Tein Katen kanssa pysähtymisiä ihan sileällä ja pari kertaa puomin eteen ja taakse pysähtymistä.
Keräilin alkuköpöttelyjen jälkeen ohjia ja tein samoja harjoituksia, tosin välillä myös pohkeenväistöä ja muutamia peruutuksia. Kate meni edestä välillä tyhjäksi, sillä ratsastin "puoliksi tosissaan" -> pohjeavut toimivat, mutta keskivartalo ja istunta ei ollut mukana.
Viimevuoden marraskuussa loukkasin häntäluun, minkä takia en istu istuinluiden päällä vaan selkä notkolla (mikä myös aiheuttaa muita ongelmia) ym. Pitäisi joku kerta mennä kentälle ihan ajatuksen kanssa ja ilman jalustimia, hakea kunnolla istuntaa ja keskittyä enemmän itseeni kuin hevoseen.
Myöhemmin muutama ravipätkä, mutta keventelystä ei oikein tullut mitään. Oma tasapaino ja rytmi olivat sen verran hukassa.
Lauantaina Katen vasemman takajalan kenkä oli puoliksi irti, joten pidettiin vaan rapsuttelu- ja paijaushetki. Itselläni oli myös kiire, joten oli ihan hyvä ettei käyty liikkumassa.
Seuraavan viikon Torstaina lähdettiin taas Katen kanssa maastoilemaan. Takajaloista oltiin otettu kengät pois, mutta uudet kengät oli kuitenkin hankittu. Aluksi oli ongelmia selkäännousussa, Kate kun ei seiso paikoillaan ja satula tuntui kippaavan. Problem solved, menin itse korkeammalle kohdalle ja Kate matalampaan ja siitä äkkiä ponnistin selkään.
Kate kurkkaili usein paluusuuntaan päin ja meni siksakkia tiellä, mutta vartin päästä kun otettiin ravipätkä niin seikkailukin loppui. Ravailtiin varmaankin parisataa metriä, sitten pohja muuttui vähän kivisemmäksi. Siirsin käyntiin, koska Katella ei tosiaan ollut takajaloissa kenkiä. Kate vähän arkoikin pohjaa, joten luovittiin siksakkia (tällä kertaa omasta aloitteestani) koittaen välttää kivisimpiä kohtia.
Köpöteltiin sitten viime maastoreissulta tuttu ylämäkireitti, joka ravattiin vain puoliväliin. Käytiin tällä kertaa ihan lopussa, siellä oli hakkuualue ja umpikuja. Tultiin polku alas ja nähtiin ensimmäistä kertaa reitillä auto! Kate ei ollut moksiskaan ja fiksu kuski jäi odottamaan risteykseen, että päästiin Katen kanssa ohitse. Tie kun ei ole kovin leveä. Kun auto sitten lähti jatkamaan matkaa, Kate vähän säpsähti ääntä mutta muuten meni hyvin.
Päästiin isommalle tielle, jossa Kate säpsähti aina ennenkin ohitettua liikennemerkkiä, jonka jälkeen tuleva kuusirykelmä oli Katen mielestä jännittävä. Naureskelin vaan Katelle ja seuraavaan risteykseen sujuikin matka taas ihan hyvin. Mutta itse risteyksessä Kate jäi tuijottelemaan ei-menosuuntaan päin: sieltä oli tulossa niinkin jännä asia kuin hevonen. Kate vähän puhisi ja jatkettiin tien yli, Kate vähän vilkuili taakseen ja jatkoi puhinaa. No, pysähdyttiin sitten siihen ihmettelemään ja vaihdettiin toisen ratsastajan kanssa sen verran sanaa, että he menivät edelle.
Kate oli ihan innoissaan, tepsutteli pikakäyntiä ja meni korvat hörössä. Myös kotipolulla vielä oli vähän jänskää, mutta pihaan käännyttäessä Kate oli jo oma rento rauhallisesti etenevä itsensä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti