Tiistaina 14. päivä tehtiin taas maasta käsin väistöharjoituksia. Otin mukaan raipan, kokeillakseni onko siitä mitään hyötyä merkinantovälineenä. Ensiksi käveltiin ja tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, kuten aina ennenkin. Muutamien pysähdysten jälkeen otettiin raippa mukaan: silittelin sillä Katea lapa-selkä-lautaset-kaula-etujalat-kylki-takajalat-vatsa. Alkuun Kate otti muutaman askeleen poispäin muistaakseni takaosan kohdalla, mutta siirryin vain raipan kanssa muualle. Parin toiston jälkeen raipalla silittely ei aiheuttanut reaktiota.
Sen jälkeen yhdistettiin raippa etuosakäännökseen. Pieni kosketus kintereen yläpuolelle ja muuten mahdollisimman samanlaiset avut kuin ilman raippaa, jotta Kate ymmärtäisi mitä haen takaa. Palattiin taas ns. alkupisteeseen, jossa pienestäkin takaosan liikutuksesta palkittiin. Myötäpäivään väistäminen oli Katelle vaikeampaa.
Seuraavaksi taas vähän kävelyä ja pysähdysharjoituksia ja muutama rapsutushetki, ennen kuin aloitettiin väistöharjoitus. Raippa otettiin tähänkin mukaan. Kevyesti ja pienesti naputellen (sen takia ei pelkästään painetta, koska yritän tehdä eron pelkän raipalla silittelyn ja pyynnön välillä). Oikealle Kate väisti todella hyvin, vasemmalle vähän vaikeammin. Taas pidettiin linja, että pienestä palkitaan. Tehtiin kolmisen väistöä per suunta. Oikeaan saatiin lopuksi ihan jo kunnollisia väistöaskeleita muutamia.
Seuraavana päivänä käveltiin molemmat krokotiililenkki päästä päähän, noin tunnin lenkki. Keskinopeutena 4,7km/h ja maksiminopeutena 6,8km/h. Mitään erityistä mainittavaa ei oikein ollut, paitsi paluumatkalla moottorisaha vähän jännitti, mutta siitäkin päästiin suhteellisen rennosti ohitse ja porkkanoilla palkittiin. Kate sai tallilla porkkana- ja jalkavenyttelyt ennen tarhaan pääsyä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti