Viimetorstain lenkki

Vähän venyi taas blogiin kirjoittelu, mutta tuleepahan sekin taas tehtyä. Oikeastaan mitään ihmeempiä ei lenkin aikana tapahtunut, piti mennä noin puolen tunnin lenkki mutta venähti vähän pidemmäksi. No, aina ei voi suunnitelmat toteutua. Toisaalta ihan alkuperäinen suunnitelma oli kävellä, mutta kipeiden lihasten ja mukavuudenhaluisuuden jälkeen päädyin ratsaille.

Rauhakseen käveltiin koko reissu, käytiin moikkaamassa sammuksissa ollutta traktoria ja tavattiin vastaantulevia hevosia kaksi kappaletta. Ja nähtiinpä pari riehuvaa koiraa ja kirjastoautokin. Ja ihmisiä. Traktorista otin jopa kuvankin, mutta kännykkälaatuisena se on vain värikkäämpi läntti metsässä, joten jääköön julkistamatta. Käytiin katsomassa tuttuja maisemia, nimittäin olin kyseisessä paikassa vuokrannut joskus aiemmin erästä ponia.
Harmitti vain, kun taas tuli lähdettyä tallille niin myöhään eikä kerennyt puuhailemaan Masan kanssa. Ensiviikolla olisi tarkoitus taas mennä kolme kertaa tallille, joten ehkä taas kerkeää masailemaankin.

Matkaa kertyi 6,13 kilometriä ja aikaa meni tunti. Keskinopeus oli 6km/h ja maksiminopeus oli 8km/h.

Hevosenulkoilutusta

Tehtävä: Vie hevonen lenkille
Taka-ajatus: Sisäsiistiksi opettaminen
Oma tavoite: Juokse vähintään minuutin verran
Oma toive: Hevonen ei opi sisäsiistiksi ja tekemään jätöksiä lenkin varteen. Ei tarvitse siivota.

Yhteenveto: Hevonen ei suostunut tekemään jätöksiään lenkin aikana. Sisäsiistiksi kouluttaminen olkoon jatkumatta. Tehtävä suoritettu. Oma tavoite suoritettu. Oma toive toteutunut.

Arviointi käytöksestä:
Autot: erinomainen, myös (+)60km/h alueella.
Puunrunko: erinomainen.
Traktorin ääni: välttävä.
Traktori itse: hyvä.
Toinen hevonen: erinomainen.

Taluttajan käytös siedettävää.

 

Matkan pituus: 4,99km, noin tunnin verran aikaa

Keskinopeus 5,34km/h ja maksiminopeus 10,4km/h

Viime torstain tallipäivä

Hirveä väsymys ollut loppuviikon (kenties sen takia, että on taas "joutunut" juoksemaan ympäriinsä. Miksi kaikki tulevat aina samaan sysäykseen), jonka takia myös blogin päivittely jäi. Edelleen pientä väsymystä, joten vain pikaisesti suurin piirtein torstaista.

Keskiviikkona, kun ajattelin, että lenkillä ollessa saattaa tulla pimeä, pistin etusiin punaiset heijastimet ja takasiin keltaiset. Olettaisin, että keltaiset heijastimet näkyvät vähän paremmin. Hoksasin myös pistää punaiset heijastimet suojien tarran alle, sillä heijastimissa ei ole kovin hyvä tarra.

Katen kanssa lähdettiin uusille maille kävelemään. Nähtiin menomatkalla orava (tai mahdollisesti kaksi, ellei kyseessä ollut sama orava :D), poneja, koira ja silta. Ja hevosia. Orava eikä ponit aiheuttaneet probleemia, mitä nyt vähän katsoi ensimmäisen kerran kun orava nähtiin, kun meni puiden takana. Haukkua Kate vähän katsoi, mutta ei ollut jännittynyt.
Siltaa Kate ei olisi halunnut ratsain ylittää. Kaiteelle asti mentiin, mutta sitten tuli epäluuloinen ilme ja yritettiin kääntyä takaisinpäin (tai käännyttiinkin, mutta ei liikuttu). Ohjasin Katen niin lähelle kaidetta kun se suostui melko keveillä avuilla menemään ja tulin alas satulasta.
Sillan jälkeen käveltiin jonkun verran eteenpäin, kun etsin mahdollista koroketta ja lisäksi tiessä oli sen verran mutkaa, että oli parempi etsiä suorempi pätkä ja mielellään lumipenkka josta pääsisin paremmin selkään :D Sopivaa paikkaa etsiessä Kate huomasi hevosia. Niitä (siis hevosia ylipäätään) se on aiemminkin tuijotellut, jos on joku ilmeisesti vähän oudompi hevonen kyseessä. Lähistön tallin hepat eivät nimittäin aiheuta tuijottelua.
Annoin Katen katsella jonkun viitisen minuuttia, välillä oikein kuului sydämenlyönnit ja koko hevonen oli jännittynyt, vaikka muut hevoset olivat tarhassa syömässä muutamien satojen metrien päässä.
Löysin sitten sopivan lumipenkan ja käännyttiin melkein samaan syssyyn takaisinpäin. Silta ylittyi tästä suunnasta ilman ongelmia, tosin sillan "sauman" (vai miksikä sitä kynnystä tai mikä lie onkaan kutsutaan), yli piti ottaa iiiiso askel.
Kotiinpäin ponit aiheuttivat hieman ihmettelyä, mutta ei niinkään jännitystä. Pienen säpsähdyksen aiheutti ponien aitauksessa puiden takana seisovat ihmiset ja autonoven paukahdus, mutta ei ollut isompaa. Kate rentoutuikin nopeasti.
Takaisin tullessa käytiin pikkumatka metsässä, jossa Kate vähän ihmetteli ilmeisesti kiviä, joiden päällä oli lunta. Selästä käsin päästiin haisteluetäisyydelle.

Kesto:             n. tunti
Kilometrit:       5,47km
Keskinopeus:   5,6km/h
Maksiminopeus: 17,1km/h



Masan kanssa käytiin pellolla. Omistajan vinkit Masan käsittelyyn tuottivat tulosta, sillä aluksi Masaa ei oikein olisi kiinnostanut tehdä mitään mitä pyysin: vinkkien avulla päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Pysähdykset toimivat melko hyvin, ruoka ei kiinnostanut ihan niin paljoa (tosin pellolle oli tullut enemmän lunta, niin ruokaa ei ollut niin paljoa jäljelläkään), peruutukset onnistuivat hyvin. Välillä peruutuksessa tuli kuopimista, mutta peruutukseksi joka tapauksessa hetki päättyi.

Ympyrälle Masa lähti niin paljon paremmin kuin viimeksi, myöskin ravi nousi (tosin tarvitsin alkuun raippaa ensimmäistä ravinnostoa varten, parilla muulla kerralla riitti oman kehon paine ja tarvittaessa liinan pää). Ei ravattu kauaa, muutama kierros vain, sillä Masan kenkiin kertyi lunta. Palkkioksi Masa sai rapsutuksia ja kehuja.

 

Jänniä asioita maastossa

Lähdettiin tänään taas krokotiililenkkiä tekemään. Se tie, jossa yleensä ollaan menty, saa luvan olla blogissa krokotiililenkki/-tie, ettei koko ajan tarvitse selittää "se tie..." ja sekottaa samalla kaikkia muita teitä siihen. Tarkoituksena oli mennä krokotiililenkki ja käydä mahdollisesti sitten vielä pyörähtämässä jossain suunnassa, mikäli aikaa, valoa ja intoa on.
Ravattiin tänään vähän pidempi matka kuin viimeksi, samalla kun sain sisäistettyä miksi oikea jalustin oli lähdössä silloin viimeksi, kun käytiin krokotiilin silmästä ravaamassa mäkeä ylös. Koska tänäänkin meinasi lähteä jalustin, joten keskityin vähän enemmän fiilikseen ja hoksasin, että oikea jalustin on hitusen pidempi :D I'm so Sherlock!
No, joka tapauksessa ravailtiin ja rupesin sitten Katea jossain vaiheessa ottamaan kiinni. Välillä hysterisoin, kuinka Kate ei anna niin helposti kiinni kuin alussa (jolloin ravattiin vain muutamia kymmeniä metrejä), mutta tietenkin hevonenkin tykkää edetä ja vauhtiin päästyään kestää joka tapauksessa vähän pidempään antaa kiinni (etenkin jos tykkää juosta :D).
Käveltiin melkein lenkin päätyyn, mutta ei päästy edes hakkuualue-kyltin luo, koska metsäkoneet. Kate rupesi hirveästi kuuntelemaan niitä ja ihmettelemään ja yritti kääntyä kotiinpäin. Paikoillaan seistessä sai taputuksia, niin kuin sitten kun sain Katen astumaan pari askelta eteenpäin ja kääntymään minun ehdoilla. (Pois käännyttäessä piti mennä hetki sivuttain, ettei varmanakaan pääse kolinan aiheuttaja yllättämään!)

Kova jano lenkin jälkeen.

Käveltiin siinä sitten takaisinpäin ja neljäsosa oli matkaa isommalle tielle jäljellä (krokotiilin nenäosuudelle), kun itse tulin vainoharhaiseksi ja luulin, että vastaan tulisi rekkaa ja mönkijää ja ties mitä. Mitään ei kuitenkaan vastaan tullut :D
Lähdettiin sitten vielä Katen kanssa pois koko krokotiilista ja lähdettiin jatkamaan matkaa sitten vielä poispäin tallilta. Autot, roskikset ja postilaatikon ohittuivat ilman ongelmia, mutta jestas, kun vastaan tuli (toisella puolella tietä, pari metriä metsikössä) kaatunut puu ja sen juuret! Sitä piti kuikuilla kaula kaarella, pöristä ja ottaa pieni sipsutusravi, että päästiin äkkiä eroon. Jatkettiin muutama kymmenen metriä vielä, ennen kuin käännyttiin. Tällä kertaa puunrungon ohitus ei tuottanut hirveästi ongelmia, vähän keskemmälle siirryttiin ja pienesti taivutettiin kaulaa, mutta ei tullut suurempia reaktioita.

(Pakollinen) kärsäkuva.

Jossain kohtaa käveltiin pihan ohi, josta tuli koira omistajineen meidän perään. (Pointsit haukulle, se ei haukkunut!) Vähän Kate katseli, että minkäslainen otus siellä perässä taapertaa, mutta sitten kun koira omistajineen vaihtoi puolta, niin taakseen vilkuilukin lakkasi.
Seuraavaksi katselin, että krokotiilin suunnilta tulee tukkirekka. Meikän tuumaus oli siinä vaiheessa, että ou nou (mikä ennakointi?). Vielä ou noumpi oli se, että rekka ei mennytkään tallin suuntaan vaan tuli meidän suuntaan. No, ohjasin Katen parin metrin päässä olevalle pihatielle ja käänsin hevosen rekan suuntaan - eihän rekka tietenkään tullut, vaan jäi kököttämään paikoilleen. No, mikäs siinä, rekalla kun voi kestää vain pari minuuttia paikallaanolo tai sitten vähän kauemmin. Kate kulki rennosti, mutta korvat hörössä. 5-10 metrin päässä alkoi vähän sellainen ei-varsinaisesti-kyttäily, mutta pienehkö epävarmuus. Rekkakuskille pisteet, koska sammutti autonsa kun tultiin lähemmäs! Fiksua toimintaa, Katellakin säilyi sellainen pieni (ei-varsinaisesti-)kyttääminen, mutta veikkaanpa että rennompi oli kuin mitä olisi ollut, jos rekka olisi käynnissä. Rekkamies sai kädenheilautuksen, vaikka normaalisti pyrin olemaan huitomatta käpälillä ja päästämättä irti ohjista, jos hevonen on vähän jännittynyt.
Rekka ohitettiin hienosti, samoin perässä (käynnissä) oleva avolava. Siitä sitten parin metrin päässä Kate oli jo normaali.
Tallissa Kate sai leipäpalan, koska oli ollut niin hieno. Melko hikeentynyt Kate oli ryntäistä, lavalta ja satulavyön kohdalta, joten harjattua pistin varmuuden vuoksi Katelle fleecen päälle. Sitten kevyet venyttelyt ja eroon minusta.

Lenkin kesto oli tunti, matkaa kertyi 6,52 kilometriä. Keskinopeus oli 6,9km/h ja maksiminopeus 20km/h.

Krokotiililenkki

Ylösalaisin oleva krokotiili.
Matka: 4,85km
Keskinopeus: 7,2km/h
Maksiminopeus: 16,1km/h

 

Mentiin tänään taas normaali maastolenkki. Ei tapahtunut mitään ihmeempiä eikä krokotiililenkki ollut muuta kuin erittäin hyvän (vai epätavallisen?) mielikuvituksen tuotetta: reitti näyttää ihan krokotiilin naaman yläosalta (alla selventävä paint-kuva :) )

Ravailtiin ehkä kolmasosa itse metsäpolusta, rauhallista vauhtia ja pisin ravimatka putkeen ikinä! :D Kate vähän viskoi päätä ja olisi varmaan tahtonut mennä lujempaakin, mutta hienosti pysyi rauhallisessa vauhdissa.
Käytiin ihan polun päässä, noin 100-200 metriä ennen loppua oli hakkuualue-kyltti, jota ei ollut aiemmin ollut siinä. Sitä Kate katseli korvat hörössä ja kaula kaarella, mutta 10 metrin päässä (sammuksissa) olevaa metsäkonetta ei mitenkään noteerannut. Käytiin kääntymässä ja ohitettiin taas kyltti, tosin tällä kertaa mentiin lähempää ja vain vähän kääntyi pää - korvat tosin oli melko huolestuneessa asennossa. Ohi päästyä Kate pomppasi pienen pompun (tai no lähinnä teki kiihdytys"nykäisyn", u know) mutta loppumatka menikin ihan hyvin ilman ongelmia.

Oikea reitti vs. Paint-reittikrokotiili. Tummat osat luulevat olevansa "varjostuksia", eli toinen möykky on silmä toisella puolella ja toinen möykky tuolla päässä on toinen nenämöykky :D

Juoksutusta pitkästä aikaa

Tänään mentiin keskiviikkoisen suunnitelman mukaan pellolle pyöriskelemään, minä paikoillani ja Kate vähän isommalla ympyrällä.
Käveltiin aluksi pitkin peltoa ja tehtiin muutama pysähdys- ja peruutusharjoitus, että Kate olisi paremmin kuulolla. Ympyrälle lähetettäessä Kate nosti itsekseen ravin ja ravasi oma-aloitteisesti viitisen minuuttia, ennen kuin pyysin Katen käyntiin. Annoin Katen kävellä pari minuuttia, ennen kuin taas muutama minuutti oikeaan kierrokseen. Välissä Kate sai kävellä, kun vaihdettiin suuntaa ja ravauttelin Katea noin kymmenen minuuttia yhteensä vasempaan kierrokseen.
Alussa Kate viskoi päätään ja ravasi reippaasti, mutta ensimmäisten välikäyntien jälkeen meno oli jo rauhallista. Vasemmassa kierroksessa Kate menikin jo hienosti rentona, rauhallista ravia pää alhaalla.

Käytiin sitten loppukäynnit metsässä, noin viidentoista minuutin lenkki. Kävelin myös itse, eipähän tarvitse tänään enää mennä lenkille kun treeni tuli karsinoiden siivouksesta ja kävelystä :D
Kate oli hionnut jonkun verran (ei sinänsä ihme), joten sai loimen päällensä. Jalat olivat suhteellisen kuivat ja normaalilämpöiset.

Hyvä fiilis

Eilen keskiviikkona oli taas ihana, aurinkoinen päivä - tosin hieman viileä, sillä tuuli aika paljon. Onneksi kuitenkin tuuli oli vähän laantunut, kun lähdin ratsastamaan.
Mikä parasta, Katella oli kengät saatu myös takajalkoihin, joten ei tarvinnut enää miettiä niin paljoa, mikä olisi paras reitti mennä. Katekin tuntui olevan taas innokkaampi liikkumaan, kun ei tarvinnut varoa liukastumasta. Pieniä tepsuttelu"kohtauksia" tuli pari matkan aikana, aika alkumatkasta ja puolivälissä kun mentiin metsässä. Ensimmäisen kohdan aiheutti, kun pysäytin Katen odottamaan autoa, mutta kyseessä olikin postiauto, jonka tietenkin piti päästä lähelle postilaatikkoa. Tästä kuitenkin selvittiin vain tekemällä pieni voltti. Muutenkin Kate tuntui melko virkeältä, ravia tarjosi usein ja käveli reipasta vauhtia.

Jatkettiin matkaa sinne, mistä viimeksi lähdettiin mönkijäreittiä menemään. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin vielä siitä, katsomaan mitä edestäpäin löytyy. Löydettiin piha ja tie, joka vei pienelle sillalle (sellainen hevosen pituinen ja normaalin "pikkutien" levyinen). Käveltiin sillan yli, kun Kate puolessa välissä huomasi, että oltiinkin sillalla. Korvat ja pää rupesivat kääntyilemään sillan molemmin puolin ja säpsähdyskin tuli. Vielä sillan jälkeen Kate eteni varovaisesti, kunnes tajusi, että silta loppui. Käveltiin sillalta vielä vähän eteenpäin, mutta ei jatkettu, kun en ollut varma miten tie jatkuu eteenpäin (meneekö ihmisten pihoihin vai onko ihan julkinen tie). Käännyttiin takaisin, eikä sillalla säpsyilty eikä menty niin varovasti, vaikka vähän piti katsella.
Mentiin taas mönkijän tekemää reittiä, Katea sai vähän pidätelläkin välillä, kun vauhtia meinasi olla polulle liikaa. Etenkin, kun näkyi jo tietä, meinasi Katella nousta ravikin.
Koska Kate oli niin virkeä, otettiin ravipätkä. Reipasta vauhtia Kate päästeli, mutta kuunteli hyvin pidätteitä, kun halusin siirtyä takaisin käyntiin.
Käveltiin sitten risteykseen, josta lähti suoraan pieni ylämäki ja oikealle vähän isompi ylämäki, joka jatkui jollekin kivikkoiselle kallioalueelle. Käännyttiin oikealle, käytiin kääntymässä ylhäältä ja käveltiin alas. Sitten käännyttiin takaisin ylämäkeen ja annoin ravipohkeet.
Kate lähti melko lujaa ravaamaan, koitin siinä kevennellä vauhdissa. Kuitenkin jalustin meinasi livetä jalasta, joten pidätin Katea. Kate ei kuitenkaan käyntiin siirtynyt, mutta hidasti kuitenkin vähän ravia. Sain jalustimen takaisin jalkaan, ja koska ajattelin, että Katella energiaa ja halua ravata kuitenkin on, annoin sen jatkaa ravia. Tosin itse istuin kevyessä istunnassa, jottei jalustin lähtisi. Kaiketi kevyt istunta oli hyvä päätös, sillä kun matkaa oli arviolta neljäsosa jäljellä, Kate "nykäisi" vähän vauhtia lisää. Voi olla, että olisi keventäessä jalustin lähtenyt :D tai sitten ei. No, ylhäällä Kate totteli hienosti taas pidätteitä. Alas tullessa Kate kuitenkin meinasi ravailla itsekseen taas, mutta pidätteet menivät hienosti läpi. Pidin Katen käynnissä loppumatkan tallille.
Kate oli hieman hionnut lenkin aikana, joten annoin sen olla hetken tallissa kuivumassa ennen kuin loimitin sen ja vein ulos. Kate sai harjailua ja rapsutuksia sekä pienet venytykset.

Lenkin kesto oli vähän yli tunti, matkaa kertyi 7,88km. Keskinopeus oli 6,4km/h ja maksiminopeus 21,1km/h.
Perjantaille suunnitelmassa on Katelle juoksutusta ja vähän taas maasta käsittelyä. Tietenkin säästä riippuen, katsoo nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)