No, pääsin kuin pääsinkin lähtemään tallille ja vielä valosalla. Tallilla olin vähän vaille kaksi ja kävin sitten hakemassa Katen sisälle. Kate oli valppaana, kun lähistöllä oli pulkkaillut pari poikaa. Hoitamisen jälkeen Kate säpsähti, kun tallin ovet pistettiin kiinni ja puhisi ulkona vähäsen. Kun Kate oli vähän rauhoittunut, nousin selkään. Nykyään selkäännousu onnistuu hyvin, Kate pysyy paikoillaan kun ponnistaa, lähtee kävelemään sen jälkeen, mutta pysähtyy pidätteestä nopeasti. Kate saa aina kehuja ja rapsutuksia, kun toimii hyvin selkäännousussa.
Kate säpsähti pihasta poistuessa vielä kulman takaa tulevaa omistajaa, joka oli tullut ulos jo selkäännousussa. Tielle päästyä Kate oli kuitenkin jo rauhallisempi.
Koska Katella ei vielä ollut kenkiä takana, ajattelin mennä vain parinkymmenen minuutin lenkin maastossa ja välillä tekisin muutamia pohkeenväistöjä. Maastotielle päästyä käveltiin sen verran kauas, että tietä ei enää näkynyt.
Pohkeenväistössä Kate alkoi kiihdyttämään, joten joutui antamaan vähän kentällä annettuja ohjasapuja enemmän pidätteitä. Pohkeenväistö oli vähän sellaista puolipohkeenväistöä, puoliksi vain sivulle päin kävelyä ja Kate oli vähän joko hämillään tai jännittynyt.
Mentiin kohtaan, jossa viimeksi käännyttiin metsäkoneiden vuoksi. Välillä tehtiin pohkeenväistöä ja välillä köpöteltiin suoraan pitkin ohjin. Kun käännyttiin takaisinpäin risteyksestä, alkoi kuulumaan traktorin tai vastaavan ääntä. Annoin Katen kävellä ripeästi, vaikka välillä meinasi nousta ravikin, että päästäisiin koneen alta pois jos se kääntyisi samaan suuntaan kuin me.
Sieltähän traktori tuli, Kate oli hermostunut (osasyy varmasti myös minä, olen ennakkoluuloinen vastaavissa tilanteissa ja jännityin) ja nosti raviakin, vaikka tosin pidätteitä kuunteli. Näytin traktorikuskille, että pysäytän hevosen ja laskeuduin alas satulasta. Halusin ottaa varman päälle, koska oma jännitykseni olisi voinut aiheuttaa Katessa enemmän jännitystä ja mahdollisesti säikähtämisen jne jne. Kävelin sitten mönkijän tekemälle reitille, onneksi ei ollut pitkä matka. Päästettiin traktori ohitse ja palattiin sitten tielle.
Kate oli hermostunut, steppaili hetken eteenpäin ja taaksepäin, kun olin nousemassa selkään. Kun traktorin ääni oli kadonnut omasta kuuloalueeltani (vai miten sen voisi sanoa fiksusti :D), Katekin rupesi rauhoittumaan ja pääsin selkään - ehkä parhain kerta selkäännousussa, vaikka askeleen pari Kate ottikin ennen pysähdystä.
Siitä jatkettiin sitten reipasta käyntiä pikkuhiljaa rentoutuen tielle ja kotiin. Tallissa harjasin Katen ja kävin lihaksia kädellä vähän lävitse (lähinnä, että oppii tuntemaan jos on jumeja ym, kun tarpeeksi usein käy lihaksia läpi ja oppii tuntemaan ne. Silloin huomaa myös mahdolliset jumikohdat).
Lenkin kesto oli vajaat 40 minuuttia, eli melkein kaksinkertainen suunniteltuun. Keskinopeus 5.06km/h ja maksiminopeus 7.9km/h. Kilometrejä tuli 3.07.
Otin vielä Masan talliin ja harjailin. Karva oli vähän nihkeä, ja syykin selvisi. Masa oli pitänyt omat treeninsä, kun oltiin Katen kanssa oltu lenkillä. No, eipähän ainakaan pitäisi tulla samoja loikkia kuin viimeksi.
Ilman mitään pomppuja tai säpsyilyjä päästiin pellolle ja siellä jatkamaan. Pysähdysharjoitukset eivät oikein toimineet alussa, mutta rupesivat toimimaan vähän viiveellä myöhemmin. Ruoho kiinnosti myös enemmän kuin keskittyminen minuun.
No, koitin saada Masaa pysymään liikkeessä ympyrällä, mutta se ei oikein onnistunut. Lopputilanne oli se, että joko 1) Masa hermostui/ärsyyntyi 2) Masan mielenkiinto loppui jo ennen kuin ehti alkaakaan 3) minun pehmeä tapa komentaa ei ole Masalle oikein sopiva ja lopputulos näytti tältä:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti