Viime torstain tallipäivä

Hirveä väsymys ollut loppuviikon (kenties sen takia, että on taas "joutunut" juoksemaan ympäriinsä. Miksi kaikki tulevat aina samaan sysäykseen), jonka takia myös blogin päivittely jäi. Edelleen pientä väsymystä, joten vain pikaisesti suurin piirtein torstaista.

Keskiviikkona, kun ajattelin, että lenkillä ollessa saattaa tulla pimeä, pistin etusiin punaiset heijastimet ja takasiin keltaiset. Olettaisin, että keltaiset heijastimet näkyvät vähän paremmin. Hoksasin myös pistää punaiset heijastimet suojien tarran alle, sillä heijastimissa ei ole kovin hyvä tarra.

Katen kanssa lähdettiin uusille maille kävelemään. Nähtiin menomatkalla orava (tai mahdollisesti kaksi, ellei kyseessä ollut sama orava :D), poneja, koira ja silta. Ja hevosia. Orava eikä ponit aiheuttaneet probleemia, mitä nyt vähän katsoi ensimmäisen kerran kun orava nähtiin, kun meni puiden takana. Haukkua Kate vähän katsoi, mutta ei ollut jännittynyt.
Siltaa Kate ei olisi halunnut ratsain ylittää. Kaiteelle asti mentiin, mutta sitten tuli epäluuloinen ilme ja yritettiin kääntyä takaisinpäin (tai käännyttiinkin, mutta ei liikuttu). Ohjasin Katen niin lähelle kaidetta kun se suostui melko keveillä avuilla menemään ja tulin alas satulasta.
Sillan jälkeen käveltiin jonkun verran eteenpäin, kun etsin mahdollista koroketta ja lisäksi tiessä oli sen verran mutkaa, että oli parempi etsiä suorempi pätkä ja mielellään lumipenkka josta pääsisin paremmin selkään :D Sopivaa paikkaa etsiessä Kate huomasi hevosia. Niitä (siis hevosia ylipäätään) se on aiemminkin tuijotellut, jos on joku ilmeisesti vähän oudompi hevonen kyseessä. Lähistön tallin hepat eivät nimittäin aiheuta tuijottelua.
Annoin Katen katsella jonkun viitisen minuuttia, välillä oikein kuului sydämenlyönnit ja koko hevonen oli jännittynyt, vaikka muut hevoset olivat tarhassa syömässä muutamien satojen metrien päässä.
Löysin sitten sopivan lumipenkan ja käännyttiin melkein samaan syssyyn takaisinpäin. Silta ylittyi tästä suunnasta ilman ongelmia, tosin sillan "sauman" (vai miksikä sitä kynnystä tai mikä lie onkaan kutsutaan), yli piti ottaa iiiiso askel.
Kotiinpäin ponit aiheuttivat hieman ihmettelyä, mutta ei niinkään jännitystä. Pienen säpsähdyksen aiheutti ponien aitauksessa puiden takana seisovat ihmiset ja autonoven paukahdus, mutta ei ollut isompaa. Kate rentoutuikin nopeasti.
Takaisin tullessa käytiin pikkumatka metsässä, jossa Kate vähän ihmetteli ilmeisesti kiviä, joiden päällä oli lunta. Selästä käsin päästiin haisteluetäisyydelle.

Kesto:             n. tunti
Kilometrit:       5,47km
Keskinopeus:   5,6km/h
Maksiminopeus: 17,1km/h



Masan kanssa käytiin pellolla. Omistajan vinkit Masan käsittelyyn tuottivat tulosta, sillä aluksi Masaa ei oikein olisi kiinnostanut tehdä mitään mitä pyysin: vinkkien avulla päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Pysähdykset toimivat melko hyvin, ruoka ei kiinnostanut ihan niin paljoa (tosin pellolle oli tullut enemmän lunta, niin ruokaa ei ollut niin paljoa jäljelläkään), peruutukset onnistuivat hyvin. Välillä peruutuksessa tuli kuopimista, mutta peruutukseksi joka tapauksessa hetki päättyi.

Ympyrälle Masa lähti niin paljon paremmin kuin viimeksi, myöskin ravi nousi (tosin tarvitsin alkuun raippaa ensimmäistä ravinnostoa varten, parilla muulla kerralla riitti oman kehon paine ja tarvittaessa liinan pää). Ei ravattu kauaa, muutama kierros vain, sillä Masan kenkiin kertyi lunta. Palkkioksi Masa sai rapsutuksia ja kehuja.