan kohdattu.
Jatkettiin kävelyä, kun oli mutkaista tietä edelläpäin. Oli ihan hyvä idea, sillä ennen viimeistä mutkaa Kate pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Mutkan takaa tuli kuorma-auto. Kate otti muutaman hermostuneen askeleen ja päätin, että ehkä kaikkien kannalta parempi, jos jalkaudun. Pysäytin Katen ja kuorma-autoilijakin pysähtyi. Lähdin taluttamaan Katea ja kiitin kuskia moikkaamalla, Kate narisutti hampaita ja tuijotti autoa. Kävelin hetken, että Kate hieman rauhoittuisi ja nousin sitten takaisin selkään.
Mutkan takana olevat kaksi hevosta laitumella eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Seuraavalla (kartassa 7-8 väli) suoralla otettiin pieni ravipätkä ja jouduin siirtämään Katen suoran (kartalla mutka ennen 8) loputtua äkkiä käyntiin, koska vastaan tuli auto ja mutkan jälkeinen tieosuus on muutamalta metriltä melkoisen möykkyinen. Ei Kate kolisevaan autoon kuitenkaan mitään oikein sanonut.
No, vihdoin päästiin tallille menevälle tielle. Ja kuinka ollakaan, perävaunullinen auto tuli takaa. Auto kyllä hidasti, mutta varsinkin kevyt perävaunu kolisee möykyissä. Kate vähän säpsyi perävaunun kohdalla, mutta muunlaista reaktiota ei tullut.
Ajattelin, että joko loppumatka mentäisiin rauhassa, tai niin rauhassa minkä Kate kipittelyltään menisi. Mietin jo, että kun mennään pari metriä ihan selkeää käyntiä, tulen alas ja kävellään loppumatka talliin. Oltaisiinko oltu jossain kartan numerolla 1, mutta tallillepäin. No, mäen takaa tuli vastaan jälleen uusi hevonen, vuonohevonen taluttajansa kanssa. Parivaljakkoa oli taas pakko tuijotella melkein siihen asti, kun olivat kohdalla. Sen jälkeen taas sipsuttelua jonkin aikaa, kunnes vihdoin saatiin ne muutamat käyntiaskeleet. Kate seis, alas selästä ja satulavyön löysääminen.
Loppumatka meni suhteellisen hyvin, vaikkakin jouduin kävelemään hyvin ripeästi ja välillä pysäyttämään Katen, kun toinen harppoi menemään.
Tallipihassa Kate jopa malttoi kävellä. Sitten vain huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja takaisin tarhaan.
Lenkin pituus oli 10,69km, keskinopeus 7,2km/h ja maksiminopeus 20,7km/h.
Loppuun vielä tylsä video, kun Kate pyörii ympyrällä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti