Pieniä onnistumisia

Kuvat ovat sunnuntailta. Pahoittelut laadusta, en kunnolla säätänyt kameraa enkä jaksanut muokkailla.

13. päivä perjantaina kävin ratsastamassa kentällä Katella pitkästä aikaa. Sain kaveriltani lyhyemmät jalustinhihnat, joita ei tarvitse laittaa kahdesta kolmeen kiepille, kun haluaa ratsastaa vähän yritteliäämmin. Laitoin Katelle hackamoret.
Aluksi Kate sai kävellä vajaat kymmenen minuuttia pitkin ohjin ja keskityttiin lähinnä kiemurtelemaan kentällä pohje- ja painoavuilla. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja ruvettiin vähän tekemään enemmän, pienempiä ympyröitä, tarkempia käännöksiä ja vähän kiinnittämään liikkumiseen muutenkin huomiota. Viisi minuuttia käveltiin, ennen kuin nostin ravin.

Aluksi tuntui, että en osannut yhtään enää ravata, oma tasapaino ei pitänyt ja kun piti vielä ohjata hevosta. Tosin oltiin pääty-ympyrällä normaalia enemmän (3-4 ympyrää, sitten muuta hetki ja taas pääty-ympyrälle), ja koska en erityisemmin ole pääty-ympyröitä ratsastellut niinkään monia, piti keskittyä myös siihen, että en kaatuisi itse mihinkään suuntaan ja miten saan ympyrästä ympyrän muotoisen.
En itse erityisemmin ratsastaessa pidä pääty-ympyröillä työskentelemisestä (voltit, silloin tällöin pääty-/keskiympyrät on eri asia kuin itsessään työskentely ympyrällä). Juoksutan kuitenkin Kateakin aina silloin tällöin liinassa tai ohjasajaen, jolloin hevonen joutuu pyörimään siinä ympyrällä, mikä rasittaa jalkoja.
Otettiin jossain kohtaa välikäynnit. Naureskelin epätoivoisesti omalle yrittämiselle ja yritin uskotella, että tekemällä oppii. Sitten taas ohjat käteen ja raville. Mutta yhtäkkiä tuntuikin siltä, että en enää sössinyt koko aikaa. Pystyin keventämään askelten tahdissa, ei tarvinnut miettiä niin paljoa tekemistä ja Katekin tuntui paremmalta. Kate rupesi tukeutumaan ja hakemaan muotoa, vaikka ei pysynytkään pitkiä aikoja. Parin onnistuneen pääty-ympyrän jälkeen suunnanvaihto ja yksi ympyrä toiseen suuntaan. Sitten annoin Katelle ohjaa ja se sai venyttää kaulaansa alas. Mentiin pari kierrosta ravia pitkillä ohjilla ennen kuin siirsin Katen käyntiin ja tulin alas selästä.

Löysäsin satulavyön ja otin hetkeksi suitset pois päästä. Käveltiin vähän päälle viisi minuuttia ympäri kenttää. Laitoin suitset takaisin ja käytiin vielä kävelemässä metsäpolku ja tietä kautta tallille, eli noin 20 minuuttia loppukäyntejä yhteensä.
Kentällä pyörittiin yhteensä 35 minuuttia plus maastopolku. Tallissa laitoin Katelle fleecen siksi aikaa, että saatiin tehtyä porkkanavenytykset ja harjasin Masan.

15.2. tulin kahdentoista aikaan tallille, että kerkeäisin molemmat hevoset liikuttaa valoisaan aikaan. Otin ensiksi Masan käsittelyyn. Pitkästä aikaa ajattelin sen kanssa mennä vähän kentälle kävelemään ja juoksuttamaan. Selvitin taas Masan harjan kunnolla ja harjailin pitkän kaavan mukaan. Masa oli ihan hyvällä tuulella ja käyttäytyi aika normaalisti. Suojien laittamisen jälkeen Masa rupesi olemaan vähän eloisampi. Kun otin suitset esille ja rupesin lämmittämään kuolaimia, Masa rupesi vähän steppailemaan.
Lähdettiin kentälle päin ja Masan etupää oli vähän kevyehkö, vaikka ei varsinaisesti pystyyn noussutkaan. Laitoin heti Masan peruuttamaan. Kentälle kääntyessä Masakin vähän rauhoittui eikä enää ollut niin pörheänä.
Aloitettiin kävelemällä vaan ja tekemällä erilaisia kiemuroita. Annoin Masan myöskin haistella kaikkea mitä se nyt halusi haistella ja jäätiin pari kertaa seisomaan ja ihmettelemään muita hevosia, autoja tai ihmisiä.
Kun kenttää oltiin kierretty kymmenen minuuttia kiltisti, niin tuli muutama pieni kohtaus, jossa etupää joko keveni tai tuli muutaman miniaskeleen ravispurtti. Tällaisiin reagoin aina käskemällä peruuttaa. Sitten jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin aluksi lyhyin ajoin palkitsemaan.

Hoksasin tallissa, että Masa tykkäsi todella paljon metallisella harjakammalla rapsuttamisesta. Päätin, etten ota yhtään makupaloja mukaan, vaan kamman.
Aina, kun Masa oli kävellyt kiltisti ja pysähtyi kiltisti, rapsutin sitä kammalla aina 5-10 sekuntia.
Ei tarvinnut kuin viitisen minuuttia jatkaa tätä, kun Masan huomio oli paljon paremmin minussa.
Lähdettiin tästä sitten harjoittelemaan ympyrälle lähtöä. Pari askelta ympyrällä, seis ja rapsutus. Taas lähetys ympyrälle, pari askelta ja seis ja rapsutus. Pikkuhiljaa ympyrälläolon aikaa pidennettiin, mutta pyrin aina pysäyttämään Masan ennen kuin se itse pysähtyisi. Masa oppi melko äkkiä, että kun pyydetään pysähtymään, saa rapsutuksia. En palkinnut tai rankaissut siitä, jos se pysähtyi itse, pyysin vain uudestaan ympyrälle.

Mietin, että pitäisikö jättää harjoitukset siihen. Masa kuitenkin vaikutti vieläkin melko hyvin keskittyvältä ja positiivisella fiiliksellä olevalta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Aluksi jouduttiin muutamaan kertaan lähetys toistamaan. Sitten Masa otti hypähdys-hyvin epätoivoinen pukitusyritys-hypähdys-spurtin ja lähti laukkaamaan. Se puolen ympyrän jälkeen pysähtyi ja kääntyi kohti, mutta ohjasin uudestaan vaan ympyrälle. Melkeinpä samoin kuin äskenkin spurttasi ja jatkoi laukkaamista. Sitten se taas pysähtyi, vähän pidemmän ajan päästä, ja taas uudestaan ympyrälle, mikä toistui vielä paristi.
Himmailin äänellä vähän, kun Masa vähän oikoi ympyrällä ja kiihdytti vauhtia. Rupesin juoksemaan Masan vierellä niissä kohdin, ennen kuin oikominen alkoi ja pian Masa menikin paremmin ympyrällä ilman erityistä oikomista. Pian laukkakin vakiintui tasaiseksi. Masa laukkasi aika pitkään ennen kuin siirtyi raville. Vajaan 10 minuutin päästä siirsin Masan käyntiin, käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.
Oikeaan kierrokseen lähdettiin ravilla, mutta välillä Masa otti aina tietyllä neljänneksellä muutaman laukka-askeleen. Samoin laukka-askelien vastapäisellä neljänneksellä Masa puski ulospäin, joten sain hieman kiristää liinaa, jotta Masa ei olisi juossut lumikinoksessa.
Lopetettiin kymmenen minuutin päästä ja käveltiin hetki kentällä. Kentällä oltiin yhteensä noin 35-40 minuuttia plus loppukäynnit maastossa. Ajattelin, pitäisikö hakea loimi Masan päälle ennen kuin lähdetään maastopolulle, mutta mietin että Masalle voisi aiheuttaa ihmetystä käydä treenin jälkeen tallilla ja lähteä saman tien uudestaan. Käveltiin maastossa vartin verran, sama polku mitä Katen kanssa, paitsi että kuljettiin metsä edestakaisin eikä menty polulta tielle.

Loimitin Masan ja päästin vielä pihalle. Otin Katen myös, mutta Kate oli jo laitumella juossut itsensä vähän nihkeäksi. Siispä harjailin ja venyttelin vain Katen ja vein sen takaisin ulos.

Tiistaina 17. päivä menin vasta iltapäivästä tallille. Mentiin Katen kanssa kentälle, laitoin taas hackamoret.
Aloitettiin kenttää kävellen pitkin ohjin ja mutkikkaasti. Ohjia keräillessä tehtiin molempiin suuntaan yhdet pohkeenväistöt.
Ravissa tehtiin kahdeksikkoa aina yhdellä tai useammalla pääty-ympyrällä, jotta Kate ei ennakoisi. Mitään erityistä tavoitetta ei ollut, vähän erilaisempaa höntsäilyä. Katella pysyi ravi hyvin yllä ja itse pysyin kevennyksessä hyvin mukana suunnanvaihdoissa.
Käveltiin loppukäynnit kentällä pitkin ohjin. Tulin vielä alas, löysäsin satulavyön ja käveltiin muutamia kierroksia vielä yhdessä.

Koko ratsastukseen meni aikaa puolisen tuntia ja itselläni ei oikein ollut keskittymisfiilistä erityisesti. En siksi vaatinut mitään ihmeitä itseltäni tai Katelta. Tallissa taas venyteltiin porkkanavenytykset.

Päivitys

En ole päivittänyt blogia nyt, kun ei ole voinut tehdä oikein Katella mitään. Joko on plussakelit ja Katelle tulee tilsoja tai sitten on niin liukasta, että Kate menee jumiin jos joutuu varomaan koko ajan askeleitaan.

Melkeinpä olen vain harjannut tai käynyt taluttelemassa pienen (10-20min lenkin). Kerran käytiin puolisen tuntia kärryttelemässä, mutta oli niin pimeää ja tilsasi muualla kuin tiellä, että ei tosiaan puolta tuntia pidempää oltu ja mentiin edestakaisin krokotiililenkille vievää tietä. Kate olisi tosin halunnut mennä lujempaa, pieni ravipätkä otettiin, jonka jälkeen käynti ei meinannut oikein luonnistua. Jos pidätin Katen ravista käyntiin, se joko peitsasi tai kipitti osin ravia ja osin käyntiä.
Käytiin myös kentällä ilman satulaa, mutta kenttä oli auraamatta (10 senttiä lunta ja vielä nollakeli tai pari pakkasastetta), joten tilsojen takia lopetettiin, kun kaksi kertaa oltiin kenttä kierretty.
Talutellessa olen yrittänyt vähän keksiä Katelle tekemistä, joko pieniä ravipätkiä tai peruutuksia tai väistämistä.

Nyt olen kunnostautunut Masankin kanssa touhuamisen suhteen. 30. päivä innostuin selvittämään Masan harjan ja hännän ja harjaamaan oikein huolella. Hännän ja harjan selvittämiseen menikin paljon aikaa, mutta Masa nautti. Pahoittelut kännykkälaatuisista kuvista, olen mennyt melko hämärään aikaan ja yleensä suoraa jostakin, joten en ole kameraa taaskaan ulkoiluttanut.

Ennen...

...jälkeen.

 Tänään tuli päivä, mitä olen pitkään odottanut: pakkaspäivä! Sain bannerin tehneeltä ystävältäni myöskin ohjasajo-ohjat. Ohjasajaessa saa hevosta paremmin taivutettua ja käyttämään ehkä paremmin kroppaansa kuin mitä pelkällä liinalla.
Viisitoista minuuttia käytettiin kävelyyn, muutamaan pysähdykseen ja vähän hommaan tutustumiseen. Viitisen minuuttia oltiin ympyrällä, jolloin pidin ohjia vähän tuntumalla. Kate aluksi ihmetteli vähän, mutta pian tukeutui jo vähän ohjillekin.
Ensimmäinen ravinosto oli lähinnä pää ylhäällä menoa, mutta seuraavalla Kate jo piti päänsä normaalissa asennossa. Muutaman kierroksen jälkeen Kate rupesi laskemaan päätään ja olemaan rennompi. Ravailtiin kymmenisen minuuttia.
Loppukäynnit olivat kymmenisen minuuttia. Hyvin kevyesti mentiin siis,  Tallissa venyteltiin porkkanavenytyksillä.

Kuten maanantaina ja tiistaina ottaessani Masan sisälle, harjasin senkin samalla ennen karsinaan päästämistä.

Oletko kyllästynyt väriisi?

Kate ainakin on.

Ensimmäinen laukka

Lähdettiin tänään Katen kanssa jouluaaton aaton ratsastuksen suuntaan, eli vastapäiseen kuin yleensä. Tällä kertaa muistin laittaa myös Endomondon päälle.

Olin ottanut varuiksi kaviokoukun mukaan, mutta melko hyvin Kate käveli eikä kompastellut tai liukastellut juurikaan. En juurikaan ottanut matkalta kuvia tai katsellut aikoja.

Kun oltiin päästy metsäpolulta tielle, otin ohjat ja Kate jo kiihdytti vauhtia raviin jo, kun tunsi ohjien tiukentuvan. Alussa jo Katella oli vauhti päällä, ei tullut sellaista leppoisaa alkuravia mitä Kate yleensä tarjoaa, ennen kuin alkaa kiihdyttämään. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi kiihtymistänsä ja sitten tuli muutama laukka-askel. Ensimmäinen kerta ikinä, kun Katen kanssa ollaan laukattu. Ja omalla kohdalla viimeksi vuosi ja 3 kuukautta sitten laukattu, tai mahdollisesti jopa enemmänkin. Edellisen vuokrahevosen kanssa nimittäin en juurikaan laukkaillut, kun kentällä ei omaan tasapainoon luottaminen toiminut ja estin istunnalla hevosta nostamasta laukkaa.

Tilsatkin tuntuivat tippuvan vauhdissa pois, kun pätkän jälkeen tulin alas ja katsoin tilsat eikä niitä ollut juurikaan.

Käveltiin pieni matka takaisinpäin ja käännyttiin, uudestaan ravia. Tällä kerralla Kate lähti heti todella nopeasti ja nosti vähän ajan päästä laukan. Pääsin tällä kertaa nauttimaan laukasta oikeastaan koko matkan ajan, kunnes piti siirtää käyntiin. Taas tilsoja katsomaan ja käveltiin sitten metsäpolulle asti yhdessä, ennen kuin nousin selkään (astmaatikkona kun hengitys rupesi olemaan sen verran vaikeaa ja avaava lääke autossa).

Metsäpolun jälkeen tiellä tulin loppumatkaksi taas alas selästä ja otettiin tässäkin vaiheessa tilsat pois, niitä oli vähän jo kertynyt.

Kesto n. 50min, matkaa 5,85km. Keskinopeus 6,77km/h.
Yläreunassa valkoinen nuoli, sinnepäin ollaan yleensä lähdetty.

Tallissa Kate sai hetken olla fleecen alla, vaikkakin kosteus oli melkeinpä lumisateesta johtuvaa. Satulan ja satulavyön alta hevonen oli kuitenkin kuiva. Sitten huolellinen harjaus, porkkanavenytykset ja Kate ulos vielä.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa laukata. Vaikka aamu lähti käyntiin vähän typerästi, pelkästään jo kauniissa metsässä ihanan lumisessa maisemassa ratsastus piristi huomattavasti. On Kate vaan niin ihana! :D

Kuvausyrityksiä

Tänään oli ihana kuvaussää: aurinko paistoi, ei tuullut eikä satanut. Pakkasta oli -15 asteen luokkaa.

Ensimmäinen takaisku, kun ei tullut kuvaajaa. No, ei lannistuta pikkuasioista. Yhden aikaan lähdin tallille. Ei ollut sujuakseen Katen hakeminen tarhastakaan, sillä vaikka otinkin portin kahvasta kiinni, sain jotenkin kuitenkin sähköiskun. Sentään se ei ollut kovin kova tälli.
Harjasin tamman ja otin makupalat ja muovinpalasen taskuun. Katelle suitset päähän, kamera mukaan ja kävelemään. Lähdettiin krokotiililenkin suuntaan. Oli pienoinen harmi, kun pilvet olivat tällä välillä peittäneet auringon. Ei se mitään, kun kerta oltiin lähdetty niin jatketaan.

No, eihän siitä kuvaamisesta mitään tullut. Aina, kun sain Katen seisomaan tarpeeksi kaukana, kameran tarkennuksessa meni liikaa aikaa (tai toisin sanoen Kate liikkui liian nopeasti) ja kymmenisen minuutin päästä lähdettiinkin kentälle hetkeksi irtoilemaan. On meinaan vaikea yrittää pitää ja kuvata hevosta itse.
Kentällä päästin Katen vapaaksi ja parikymmentä minuuttia hilluttiin sielä. Kate vain käveli, yritän huomenna sillä tehdäkin vaihteeksi jotain.

Joulupäivitys

Tiistaina käytiin omistajan, Masan ja Katen kanssa jouluaaton aaton maastolenkillä. Lähdettiin ihan eri suuntaan kuin yleensä. En silloin oikein katsonut aikaa ja unohdin Endomondonkin pistää päälle, joten ei ole juurikaan muistikuvia, kun oli jouluhäsläys vielä päällä.

Ajattelin kuitenkin, että lähdetään joku päivä Katen kanssa sinne ja Endomondo päälle.

Tänään kävin vain harjaamassa ja rapsuttelemassa Katea. Piti mennä päivällä jo ja ottaa muutamia jouluisia kuvia, mutta en sitten päässyt kuin vasta viiden jälkeen.

Pari kännykkälaatuista kuvaa otin postausta sotkemaan.

Masailua ja urheilua

Huh - tänään pystyi hyvällä omallatunnolla jättämään sen hyvin epäsäännöllisen lenkin pois. Masan kanssa touhutessa nimittäin tuli liikuttua.
Masa oli portilla vastassa jokseenkin nyrpeällä ilmeellä. Ajattelin, että nyt kun Masa oli jo valmiina portilla ja Kate huiteli toisessa päässä laidunta, otan Masan ensin. Lisäksi on valosaa ja teen mieluummin Masan kanssa valosassa, se kun tuppaa olemaan vähän eloisa mieleltään, joten se ei tarvitsisi lisäboostia pimeästä.
Kate ihmetteli, kun vein Masan talliin. Kävin katsomassa, mitä Kate puuhaa. Kuten aina, kun olen ottanut Masan ensin, Kate seisoi portilla jokseenkin mietteliään näköisenä ja sitten lähti puuhailemaan omiansa.
Vähän Masa tuntui piristyvän, kun pääsi harjailtavaksi. Ainakaan ilme ei ollut niin nyrpeä ja suitsia laittaessa ruuna oli todella hienosti paikallaan.
Tiellä kuitenkin huomasi, että Masalla oli hiukan ylimääräistä energiaa (ja tallissa ja kentällä se säpsähteli ihan "normaaleja" asioita). Se kerran yritti ravatakin, mutta pääosin matka kentälle sujui hyvin. Kentällä ei enää niin hyvin.

Masaa ei oikein huvittanut. Arvelinkin, että Masan fiilikset ovat vähän sitä luokkaa, ettei nyt parane vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi kertaa pysähtymisharjoitus ja sai riittää. Pysähdykset eivät olleet parhaimmasta päästä mutta ne myös olivat melko nopeita pysähdyksiä.
Kävellessä Masa olisi mielellään vähän oikonut ja tullut meikäläistä päin. Koitin pari kertaa korjata kävellessä, mutta Masaa ei huvittanut. Ei varsinaisesti näykkimistä, mutta sellaista että jos olisin jatkanut, Masa olisi varmaan näykkäissyt. Ei siis kävelty pitkiä pätkiä kerrallaan ja Masa sai aina hyvin sivulla kävelemisestä porkkanaa.
Seuraavaksi juoksuttamisen yrittämistä. Tässä Masa meinasi näykkäistä muutaman kerran, mutta ei saanut osumaa. No, kädellä tai juoksutusliinalla paineistaminen ei onnistunut, Masa vaan kääntyi koko ajan ympäri. Taikakeppi esiin ja uudelleen yritystä. Siitä Masa ei tykännyt yhtään, sillä vähän keveni jo etupääkin. Sen verran kokeilin uudestaan, että saatiin minimaalinen pätkä ympyränsuuntaisesti (eli muutama askel niin, että hevonen ei ollut minuunpäin eikä kääntynyt itsekseen).
Masa irti ja juoksutusliina portin narujen päälle varmistimeksi. Sitten kädellä ja raipan kanssa painetta, ei muuta reaktiota kun v-tuuntunut ilme ja kohti (toki itse otin sivuttaisaskelia, kun Masa tuli kohti, mikä saattoi vähän kannustaa hevosta olemaan jääräpäisempi. Taaksepäin en kuitenkaan lähtenyt). Ei tainnut Masaliini oikein ymmärtää, että saisi riehua miten haluaa, tai sitten siitä oli mukavampi olla sosiaalinen. Masa näytti taas siltä, että se pian yrittäisi näykkäistä. Välillä rapsuteltaessa koko kentälläolon ajan se hamuili kättä, mutta huomasi kyllä, kun alkoi hevonen turhautua. Tuumasin tässä kohtaa, että sitä ei kannata paineistaa ainakaan enempää.
Vielä yksi keino käyttämättä. Koska Masalla oli energiaa ja innostumisen mahdollisuus suuri, menin kentän aidan toiselle puolelle. Siinä sitten juoksin kymmenisen minuuttia edestakas kentän aidan viertä ja sain kuin sainkin Masan innostutettua mukaan juoksemaan. Aloitettiin lyhyillä matkoilla ja aina kun Masa pysähtyi luokse, se sai porkkanaa. Matkoja pidennettiin melkein koko kentän pituiseksi. Mitä pidempään juostiin, sitä paremmalle mielelle Masa selkeästi tuli. Enää se ei ollut niin ärsyyntyneen näköinen, sitä sai rapsutella pidempään.
Sitten kun Masa ei enää oikein lähtenyt mukaan juoksenteluun, menin takaisin kentälle ja käveltiin hetki kentällä. Masa ei enää nojaillut minuun päin vaan meni omalla "kaistallaan". Kotimatkalla askel taas piteni, mutta hevonen oli rennompi ja ei tarvinnut koko ajan miettiä, keksiiköhän se jotain omiaan.

Seuraavaksi hain Katen tarhasta ja tallissa olisi kovasti tahtonut mennä omaan karsinaansa. Katen kanssa mentiin myös irtona pyörimään kentälle, tosin vähän kevyemmin. 10 minuuttia Kate käveli ja itse säädin kameran kanssa. Oli taas jo turhan pimeää ja ei oikein kiinnostusta asetusten räpeltämiseen ollut. Muutaman videopätkän otin, mutta päätin jättää julkaisematta, kun niissäkin näkyi jalat ja vain välillä erotti Katen.
Ravautin Katea muutamia kertoja ympyrää ja tehtiin yksi suunnanvaihtokin. Loppukäynnit käveltiin 5-10 minuuttia kentällä olevia puomeja hyväksikäyttäen. Ne eivät olleet millään ihmeellisillä väleillä ja kunhan vaan köpöteltiin. Kate seuraili vapaana ja rapsuttelin hetken, ennen kuin lähdettiin kentältä tallille.