Maanantaina oli pakkasasteita -15, mutta upea keli maastoiluun. Matkalla tallille rupesi harmittamaan, kun ei tullut otettua järjestelmäkameraa mukaan. No, ehkä joku kerta.
Kate talliin, varusteet päälle ja menoksi. Katehan ei ole opetettu seisomaan paikoillaan selkäännousussa, joten sitä ollaan treenailtu vähäsen. Toistaiseksi riittää, että Kate seisoo paikoillaan kun olen ponnistamassa, ponnistuksen jälkeen Kate lähtee liikkeelle. Aiemmin Kate on lähtenyt liikkeelle, kun on vasta jalustimen saanut jalkaan ja on ponnistamassa (hienosti on oppinut, vaikka ohjia tarviikin vähän avuksi. Onneksi Kate kuuntelee hyvin myös ääniapuja). Kunhan olen hionut akrobaattitaitojani vähän enemmän, keskityn myös pitämään Katen mahdollisimman paikoillaan koko selkäännousun ajan.
Alkumatka meni hyvin, kun päästiin tien toiselle puolelle (keskellä on tosi liukasta ja Katella ei ole kenkiä takana toistaiseksi). Pysyttiin reunassa, missä oli hyvin pitoa. Aattelin mennä ajatellun tien sijasta metsätielle, jos siellä olisi hieman pitävämpää, kun autot ei olisi liukastuttanut reittiä.
Valitettavasti kuitenkin vähäkäyttöisellä metsätiellä oli jäisiä kohtia aika paljon, koska lumi ei ollut päässyt pakkautumaan pitävästi ja reitti oli aika muhkuraista.
Käytiin siis vajaan puolen tunnin lenkki, ei viitsinyt heppaparkaa enempää liukasteluttaa. Lisäksi kun hevonen joutuu varomaan, voi se jumittaa lihakset. Myös itselläni alkoi olla turhan viileä, kun olin jättänyt päällyshousut tallille.
Kilometrejä lenkistä tuli 2.71km, keskinopeudella 5.9km/h ja maksiminopeus 7.7km/h.
Pakkasta oli taas -15 asteen kieppeillä, mutta tällä kertaa olin jättänyt collegehousut päälle.
Kate ehdotti muutamaan kertaan kääntymistä, mutta jatkettiin risteykseen, jonka läheltä moottorisahan ääni tuli. Kate sai kehuja ja käännyttiin sitten kotiinpäin ihan ratsastajan päätöksestä. Matkalla tehtiin pari pysähtymisharjoitusta.
Kotiinpäin tullessa käytiin katsomassa joku polku metsässä, mitä oltiin mönkijällä tai vastaavalla ajettu (katselin sitä jo ennen lumia, selkeä polku siis ollut jo silloin ja myös lumisena aikana ajettu). Mentiin muutama kymmenen metriä, mutta käännyttiin sitten takaisinpäin kun oli ohut puu kaatunut polulle (melkein kuin ohut puomi, Kate olisi kyllä päässyt yli ihan astumalla, mutta varpaani olivat jäätymään päin :D). Sitten käytiin vielä katsomassa sivutie, mutta se vei ilmeisesti jonkun pihaan, joten käännyttiin sitten takaisin.
Perjantaina päätin sitten käydä tietä katsomassa, jolle piti maanantaina mennä. Aluksi käännyttiin vasemmalle yhdestä risteyksestä (missä ei ollut tie päättyy-merkkiä), mutta tie meni jonkun pihaan. En sitten tiedä, olisiko jatkunut pihan läpi, mutta käännyttiin sitten menemättä pidemmälle. Jatkettiin sitten matkaa "isoa" tietä pitkin. Alamäessä vähän Katen jalat liusuivat, kun ajautui vähän keskemmälle ajourien kohdalle.
Mäen jälkeen päästiin sitten ylämäkeen, siinä riitti pito hyvin vaikka Kate vähän ajautuikin ajourille. Köpöteltiin vähän matkaa eteenpäin, kun tultiin sitten kohdalle, missä oli mönkijän jäljet metsään. Mietin, että jäljet ovat varmaan samaa polkua kuin mitä eilen käytiin kurkkimassa.
Ei sitten jatkettu tietä pidemmälle, vaan käännyttiin metsään.
Polku oli tosi tasainen, ja näki hyvin missä oli pieniä monttuja (sellaisia painaumia :D vaikea selittää, mutta että hevonen pääsi kuitenkin kävelemään niistä mutta mieluummin väistin ne). Köpöteltiin sitten reittiä pitkin. Mönkijä oli mennyt muuallakin, mutta ajattelin, että jos kyseinen vehje oli mennyt myös tavanomaisella maastoreitillämme, pitäisi suunnistaa ns. syvemmälle puskiin. Metsemmässä (onko se edes sana..) oli muutama röpäleinen ja epätasainen kohta, mutta niistä päästiin rauhallisella vauhdilla. Muutaman kerran Kate kompuroi, kun en ollut tarpeeksi hereillä ja auttanut Katea valitsemaan parempaa paikkaa kävellä.
Polun vieressä oli myös jäätynyt lätäkkö, minkä eteen Kate pysähtyi. Ohjasin sen kuitenkin polun reunaa, koska lätäkkö oli toisella puolella polkua. Oksia sai syvemmällä vähän väistellä ja siksakkailla, mutta muuten meni hyvin.
Maisemat rupesivat näyttämään tutuimmilta ja oksat taas harvenemaan ja oltiinkin sitten jo eilisen pikkupuun luona. Kate astui helposti yli, tosin vähän laiskahkosti. Päästiin siitä normaalille reitille ja käytiin moottorisahasta/metsäkoneesta huolimatta samassa kohdassa kuin eilen. Tässä otettiin pätkä ravia kääntymispaikalle asti. Kate olisi tahtonut kääntyä kotiinpäin, mutta pyysin sitä vielä menemään pari metriä poispäin kotoa. Kun Kate totteli, niin sai taputuksia ja kehuja ja käännyttiin sitten ratsastajan toimesta kotiinpäin.
Kate meni reippaasti ja melkein ravailikin, mutta hienosti hiljensi pyynnöstä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti